Let's talk about music

Ikuinen niskan takana kutitteleva ahdistus on muuttunut omituiseksi tyhjäksi olemiseksi. Kuljen päivästä toiseen kuin sumussa. Läpi ajan ja tapahtumien, olematta kuitenkaan täysin läsnä. En kuitenkaan koe olevani masentunut. Ennemminkin olo on tyyni. Tuntuu kuin leijuisin kaiken yläpuolella eikä mikään voisi oikeasti koskea minua, enkä minä mitään.

Olen edelleen käynyt kaappejani läpi ja heittänyt niin paljon turhaa pois tämän olon pakottamana. Nyt käyn läpi CD-hyllyäni luopuen aina vaan useammasta levystä. Kyseinen hylly on huvennut muutaman vuoden sisällä hurjasti. Jäljelle on jäänyt vain kourallinen ja siitäkin kourallisesta karsiutuu ajan kanssa lisää kunhan vaan opin luopumaan. Tavoitteena olisi omistaa vain 5-10 levyä tai joskus jopa ei yhtään.

Musiikki on useammille tärkeä ja helppo aihe, joten se otetaan usein keskustelunaiheeksi kun tutustutaan uusiin ihmisiin. Onhan se mielenkiintoista, sillä se, millaisesta musiikista pidät, kertoo sinusta paljon – tai niin kaikki ainakin väittävät. Musiikki oli minullekin joskus hirveän tärkeää, enää ei niinkään. Musiikkia kuuntelen enää lähinnä kun tarvitsen taustamelua, eli yksin ollessani tai jos haluan hukuttaa poikaystäväni koneelta kuuluvat pelien äänet.

Mitä sitten kuuntelen nykyään? Aihe on minulle hieman vaikea. Siksi, että en pahemmin kuuntele musiikkia, mutta myös siksi, että en kuuntele useimmalta bändiltä kuin vaan yhtä tai kahta kappaletta, joten bändien luetteleminen on hankalaa ja yksittäisten biisien listaamiseen naamatusten menisi ikuisuus. En kovin usein edes törmää ihmisiin, jotka tietävät näitä kappaleita, joten luetteleminen on lopulta aika turhaa. Onneksi tässä voi jakaa kappaleet suhteellisen kivuttomasti. Tein Spotifyssa listaa itselleni ja valitsin sieltä muutamat kappaleet, jotka tällä hetkellä tuntuvat kaikkein omimmilta tai ovat ikisuosikkeja.


Eiffel 65 - Blue


Kuinka moni naurahti listani ensimmäiselle kappaleelle? Tämä minun oli pakko laittaa tähän, sillä se on ollut suosikkejani ilmestymisestään asti. Muille tämä on hassu nostalgiapläjäys ysäriltä, mitä ei voi ottaa tosissaan, mutta minä oikeasti pidän siitä ja muutamasta muustakin bändin kappaleesta.


Mind.in.a.box - 8 Bits


Mind.in.a.box on niitä harvoja yhtyeitä, joilta kuuntelen useampaa kuin yhtä kappaletta. Suosikkejani tämän kappaleen lisäksi ovat Amnesia, Unknown, I Knew, Walking, I love 64, Lightforce, Stalkers...


Dioxyde - Geist



Linkin Park - In The End


Linkin Park on kulkenut mukana teini-iästä asti ja kuuluu myös niihin harvoihin bändeihin joilta kuuntelen useampia kappaleita. Linkin Park on myös ainoa kosketukseni räppiin.


Marilyn Manson - Cupid Carries A Gun


Kuka muu on katsonut Salemin? Käsi ylös! Biisi jäi sitten sopivasti soimaan päähän... Onneksi tämä ei ole yhtä kamala korvamato kuin Walking Deadin jaksossa soitahtanut The Collapsable Hearts Club ft. Jim Biano & Petra Haden - Easy Street, jonka kuunteleminen on ihan omalla vastuulla.


VNV Nation - Illusion



Asphyxia - Digital War



Eisenfunk - Pong



Disturbed - The Sound Of Silence


En oikein osaa vieläkään päättää kumman versiosta pidän enemmän, Disturbedin vai Simon & Garfunkelin. Poikaystäväni kiusaksi ja siskoni iloksi valitsin nyt kuitenkin tämän.


The Verve - Bitter Sweet Symphony


Viimeisenä voimakappaleeni. Se kappale, jota kuuntelisin ennen tuhatpäiselle yleisölle puhumista. Se kappale, jota kuuntelisin sairaalan odotusaulassa, kun joku läheisistäni on leikkauksessa. Se kappale, joka saa rauhoittumaan ja antaa voimaa.


Oletitko minun kuuntelevan tämän kaltaista musiikkia vai jotain ihan muuta? Löytyikö listasta uusia suosikkeja? Jotain tuttuja kappaleita? Vai aiheuttiko listani vaan korvatulehduksen?

