Sorry!

Blog layout under construction. Be patient!

Work try-out at Ornamo



Aloitin maanantaina Ornamolla työkokeilun. Aamuisin bussipysäkillä yritän painua syvemmälle vaatteisiini toivoen, että olisin laittanut jotain lämpimämpää päälle ja että bussi ei tulisi ihan täyteen. Päivällä kotiin palatessani haluan vaan käpertyä sänkyyn vilttien alle katselemaan sarjoja tai painaa silmät kiinni hetkeksi. Unirytmin sekoittaneen alun väsymys on tuonut ajatuksiini tasaisin väliajoin kysymyksen: miten työtään vihaavat ihmiset oikein jaksavat elämää?

Roottorikaan ei ole vielä sopeutunut tähän uuteen järjestelmään. Se saa aamuisin ikävän herätyksen kun joudun potkimaan sen pois jalkojeni päältä nukkumasta. Väsynein ilmein se on jäänyt jumittamaan sängynreunalle minun suorittaessa aamutoimiani. Kotiin päästessäni se odottaa ovensuussa innoissaan, tutkii tavarani ja valtaa sylini vartiksi. Taalle tämä taas on varmaan pienoinen helpotus kun kotona ei odota tylsistynyt energiaa puhkuva tyttöystävä, jolla on tarve saada seuraa ja tekemistä.

Vaikka työkokeilu onkin vienyt kaiken energian, on se alkanut ihan mukavasti. Minusta ei ole tehty pelkkää kahvinkeittäjää, tarjoilijaa tai postityttöä, enkä ole joutunut kasaamaan vielä yhtäkään Ikea-kalustetta. Tekemistä on riittänyt, vaikkakin perehdyttäminen joka hommaan on ollut enemmän tai vähemmän huteraa. Vain hyvin pieniä aikoja olen joutunut pyörittelemään peukaloitani.

En ihan vielä osaa sanoa, onko tämä työ minua varten tai toimistotyö ylipäänsä, mutta ei parin päivän kokemuksella pidäkään voida. Vai pitääkö? Parin päivän kokemuksella voin ainakin sanoa, että omppukonetta minulle ei ikinä tule. Olen kuin Lumikki, joka omenaa puraistuaan vaipuu kuolon oloiseen tilaan odottamaan prinssiään. Kotiin päästyäni nautin pc:ni suloista vähän liiankin paljon ja klikkailen hiiren oikeaa näppäintä hurmion vallassa.

Toivotaan, että nämä (ainakin) kaksi kuukautta ovat antoisat ja saan tästä muutakin irti kuin kuluneet kengänpohjat, pc:n tuoman epänormaalin tyydytyksen, huomionhakuisen kissan ja HSL:n tyhjentämän tilin.



Translation:

I started my work try-out at Ornamo this Monday. Work try-out is like an internship. Every morning while waiting for the buss, I try to curl up deeper into my clothes wishing I had put on something warmer. As I come back home from work, all I want to do is nestle under a big pile of warm blankets to watch some series or to take a little nap. My sleep pattern is all messed up and the constant tiredness keeps bringing up the question: how do people who hate their jobs manage their lives?
Poor little Predator's mornings are ruined too as he usually sleeps at my feet. Now that I have to wake up earlier I have to wake him up too so that I can get up. He sits at the corner of the bed looking very tired when I get ready for work. When I get back home he's there waiting for me at the door, checks my bag and sits on my lap about 15 minutes. I think Taa is the only person at this house to benefit from my exhaustion. He no longer has a peppy and bored girlfriend waiting for him to entertain her.
Even though the work try-out has sucked all of my energy, it has started quite nicely. I'm not treated as a waitress or mailman, nor have I had to make coffee or assemble any Ikea furniture yet. There's been a lot to do and I have not had time to just sit around and do nothing. Though the introduction giving has been executed a bit poorly at many times.
I do not know, yet, if I like working there or not, nor do I know if I like office work. No wonder for I have been there only three days now. The one thing that I do know for sure already is that I'm never getting Mac. I'm like snow white who bites the apple and falls into a death like sleep and waits for her prince to save her. When I get back home I get way too much enjoyment of my pc and right-clicking.
Let's hope that I get more from this work try-out than worn out shoe soles, histrionic cat, HSL emptying my bank account and creepy delight from right-clicking.

Comments