Sorry!

Blog layout under construction. Be patient!

Hair journey


Eräänä iltana sinivioletin väriaineen kadotessa lattiakaivon uumeniin, en voinut olla miettimättä sitä kuusitoistavuotiasta raukkaa, jonka epäonnistuneesta hiustenvärjäyksestä Suomen internetkanavat kuhisivat jonkinaikaa sitten. Tuossa tapahtumassa on niin paljon mennyt pieleen että huhhuh. Tyttö parka. Tapaus on herättänyt paljon keskustelua, josta liian suuri osa syyllistää tyttöä itseään. Tapaus on myös herättänyt keskustelua kampaajista ja heidän ammattitaidostaan ja yleisesti ammattialasta.

Uutisen innoittamana/kauhistuttamana aloin miettimään omaa hiushistoriaani ja suhtautumistani hiuksiini ja kampaajiin. Hiuksista on nyt muutenkin hyvä kai kerran tässä blogissa puhua kun tukka on yksi niistä minun keskeisimmistä ulkoisista piirteistä, johon kiinnitetään huomiota. Oli syy sitten se, että se on omituisen värinen, superpitkä tai epäsiisti – kaikki kolme kohtaahan täyttyvät nyt.

2005-2007

Oikea hiusvärini on aika vaalea. Se on varmaan tummunut ajan saatossa niin kuin äidilläni, mutta juurikasvun perusteella voimme todeta minun edelleen olevan blondi tai jokin maantienharmaa. Äitini ei kuitenkaan lähtöjäänkään ole ollut yhtä vaalea kuin minä. Hiukseni ovat aina olleet suhteellisen paksut, taipuisat ja hieman karheat. Ne menevät herkästi kiharaan ja lyhyeksi leikatessa latvat kääntyvät haluamiinsa suuntiin. Isälläni on kiharat hiukset ja olenkin sieltä siis perinyt jotain.

2008

Hiustenhoitorutiinini on hyvin yksinkertainen. Pesen tukkani joka toinen tai kolmas päivä. Käytän hopeashampoita ja hoitoaineita, sekä kivantuoksuista XZ-shampoota ja saman sarjan hoitoainetta – ihan mielialan mukaan. Annan hiusteni kuivaa ensin pyyhkeen sisällä ja sitten vapaana omia aikojaan. Olen aika huono pitämään hiusvärejäni yllä, joten värjäilen niitä satunnaisesti, kun huvittaa ja on aikaa. En käytä hiuksissani mitään muotoilutuotteita, enkä myöskään kuumakäsittele hiuksiani kuin vain juhlien aikaan. Yleensä pidän hiuksiani auki, ponnarilla, nutturalla tai letillä – jollain helpolla ja nopealla tavalla pois silmiltä. Postaukseen koitin valita kuvia, jossa hiukset ovat auki, jotta väri ja pituus näkyy paremmin.

2009

Olen ollut pitkätukkainen suurimman osan elämästäni, osittain hiusteni kääntyvyyden ja osittain pyöreän päänmuotoni vuoksi, suurin syy taitaa kyllä olla parturissakäymättömyyteni. Olen käynyt ehkä yhden käden sormilla laskettavan määrän ammattilaisella. Pienenä hiukseni leikkasi naapurissa asuva tätini, joka oli koulutettu parturi(-kampaaja?), mutta työskenteli ihan muissa hommissa. Teini-iästä lähtien olen kursinut tätä kuontaloa lähinnä itse. Lukuisista värjäyksistänikin vain kolme, on tehnyt ammattilainen. Aloitin hiusten värjäämisen noin 12-vuotiaana (2003) ja melkein koko väriympyrä on käyty läpi, vaikkakaan kaikesta ei ole kuvaa.