Niin tai näin, toivottavasti tämä sentään tyydytti uteliaisuutenne. Minä jatkan vielä soljumistani. Toivottavasti hieman matalammalla piakkoin ja ehkä lopulta löytäen jostain jonkinlaisen jalansijan laskeutumiseen.




English:

I've been feeling weird lately. Like I was walking in the fog aimlessly. Through the time and place without actually being present. Not depressed, but calm. It's like floating over everything. Nothing can touch you and you can't get a grip on anything.
This feeling has led me to throw away useless stuff again. This time I went through my CD's. I used to own a lot of them but over the years the pile has grown smaller and smaller, and hopefully someday I can get rid of the remaining ones too. 
I get a lot of questions regarding what kind of a music I listen to. People find this question worth asking, since music usually plays a big part in their lives, it's somewhat safe topic, and as you know, they say that your music taste reveals a lot about you. In the past, I used to think like that. But now, talking about music is the subject I try to avoid. Firstly, because I usually listen to music only when I need some back noise or don't want to hear the noise of the games my boyfriend plays behind me. And secondly, because I usually like only one or two songs from the same band/artist so I can't just list the bands that I like and listing the songs would take a lot of time and would be for nothing since the person asking is rarely ever familiar with those songs or bands. 
But, since I get asked this a lot and listing the songs here is easy, I decided to make a little list of the songs that I now enjoy or are my all time favourites. Hopefully this satisfied your curiosity. I will just keep floating...

Comments

  1. Mun tekisi kanssa toisaalta mieli heivata levyjä pois hyllystä, ainakin sellaisilta bändeiltä joita en oo edes kuunnellut moneen vuoteen. Mutta mitä jos ne onkin muutaman vuoden päästä jo yhtä nostalgisia kuin tällä hetkellä mulle on tuo ysäripoppi (ja en todellakaan nauranut sun Bluelle :)). Multa löytyy vieläkin niitä ysärilevyjä, vaikka tohon varsinaiseen hyllyyn ne ei mahtuneetkaan. En mä osaa niistäkään luopua vaikka Spotifysta löytyy melkeen kaikki tarvittava.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tiedän tunteen kun ei voi heittää jotain pois, kun pelottaa, että sitä tulee joskus pitkän ajan päästä ikävä. :D

      Delete
  2. Tuo listan ensimmäinen on kyllä niin nostalginen! Joskus on tullut kuunneltua myös Mansonia ja VNV Nationia vähäisen :) Nykyään olen oikeastaan tosi laiska kuuntelemaan musiikkia. Kotona kaipaa vain sitä että saa rauhoittua. Annoin pari viikkoa sitten pienen kasan levyjä pois ja edelleenkin tuntuu siltä että voisi luopua muutamasta...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on kotona kiva asia kun voi päättää ihan itse melun määrästä (ellei nyt sitten naapuri satu poraamaan tai huudattamaan jotain). :) Itsekin jos olen jossain menossa ollut niin kotona ei enää kaipaa minkäänlaisia taustaääniä.

      Delete
  3. Disturbed'in The Sound Of Silence on kyllä aivan ihana. Painin saman ongelman kanssa; en osaa millään päättää onko alkuperäinen vai tämä parempi!
    Simon & Garfunkel on kuitenkin kulkenut itellä lapsuudesta asti mukana, joten ainakin siihen liittyy enemmän tunnetta ja muistoja :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Harvoin käy niin että sekä alkuperäinen kuin coverikin ovat hyviä! :)

      Delete
  4. Mulla on sama fiilis elämässä myös meneillään. Tuntuu kuin aika vaan olisi pysähtynyt täällä meidän asunnossa kun kaikki muut ihmiset menee töihin tuolla jossain ja tekee jotain elämällään ja liikkuu eteenpäin... Itse en pysty heittämään mitään menemään, vaan päinvastoin kerään ympärilleni turhuutta. Kaikki pieni ja värikäs ilahduttaa hetkellisesti.

    Myöskin mä kuuntelen nykyään aika samalla tyylillä musiikkia. Niitä samoja muutamia lemppari bändejä (ei ikinä mitään uutta), tai sitten jotain erillisiä nostalgia biisejä ysäriltä (kaikesta jumputuksesta muihin tyhmiin), tai sitten jotain yksittäisiä voima biisejä jotka koskettaa. Tähän lisäyksenä esim jotkut sarjojen tunnarit ja pelimusiikit. Mulle ei kai tän takia sit tullu mitenkään yllärinä mitä kuuntelet? :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä tännekin sitä turhuutta kerääntyy kokoajan, mutta onneks samalla tuntuu lähtevän jotain poiskin. Muuten oltaisiin pian semmoisessa hoarding-kaaoksessa, mitä näkee vaan telkkarissa. :D

      Delete

Post a Comment