Sorry!

Blog layout under construction. Be patient!

Some whining

Kello herättää minut hikiseen aamuun. Päässä takoo, suuta ja silmiä kuivaa, oksettaa sekä olo on lievästi kuumeinen. Aivan kuin pahalaatuinen krapula. Se vaan, että en ole juonut alkoholia aikoihin. Tunnin ajan kuuntelen vartin välein pärähteleviä herätyksiä, sillä pahalaatuisesta torkuttamisesta on tullut tapa. Kun viimein on pakko nousta, teen aamujutut miettien, miksi edes yritän. Rannekipukin on tullut takaisin ja päässä puristava jomotus ei vaan anna aspiriinin ja parin vesilasillisenkaan jälkeen periksi. Peilistä katsoo takaisin tummimmat  silmänaluset aikoihin.

Koska olen mielettömän masokistinen ja jääräpäinen, hankkiudun töihin vaikka pää kainalossa. Niin kuin kunnon suomalainen, lähden taapertamaan bussille. Ehkä raitis ilma auttaa? Ehkä olo helpottaa parin tunnin sisään?

Krapulainen olo seuraa minua työpaikalle. En saa edes nimeäni kirjoitettua oikein yrittäessäni kirjautua työsähköpostiin. Saan pari hassua tiedostoa lähetettyä ja muuten koomaan hiljaisessa toimistossa työtuolin syleilyssä. Olen juonut jo vähintään litran vettä, mutta muuhun se ei vaikuta kuin vessahätään.

On kulunut jo kolme tuntia heräämisestäni. Olo ei ole yhtään helpompi. Päätän lähteä kotiin. Eihän minulle edes makseta palkkaa, joten miksi kituuttaa?

Kissalla on ruoka loppu, joten joudun käymään hakemassa sitä matkanvarrelta. Vieressä on ruokakauppa. Pyörähdän sinne ajatuksenani ostaa vaan yksi roiskeläppä lohturuoaksi, koska Taa on tänään koko päivän poissa, mutta mukaan tarttuu läjäpäin herkkuja. Pitikö tässä laihduttaa?

Kotona hautaudun sängyn uumeniin kissan ja Lays-pussin kanssa. En halua nukkua. Päänsärky ei ikinä parane sillä konstilla. Katsonkin siis Joann Fletcherin dokumenttia muinaisen Egyptin naisista. Dokumentti menee oikeastaan vaan katsellen Fletcherin punaista pehkoa. Haluaisin niin kovin tehdä sille jotain. Älyän kuinka pinnalliselta kuulostan ja yritän keskittyä. Keskittymiskykyni on kuitenkin nolla ja päädyn hakkeroitumaan poikaystävän padille. Kannattaisi kulta vaihtaa salasana, sillä näyttää siltä, että osaan sen. Katson kuvat, joita on ehkä neljä. Yritän saada kissan pelaamaan niille tarkoitettua peliä, mutta turhaan. En jaksa keskittyä tähänkään, joten seikkailuni poikaystävän tavaroissa saa jäädä.

Istun hetken koneella kuunnellen sadetta. Olo on jo fyysisesti suht. normaali, mitä nyt hieman turvonnut ja väsynyt ja ranne on kipeä, mutta henkisesti tuntuu todella tyhjältä. En ole saanut aikoihin mitään oikeaa aikaiseksi. En varmaan tänäänkään saa.

Päädyn vahingossa taas lukemaan uutisia. Uutisten lukeminen, varsinkin politiikkaan liittyvien, on saanut mieleni aivan maahan. Kumpa kaikki poliitikot laitettaisiin kahdeksi kuukaudeksi kokeilemaan, miltä tuntuu olla työtön. Laitetaan heidät kirjoittamaan hakemuksia, joihin he saavat sen masentavimman vastauksen joka kerta. "Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun. Onnea työnhakuun!" Annetaan käteen vaan se vähän päälle 500 euroa. Auto ja etuudet pois. Ovatko he edes ajatelleet näitä keppejä jaellessaan, että kaikkien työttömyys ei johdu siitä, että ei haluttaisi mennä töihin?

Uutiset, saamattomuus ja reistaileva terveys eivät ole ainoat masennuksen aiheet. Ulkoiset asiat ovat vaivanneet minua viimeaikoina rankasti. Painoni on noussut, kynteni eivät pysy kauniina ja tukkani näyttää aika hirveältä. Yritän kovasti keskittyä niihin saavutettuihin hyviin asioihin, kuten finnittömään naamaan, mutta se on hankalaa, kun yrität vetää perseestä kinnaavia housuja jalkaan. Tämä läski menee salille kun työkokeilu loppuu.

Internet ei tarjonnut muuta kuin mielipahaa, joten ajaudun takaisin sänkyyn. Nukun muutaman tunnin, jonka aikana minua keretään kaipailemaan pariltakin taholta. Miksi vain silloin, kun nukun tai olen suihkussa?

