Body, mind and madness

On kausia, kun tunnen olevani nätti ja ihan sopiva sellaisena kuin olen. Sitten on taas kausia, kun jokainen asia ulkonäössäni ärsyttää. Hiukset, paino, tyyli, naama, iho, karvoitus, emännänkyhmy, tissit, pituus...

Pyrin täyttämään mieleni body positive -aatteella, mutta aina se ei onnistu. Varsinkaan nyt kun on menossa kausi kun kaikki on huonosti. Tämän vuoksi olen viimeaikoina lisäillyt blogiin omia kuviani varauksella. Vaikka ensin tuntuisikin nätiltä niin ruudulla kuvissa seikkaileekin mörkö.


Katson kuvaa, jossa olen ystäviesi kanssa ja huomaan, kuinka paljon painoa onkaan taas kertynyt, lempi vaatteeni puristaa ja näyttää peilissä ihan tyhmältä, vaatekaupassa joudun ottamaan kokoa isomman vaatteen ja vaaka kertoo kotona surullisia asioita. Koita siinä sitten rakastaa itseäsi ja ulkomuotoasi kun yrität repiä sukkahousuja jalkaan ja ne jäävät puoleen reiteen.

Stressi, herkut ja liikkumattomuus ovat syynä painon nousuun. 

Urheilu on talvella kauhean rasittavaa. Pakkasella ei saa muutenkaan henkeä, joten edes rappusten kävely heti ulkoa tultua on poisluettua. Saati sitten että haluaisi hikoilla portaissa talvivaatteissa kun kärsii liikahikoilusta. Kuka haluaa olla koko loppupäivää hiestä märkä? Odotan kesää kuin kuuta nousevaa, että pääsen lenkille, vaikkakin sitten täytyy doupata allergialääkkeillä, mutta se on pieni paha. Vielä lumen peittäessä maata yritän kotona aina välillä tehdä muutamaa liikettä, mutta olo on vaan lopulta niin tyhmä, että luovutan.

Olen huomannut kuinka mielessäni pyörii syömishäiriöisiä ajatuksia. Ajatuksia kontrollista, ruoasta kieltäytymistä ja syyllistämistä sekä suoranaista haukkumista. Ruoka on mielessä ihan kokoajan! Toisinaan taas ahmin stressiini ja sen jälkeen pohdin, pitäisikö käydä oksentamassa. Muistan kuitenkin kuinka oksentaminen rasittaa mahalaukkua, sydäntä, kiillettä jne. Huokaan syvään ja vien sipsipussin loput pois ja hylkään tämän tyhmän idean. Huomena sama ajatuskierre uudestaan.


Syömme sentään monipuolisesti ja suhteellisen terveellisesti. Taa halusi joka toisesta ruoasta kasvis- tai kalaruokaa ja sillä ollaan nyt menty. Netti on kyllä pullollaan, millä korvata karkit ja muu sokerinen, mutta mitä teet kun himosi kohteena on sipsit? Suolapähkinät eivät ole paljoa terveellisempi tai kevyempi vaihtoehto ja ruislastut ovat vaan pläh. Yritin jopa minisuolakurkkuja, mutta etikka alkoi tökkiä jo muutaman jälkeen.

Odotan myös kovasti hiusteni kasvamista, samalla haaveillen taas sivu- tai niskasiilistä ja siitä, että kaikki hiukset saa kiinni. Tukan väri on pysynyt nyt läikikkään violetin-harmaana, sillä en tiedä mitä sille tekisi. Olisipa luonnostaan musta tukka niin ei tarvitsisi miettiä. Onnistuin jopa vahinkovärjäämään itselleni purppuraisen läikän takaraivoon yrittäessäni neutralisoida klooriveden aiheuttamaa vihreää länttiä. Ah.

Niin kauan kun en näe itseäni, on kaikki hyvin. Tekisi mieli vetää kaikkiin peileihin kangas päälle ja piilottaa kamera. Näistäkin kuvista jätin pois pahimmat kaksoisleuat ja rajasin pois sivuprofiilimahat ja -pyllyt. Kaukaa otetut kuvat myös piilottavat paljon. Ihankun jollekin olisi merkitystä berberini koolla.

Painon ja hiuskriisin lisäksi ajatukset täyttää muukin oman ulkoisen olemuksen muokkaaminen. Haaveilen tatuoinnista, uusista lävistyksistä, värjään ja nypin neuroottisena kulmakarvojani sekä opettelen uusia tapoja rajata silmiäni.


