"...what to do with the time that is given us."

Kiirettä on pitänyt. Pienet arkipäivän tapahtumat täyttävät päiväni ja niin omat kuin tilatutkin projektit huhuilevat joka nurkasta. Joskus voisi opetella sanomaan ylimääräisille projekteille "ei" ja aikatauluttaa omaa tekemistään hieman paremmin. Tämä on enemmän omaa syytäni kuin tuntien riittämättömyyttä päivässä. Sitä vaan jymähtää koneelle, kirjan ääreen tai vaan katsomaan sarjoja.

Tänään lounastimme Taan kanssa Virgin Oilissa ja kävin palauttamassa viallisia tuotteita Hobby Pontiin. Pääsen taas aloittamaan yhden projektin ties kuinka monetta kertaa alusta. Toivottavasti tuote toimii tällä kertaa. Se kun on aiheuttanut jo aika monet itkupotkuraivarit.

Työkokeilupaperien pitäisi saapua pian allekirjoitettaviksi ja sitten ne pitäisi laittaa vetämään Työkkärin kautta Kelalle. Tulevaisuudelle on siis nyt hieman selkeämmät suuntaviivat. Ainakaan ei tarvitse taas hetkeen miettiä, mitä vastaa, kun uteliaat puolitutut ja tutut kyselevät työtilanteesta. Uusi työkokeilupaikkani on siis Arki Design. Mikäli paperit menevät läpi aloitan kuun lopulla. Peukut pystyyn, että tämä on viimeinen työkokeilupaikkani. Kaipaan jo kovasti jotain pysyvämpää tai ainakin sellaista, josta maksetaan muutakin kuin 9€/päivä. Kateellisena olen seurannut poikaystäväni alan aivan poikkeavia työmarkkinoita. Eri yritykset ovat innokkaana ottamassa häntä leiviinsä aina vaan paremmin tarjouksin ja haluavat pitää työntekijänsä. Toisin kun meidän alalla suositaan vaan ansioituneimpia. Kaikkia nimettömiä mahdollisuuksien mukaan riistetään mitä törkeimmin sopimuksin, jos edes palkataan. Kaiken taiteellisen kun voi myös teetättää sillä veljenpojalla, joka harrastaa vähän tuota piirtämistä. Sille kun ei tarvitse maksaa leffalippuja enempää. Riistotarjouksille sanoisin mielelläni "ei".

Helpotusta elämään tuo myös Työkkärin selkeytyneet ohjeet kevytyrittäjyyttä kohtaan. Nyt voin viimein tehdä pienprojekteja laskuttaen ilman, että tukeni katkaistaan tarkistuksen ajaksi. Tietenkin saamani tulot korreloivat sen kanssa paljonko tienaan, mikä on vähän kakkaa. Eihän työtön saa saada yhtään enempää rahaa käyttöönsä. No, nyt kuitenkin uskaltaa viimein tehdä asioita laillisesti. Tietenkin vähän vituttaa myös ne määrät, mitä laskutuspalvelut vetävät välistä.

Ein sanomista voisi myös opetella muillakin elämänalueilla. Kuten vaikka sillä kolmannen alkoholiannoksen kohdalla. Tai ennen sitä ensimmäistäkään tupakkaa. Minä kun en saa edes sitä käheän seksikästä tupakkaääntä. Tätä mietin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä vessan lattialla tunkiessani sormia kurkkuun, jotta olo paranisi. Alkoholin tuoma huono olo helpotti, mutta sitkeä tervan ja savun haju sormissa, hiuksissa ja keuhkoissa ahdisti minua vielä seuraavankin päivän.

Vaikka business-keskustelut olivatkin paheiden höystämiä niin nyt on viimein mustaa valkoisella Neanderthal -roolipelikirjan kuvittamisesta. Olen ihan tyytyväinen ottaessani vastaan tämän haasteellisen aiheen, sillä muuten piirtäisin vaan nättejä naisia ja söpöjä eläimiä.

Söpöistä eläimistä päästäänkin kisuprojektiin, joka etenee hyvin, vaikka en siitä täälä kauheasti olekaan mainostanut. Kuvista jo puolet on valmiina. Eli kaikilta kuviaan lähettäneiltä on ainakin yksi kisu ikuistettuna paperille. Aikataulu sen sijaan venyy ja poksuu ajanhallintakyvyn puutteen takia, mutta onneksi yhdenkään eläimen henki ei ole tästä riippuvainen. Ehkä tärkeämpää on hyvä jälki ja mieli, kuin se, kuinka nopeasti teen tätä. Vaikka teistä hätäisimmät ehkä meinaavat varmaan luovuttaa kanssani.

Oman eläimeni hyvä mieli oli kyllä täysin kadoksissa viime lääkärireissulla. Bussimatkat ja lääkäri kun eivät kuulu sen lempijuttuihin. Roottori parka pelkäsi kuollakseen mukavaa lääkärinaista ja yritti syliini kantokopan ollessa saavuttamattomissa. Saimme kuitenkin hämättyä kissaa sen verran, että piikki sujahti kankkuun ihan huomaamatta, eikä ketään purtu tällä kertaa. Onneksi nykyään kaikki rokotukset voi huoletta ottaa kolmen vuoden välein, joten mokomalla ei tarvitse kiusata kovinkaan usein. Odotin kauheaa mökötystä loppupäiväksi, mutta sen sijaan meillä olikin mitä reippain kissa, joka antoi kaiken anteeksi päästessään kotiin ja saadessaan pari namia.

Tätä kirjoittaessani huomaan katsovani vähän väliä kelloa ja miettiväni, mihin kaikkeen huominen päivä riittää ja saanko mitään taaskaan aikaiseksi. Seuraavaksi raapustankin taas uuden "Dodo" -listan (eli to-do -listan), jotta en jää huomena aamulla vaan makaamaan sänkyyn.

 

Translation:

I've been busy. Small everyday chores fill my days and various projects lurk behind every corner reminding me of things to do. Sometimes I wish I could just say "no" more often to extra projects. I also wish I was better at scheduling. 
Today we had a lunch with Taa. I visited craft store to get a refund for faulty product, which has given me quite a headache. I had to start one project over and over again multiple times because of that.

Contract of my new work try-out should arrive any day now for me to sign and forward to employment agency. If they prove it, I'll start at the end of the month at Arki Design. Let's hope that this'll be my last work try-out. I really want to have a real job. With envious eyes I've been watching how different mine and Taa's fields are with hiring.

Learning to say "no", would be really helpful when you know you're gonna regret the things you're about to do. Like after the third class of alcohol or before the first cigarette. Sadly, I don't even get that sexy husky voice after smoking... I had time to think of that while sitting on our bathroom floor thrusting my fingers up to my throat to ease off the nausea last Saturday night. The sick feeling relieved as I threw up, but the smell of the tobacco was not so easy to get rid of.

Even though the meeting was filled with vices, we came to agreement of me illustrating a role-playing-game book about Neanderthals. I'm really happy that I took part in this project. Otherwise I would just continue drawing pretty ladies and cute animals.

Speaking of cute animals. My Charity Cat project is going well. I've now finished half of the pictures. I know I'm a bit late of the schedule, but I don't mind. It's better to make these with time and cheer.

Predator wasn't feeling very cheery when I took him to a vet. He hates buss-rides and is terrified of vets. Luckily this time no one got bit and he wasn't moody at all when we got back home.

I was a bit lazy and hasty with the translation. Time seems to run through my fingers without me being able to grasp it at all. I really should write a to-do-list (or as I call it Dodo-list) for tomorrow.