Inside my lair


Syvä keväinen eskapismi valtaa mielen ja toteutan sitä yrittämällä muuttaa epätoivon vimmalla pientä kotiamme täydellisyyden tyyssijaksi jokaista pientä yksityiskohtaa myöden. Mahdoton tehtävä, mutta haaveissa on hyvä elää välillä. Kolme Ikea-kassillista tavaraa lojuu vintillä odottaen sitä päivää kun saan kirppispöydän varattua. Se päivä tuskin ikinä tulee ja päädyn kuitenkin narisemaan siskolleni, että hän tekisi tavaravuorelleni jotain. Tai ehtisinkin jo oikeastaan narista asiasta. Ja koska järki ei pienellä ihmisellä kulje aina kaikkein fiksuinta tietä, täyttää tämä tyttö tyhjäksi saadut kohdat kodistaan uudella tavaralla. Päähänsä se koittaa takoa, että uusi tavara on paljon edellistä hienompaa ja tarpeellisempaa. Miten voikaan olla niin materialisti.


Tässä kämpässä projektia onneksi on niin paljon kun sielu sietää, aikaa on jakaa ja rahaa riittää. Hiljaa hyvä tulee, sanoisi joku, mutta kärsivällisyyteni ja kevätenergiani ei anna minun rauhoittua. Sisustan ja siivoan siis vähän väliä. Välillä pienemmillä huomaamattomilla teoilla, välillä isoilla koko huoneen ilmeen mullistavilla sykäyksillä.


Missä vaiheessa (kodin) kauneuden tavoittelu alkaa olla hullua? Siinäkö kun haluaisi shampoopullonsa näyttävän kivalta? Onneksi en ole vielä niin pitkällä. Valitsen saippuani kuitenkin vielä hajun, hinnan ja muiden faktoreiden perusteella kuin sen, että se sopii sisustukseen. Vaikka sisustusintoni ei ihan vielä saippuoihin ulotukaan, niin ulottuu se kuitenkin jo tulitikkuaskeihin ja pyykkikoriin, saa minut tuunaamaan mikron, irvistämään väärän värisille lakanoille ja päällystämään säilytyslaatikoita. Hieno design on myös saanut minut hankkimaan sammutuspeitteen, joka olisi varmaan jäänyt hankkimatta, mikäli olisin joutunut kotiuttamaan tavallisen punaisen rumiluksen.


Sisustustyylini on samanlainen kuin vaatekaappini sisältö. Se on sekoitus makaaberia gootahtavaa tavaraa, retroa ja vintagea, design löytöjä, nörttikamaa, halpaa perushuttua ja itse tehtyä. Mikä silmää miellyttää milloinkin. Kuulen jo, kuinka tänne eksyneiden sisustussuunnittelijoiden silmät pyörivät päässä.


Ihan täyttä syvältä kumpuavaa sisustuspotentiaalia en kuitenkaan pääse hyödyntämään sillä rahaa ei ole turhan paljon, asumme vuokralla, toisen mielipiteet pitää ottaa huomioon ja osa tavaroistani odottaa edelleen vanhempieni nurkantäytteenä. Tilan puute on suurin ongelmani. Joudun siis tekemään paljon kompromisseja, mikä on välillä todella suuri innostuksen tappaja. Onneksi voin purkaa näitä turhaumia sentään sisustussuunnitelmakollaasein ja pelaamalla Simssiä. Kyllä maaninen eskapisti keinot keksii.


Hankkiuduin jopa viimein sisustukseemme jo monen monta vuotta kuuluneista muuttolaatikoista eroon. Yhtään ruskeaa pahvilaatikkoa ei ole näkyvillä. Okei, jos ei lasketa tätä yhtä, jossa on pois meneviä lärpyttimiä, mutta se ei kyllä tuohon jää. I promise that. Vuodesta 2009 lähtien pahvilaatikot ovat olleet kiinteä osa sisustusta. Ne ovat vaan tarttuneet huoneen tyhjiin kohtiin ja pitäneet kiinni paikastaan houkuttelemalla kissan tai jonkin tavaran ottamaan ne omakseen. Enää niille ei ole sijaa perussäilytyksessä ja kissakin saa etsiä ihan toisen paikan nukkumiseen. 