Halusin pintaraapaista näitä ajatuksia tänne, että saisin asiaan jonkinlaista lisäkontrollia. Kun myönnän ihmisille huonon oloni, on minun helpompi taistella sitä vastaan, sillä vihaan sitä, että joku on huolissaan minusta. Kerroin tästä olosta Taalle jo aiemmin ja pyysin häntä vahtimaan, etten menetä otettani todellisuudesta. Tiedän olevani vahva ja pääseväni sairaiden ajatusteni yli, tarvitsen vaan hieman aikaa ja terveitä elämäntapoja. Painoni ja ulkonäköni eivät ole maailmanloppu, minun vaan pitää tajuta se taas ja tarttua terveempiin tapoihin käsitellä asiaa.


In English:

There are times when I feel pretty and ok the way I am, but there are also times when everything about me feels ugly and I feel kinda sick seeing myself from the mirror. Those times I hate almost everything about myself: my hair, eyebrows, weight, face, boobs, skin and so on.
Body positive movement is really dear to me, but sometimes its hard to love yourself. Especially when you've gained more weight and it shows on pictures, you can't pull your favourite pants on and you have to go and find new ones and have to take a  size up. It's normal but really sad that one gets down over these futile things.
I know why I've gained weight: stress, chips and not exercising enough. Eagerly waiting for the summer to arrive so that I can finally go running again. This cold weather makes it hard to breath and I don't even want to climb the stairs at school because I suffer from hyperhidrosis and don't want to be any sweatier than I have to.
At least we eat quite healthy. Taa wanted us to eat more vegetarian food so every second food we make he makes is either vegetarian or fish. It's just the munchies... How do you even substitute chips? Salted or seasoned nuts are as unhealthy as chips and I've even tried rye crisps and pickles but they are no match. Food is constantly on my mind now. I'm having some thoughts that sound just like from an eating disorder book,  but I have it under control. I even told Taa about those thoughts and asked him to keep an eye out if it ever seems like I might lose it.
Besides my weight, my hair has given me some grey hairs as well. Ok sorry, really bad pun aside, my hair is this weird length, I don't know what to do with the colour which is really patchy violetish-grey that now has a super weird patch of purple on the back because I was trying to neutralise a green patch that came from chlorine water. Yeah... Sounds nice don't you agree?
Besides stressing over my weight and my hair, I'm constantly dyeing and plucking my eyebrows, dreaming about tattoos and piercings and learning new ways to do my eyeliner.
At least I'm happy as long as I don't see my reflection or any photos of me. 
I thought telling you this might help me sort my thoughts out and find a way to realise how unhealthy some of my thoughts are. I just need some time and healthy life choices. Couple of extra kilos is not the end of the world and food is not the enemy.

Comments

  1. Painiskelen tällä hetkellä aika lailla samojen fiilisten kanssa, enkä voi kuin todeta että tsemppiä ja toivottavasti olo helpottuu pian. Joka ikinen lopputalvi sama sotku räjähtää käsiin: koko kylmän ajan liikkumattomuus, lohturuokailu ja laittamattomuus alkaa kostautua turpeana ja kamalana olona (ja sitä seuraavana masennuksena...) Olisipa kiva joskus heräillä valoisampaan vuodenaikaan raikkaana ja energisenä, mutta mulla on olo ja ulkonäkö koko talven makaamisen jäljiltä kuin pöhöttyneellä ruumiilla : D Vituttaa että ikinä ei tule tehtyä sotasuunnitelmaa kaamoksesta selviämiselle, auttaisi että masteroisi jotenkin talviliikkumisen ja kevyen syömisen mutta minkäs teet kun motivaatio on nollassa ja päättäväisyys hukassa. Talvella liikkuminen = paskaa. Viileä ulkoilma aiheuttaa kovaa päänsärkyä, hikoilu saa atoopisen ihottuman kirveltämään ympäri kroppaa ja sisällä jumppaaminen ihan hirveää kun kissakarvat ja pöly tarttuu hikiseen naamaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Äläkä unohda sitä että kissa alkaa hilseillä pakkasilla ja sekin rasittaa nenää ja naamaa :,D Kumpa vaan oppisi käymään salilla tai keksisi jonkin muun sisäliikunnan, jota ei tarvitsisi vääntää omien pölyjen keskellä.
      Tsemppiä sinnekin! Ehkä syksyyn menessä näihin pöhöttyneisiin ruumiisiin on ilmestynyt jotain eloa ja sotasuunnitelma viimein laadittuna talvea varten.

      Delete
  2. Mä voin haastaa sut tekemään samat mitä mä teen :D Terv.nm. 15x4 kyykkyä ja se riittää saamaan etureidet kipeeks...