Päivä alkaa olla ohi ja näyttää entistä selvemmältä, että en tule saamaan mitään muuta aikaiseksi kuin vuodatettua saamattomuuteni tähän pieneen omaan internetin kolkkaani.


English:

Morning starts out as sweaty and sick. My head aches, mouth and eyes feel soar, feels like I'm going to puke and have a small fever. Like if I had the worst hangover, except that my lips haven't even touched alcohol in ages. Purple shadows under my eyes seem deeper than ever when I look into mirror. Even my wrist pain is back.
After finishing my morning stuff and drinking couple of glasses of water and taking some pills for the headache, I go to work like every good Finn does trying tell myself that fresh air will help. The pain and sickening feel follow me there. I can't even type my name right as I try to log into my e-mail. Finally I decide to go back home. Why make this so hard? I don't even get paid.
I stop by to the pet store to get some food for the cat on my way home. I also visit the grocery store with the intent of buying myself a microwave pizza since Taa is out the whole day. I end up buying lots of stuff that won't make me any thinner.
I lay on the bed with the cat and a bag of Lays watching some documentaries. I don't want to sleep, 'cause it rarely ever helps with the headache. Joann Fletchers hair steals all the attention from the documentary. I feel unable to concentrate on anything.
After the documentary I found myself sitting here, reading news. Finland's politics is so nasty right now and it makes me even more depressed. The politicians don't know what it's like to be unemployed and poor and they make our lives even harder. They seem to think that all of us are willingly unemployed. I wish that they'd have to experience for at least couple of months what it's like being unemployed with the minimum income and every time you try to apply somewhere you get the same depressing message telling you that you weren't chosen for the job.
Bad news, poor health and lethargy aren't the only things keeping me down these days. I'm not happy with my looks either. I have put on weight,  my nails are in bad shape and I don't like my hair. I try to be happy about the things that look good, like my skin, but when you pull your pants up just to notice that they are way too tight, it matters not how perfect your skin is. This fatty is going to gym when the work try-out ends.
The internet didn't really offer me much so I ended up back into bed. I slept for couple of hours. As the day starts to reach its end I'm more certain that I won't get anything done today except for whining here in my own little part of the internet.

Comments

  1. Suurin syy siihen miksi työttömien kannustinloukuista puhutaan on työttömien PERHEELLISTEN takia, joilla töihin meneminen ei kannata, koska lapsien päivähoitomaksut nousevat niin paljon. Toisin sanoen syy on lähes pelkästään päivähoitomaksujen, mutta otapa sinkku tai vaikka parisuhteessakin oleva, mutta lapseton työtön, niin jo onkin ihan erilainen tilanne. Lisätään tähän vielä se, ettei palkallista työkokemusta ole tarpeeksi ansiosidonnaiseen, niin kuin siulla ja omalla poikaystävällä (eikä itselläkään ennen vuoden työpätkää), niin ollaankin kaikki jo ihan eri "lokeroissa". Työttömät laitetaan aina samaan lokeroon ja kaikille keppiä, vaikka ongelma on jossain muualla työttömissä itsessään. Toki on niitä sängyn pohjalla matelevia vätyksiä, mutta yhtä lailla se on murto-osa kunnon väestä kuten rikollisetkin. Joten samaa mieltä olen tuosta, että pistetään kansanedustajat ja kaikki muut työttömien "vastikkeettomasta rahasta" valittavat 9€/pv "palkalla" töihin ja katsotaan sitten miten suu pannaan. Nämä valittajat eivät oikeasti tajua sitä, että jos työttömyys osuu omalle kohdalle, niin juuri näiden työkokeilujen takia hekään eivät tule pääsemään takaisin töihin, koska kuka nyt palkkaisi kun on ilmaistakin työvoimaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aivan. Päivähoitomaksut ovat mielestäni pienituloisille ihan mahdottomia. Kun tähän löytyisi fiksu ratkaisu, pääsisivät perheelliset huomattavasti helpommalla ja saataisiin heitä myös pois tästä luettelosta. Asiaa koitetaan ratkaista ihan väärää kautta.
      Ihmisten tuntuu olevan vaikea hahmottaa eri alaryhmiä oli kyse työttömistä, rikollisista, tyylisuuntauksista, uskonnoista tai mistä vaan. Kaikki niputetaan samaan kastiin ja arvostellaan yleensä sen pahimman mukaan.
      Työkokeilut yms. halpatyö ovat ehkä avuksi kuntoutuksessa, mutta tätä systeemiä käytetään ja tullaan käyttämään jatkossakin väärin. Itsekin olen ollut senverta naiivi, että kuvittelin (ja yritän edelleen kuvitella), sen auttavan minua työnsaannissa, mutta näyttää pahasti siltä, että sitä ei pidetä oikeana työkokemuksena oikeiden työnantajien silmissä. Olen kuitenkin pirun kiitollinen nyt siitä, ettei ole tarvinnut vaan maata kotona. Olisin huomattavasti kiitollisempi, jos saisin palkkaa siitä, että istun töissä.

      Delete

Post a Comment