Sitten, kun meillä on omistusasunto, minua ei pidättele mikään.


ENGLISH:


Deep escapism invades my mind as the spring advances. I try to escape the reality by decorating our home desperately piece by piece till it's perfect. I know it's impossible here, but sometimes it's good to give into your dreams. Three Ikea bags filled with old stuff waits at the attic the day I manage to reserve a table from flea market. I doubt the day ever comes and I just end up giving them to my sister for her to get rid of. As I get rid of my old stuff, empty spots emerge and soon fill up with new stuff, that is prettier and more practical - or at least I keep telling myself that. How can one be so materialistic?
This place still need a lot of work. As much as one can spare time and money. Luckily my energy and enthusiasm levels are high and I have something where to unleash all this bubbling power in me.
When does the beauty seeking start to go mad? When you want your shampoo bottles to match your decor? At least I still pick my shampoos by its smell, price and other factors than what the bottle looks like. But my beauty seeking craziness has already reached matchboxes and laundry baskets, makes me decorate my microwave with dc-fix, cover boxes with wrapping paper and makes me sneer at ugly coloured sheets. This madness also made me get a fire blanket, just because it looked pretty. I'm sure I would never have bought a fire blanket if I had to buy the regular red one.
As I kept decorating, I noticed that my decorating style is like my wardrobe. It's a mix of macabre gothic stuff, retro and vintage, design bargains, cheap everyday items and DIY. What ever pleases my eye at the moment. I can almost hear the eyes of a poor little interior designers that happened to stumble here rolling.
Even though I try my best to make this place as pretty as I can, sometimes it's almost impossible task because there are so many things I have to take into account. I don't have much money, I share the apartment with my boyfriend, some of my stuff are still at my parents' and this is a rental apartment. The biggest reason is the fact that this is place is terribly small. To keep myself happy when ever I feel stuck, I make interior design collages and play The Sims. The true escapist finds her way to escape the reality no matter what.
The biggest achievement of this spring is that I got rid of all of the ugly cardboard boxes. No brown moving boxes at sight anymore. Except for this one, which has movies and CDs I'm trying to get rid of in it. It won't stay there I can promise that. From year 2009 moving boxes have been a solid part of my interior decor. Not by intention. They took a tight grasp of what ever empty space they landed on and nested there by collecting useful stuff and by inhabiting the cat. Finally I got fed up with that nonsense, told kitty to find another place to sleep in and threw the boxes away. I couldn't be more happier.

Comments

  1. Voinko muuttaa teille..? Pitäs muuten hommata meillekkin sammutuspeite, oonki katellu et niitä saa nykyää kaikilla kivoilla kuoseilla!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tervetuloa vaan tänne ahtauteen! :D

      Delete
  2. Siis niin paljon kaikkia ihania yksityiskohtia! Teepurkit ja tuo keittiöpyyhe ja *___* Itselläni myös haaveissa tuo palohälytin ollut jo pitkään, se on vaan niin veikeä!

    Sisustus on jotekin tavallaan niin hankala asia. Huokailen ihastuksesta kun näen lattiasta kattoon samalla teemalla sisustettuja koteja, mutta itse en osaisi sitoutua sellaiseen. Sitten jos se shampoopullo ei sopisikaan kokonaisuuteen... :D Haalin vain kaikkea, mikä nyt sattuukin olemaan kivaa ja mielenkiintoista. Koristeena löytyy niin luukokoelmaa kuin Hello Kittyä :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on myös hirveän hankala palovaroitin. Joko me ollaan Taan kanssa tyhmiä tai sitten siinä on suunnitteluvirhe, koska pattereiden vaihto ei onnistu ilman, että laite alkaa huutaa. Nätti ja kovaääninen masiina se ainakin on. Niitä saa ajoittain Stokkalta halvalla.

      Yhdyn täysin ajatuksiisi sisustamisesta. Kyllästyisin myös varmaan aika nopeasti, jos paikka näyttäisi liian yhtenäiseltä. Ehkä se on tärkeämpää sisustaa niin, että itse viihtyy, kuin se, näyttääkö kämppä lehtikuviin sopivalta.

      Tasapainottaa vaan toisiaan nuo luut ja Hello Kittyt. ;)

      Delete

Post a Comment