    ReplyDelete
  3. Avoin ja hyvin pohdiskeleva teksti, vau! Toivotan heti aluksi tsemppiä kroppakriiseihin, body positive-ajattelu tosiaan vaatii hirveästi toistoa ja jotenkin sitä aktiivista ajatusmallin muokkaamista. Helpommin sanottu kuin tehty! Mutta onneksi aina huonon päivän tai kauden jälkeen voi yrittää uudestaan, ja uudestaan :) Samastuin kyllä tekstin hyvin, toivottavasti löydät vertaistukea tai vaikka ravitsemusterapeutin / terapeutin apua siihen ettei mieli ala mennä liiaksi syömishäiriöön. Näistä edellämainituista itse olen saanut apua ainakin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ravitsemusterapeutti on ollut kyllä ajatuslistalla, mutta koitan nyt ennen sitä saada perusasiat taas raiteelleen ja sitten vasta mennä hienoviilaamaan tätä ruokavaliota, koska siitä ei sitten taas ole tarpeeksi apua jos sielä aletaan viilaamaan asioita, jotka jo tiedän, mutta en vaan noudata syystä xyz. :) Terapeutit taas yleisesti stressaa niin paljon, että luulisin hyödyn jäävän aika vähäiseksi. Hienoa kuitenkin jos olet itse hyötynyt!
      Body positive on kyllä hankalaa, kun pienestä pitäen on opetettu vihaamaan omaa ulkonäköään niin ei ajatusten muuttaminen suju ihan päivässä. Varsinkin kun ympäristö vetää edelleen siihen huonoon ajatusmalliin.
      Mutta toivotaan että tämä helpottaa tästä taas!

      Delete
    2. Tottakai sama apu ei ole kaikille hyväksi, aivan totta. Jos kuitenkin mietit myöhemmin vielä rav.terapeutilla käymistä, niin pakko vielä tarkentaa että itsekin kävin pitkään siellä vain juttelemassa, mitään tarkkoja "ateriasuunnitelmia" ei tehty ennenkuin tilannetta oli ns. kartoitettu tarpeeksi :) mutta aivan oikein, hyvä että tiedät mihin suuntaan kannattaa mennä ja mikä on sulle parhaaksi!

      Delete
    3. Kiitos, pitää vielä pohtia tuota rav.terapeutti asiaa tarkemmin. :)

      Delete
  4. Mulla on ollut samanlaisia ajatuksia vuosien ajan, en tiedä pääseekö niistä koskaan kokonaan irti. Blogia varten tulee aina räpsittyä miljoona kuvaa, eikä yleensä niistä kelpaa kuin yksi tai kaksi tai sitten jätän pois kaikki enkä julkaise. En tiedä, miten sitä kasvaisi ihmisenä niin, että löytäisi jonkinlaisen kultaisen keskitien ja osaisi rakastaa omaa kehoaan ja ajattelisi vain että so what, painoa on tullut pari kiloa lisää, elämä jatkuu. Paino jojoilee minulla jatkuvasti ja siitä pitää aina ottaa stressiä. Välillä sorrun liikasyöntiin ja välillä harrastan liikaa liikuntaa lihomisen pelossa tai laihtuakseni. Nyt parit viime viikot olen vetänyt pizzaa ja herkkuja joka päivä, ja kauhea stressi lihomisesta. Jospa sitä joskus oppisi olemaan stressaamatta ja kuuntelisi omaa kehoaan, toimisi niin, miten omalle keholle olisi parasta. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan samoilla ajatuksilla mennään.
      Eihän siinä kai auta muu kuin yrittää vaan karsia niitä lähteitä, jotka aiheuttavat sitä pahaa oloa ja yrittää löytää itsestään aina edes jotain hyvää eikä takertua niihin huonoihin. Helpommin sanottu kuin tehty.
      Ite otan kanssa aina miljoona kuvaa ja jos ei löydy hyvää niin sitten hammasta purren laitan jonkun keskinkertaisen tai jätän kokonaan laittamatta.
      Mä en itse jojoile kun en saa tätä painoa kun joko pysymään samassa tai nousemaan :D Mutta voin kuvitella että kehonkuva joutuu kovemmalle jojoillessa!

      Delete
  5. Sä pystyt potkimaan sitä sh ta päin naamaan, älä anna sille valtaa. Se keneltä se eläminen on sillon pois, on vaan sulta. Ja eläminen on ihanaa, sh ei eikä ruuan jatkuva miettiminen. Tiiän et se on vaikeaa mutta en tiedä miten muuten tsemppaa <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvien asioiden ja realiteettien muistuttaminen sillon tällön auttaa jo paljon ♥ Kiitos siitä.

      Delete

Post a Comment