2010

Suurimmat syyt siihen miksi en käytä ammattilaisia ovat korkea hinta ja pelko vääränlaisesta jäljestä. Hyväksyn paremmin itse tekemäni virheet kuin niiden, joille maksan. 10€ virhe vs. 100€ virhe. Ymmärrän kyllä mistä palvelun hinta koostuu – sen ymmärtäminen kuuluu omaan ammattiini. Mutta minusta se ei ole sen arvoista. Ihan kuin Minna Parikan kengät – jollekin kolmesataa on ihanista kengistä vain pieni uhraus elämässä, toinen taas ei voisi kuvitellakaan ostavansa yli 100€ kenkiä olivat ne kuinka hienot tahansa. Tiedän myös, että olen oikeutettu saamaan rahojani takaisin tai uuden ajan, mikäli tukasta ei tullut sellainen kuin halusin, mutta se pitäisi ilmoittaa jo siinä tuolissa ja minun on erittäin vaikea saada suustani muuta kuin "Joo, on se kiva". Osittain siksi, että en edes nauti siinä tuolissa istumisesta ja haluan vaan pois. En ole niitä ihmisiä, jotka nauttivat kun joku lääppii hiuksiani.

2011

Vaikka en tuoliin saakka parturissa olekaan päässyt usein, olen kyllä ollut mukana muiden parturikerroilla ja kysynyt usein samalla kampaajan mielipiteitä oman tukkani mahdollisesta kohtalosta. Kuka muistaa kakstuhatluvun raitabuumin? Minä. Sain siitä pahat traumat. Jokainen kampaaja ehdotti minulle ja ystävilleni raitoja. Raitoja, raitoja... Halusin kokonaan tumman tukan, en raitoja. Kauppoja ei siis tullut, kun kampaajat eivät suostuneet tekemään muuta kun raitoja. Itkimme myös liian lyhyiksi leikattua otsatukkaa. Aina kun ystäväni kävi parturissa, joutui hän näyttämään ihan liian pitkälle otsatukkansa pituuden, ettei siitä tullut liian lyhyttä. Ja välillä siitä tuli silti. 

2012
2013
Toinen kuva kertoo hyvin, miten käy kun punainen kulahtaa päässäni.

Nykyään pyörittelen päätäni poikaystäväni ollessa parturissa. Poikaystävälläni on jokaisen tytön unelmatukka. Se kasvaa nopeasti, on luonnostaan upean värinen, paksuakin paksumpi ja hius on vahva. Tämän lisäksi Taallakin on pohjalla jokin luonnonkihara, joka ilmenee vahvoina laineina.
Jok'ikinen parturi kysyy tai olettaa kysymättä Taan hiusten olevan värjätyt. Ettekö te parturit tunnista enää värjättyä hiusta? Poikaystävälläni on luonnostaan tummat hiukset – melkein mustat. Katsokaa nyt hyvä ihme poikaystäväni muuta naamakarvoitusta! Se on ihan samaa sävyä. Ehkä kampaajia hämää Taan tukan "huono kunto" aka karheus. Omaa tukkaanihan ammattilaiset haukkuvat huonokuntoiseksi karheuden takia vähän väliä. Minua loukkaa, että haukutte kuolleita solujani huonokuntoisiksi. :D Hyvät ammattilaiset, hiuslaatuni on vaan tällainen. Se ei ikinä ole ollut pehmeä ja samettinen, enkä edes halua sen olevan.

2014
Toisessa kuvassa ensimmäinen Elumen-värjäys.

Minulle hiukset ovat lähinnä kuollutta uusiutuvaa materiaalia, jota ei tarvitse ottaa niin vakavasti ja kyllästää aineilla pehmeäksi. Tottakai hyvin hoidetut hiukset näyttävät paremmalta, koska mainonta on luonut meille raamit, millainen hius on kaunis. Mutta kuten sanoin "kuollutta uusiutuvaa materiaalia", joten en vaan halua tuhlata sen kauniinapitämiseen liikaa aivokapasiteettia tai aikaa. Riittää kun väri on ok ja leikkaus ei nyt ihan kilju mörrimöykkyä – vaikka sitä se aika usein tekee. Tukan ei kuitenkaan tarvitse häikäistä kuin L'oréalin mainos.

2015

Miksi otin alussa kauhean uutisen esiin? Kuulen paljon valittamista ja kauhistelua hiusväreistä ja siitä, mitä se muka tekee päähanalle ja hiuksille. Mielestäni se on turhaa pelottelua, kun hoitaa asian ohjeiden mukaan ja maalaisjärjellä.

Koska olen vaaleahiuksinen, näyttävät kirkkaat värit hyvältä päässäni pienellä vaivalla – onneksi. Vaalennan hiuksiani ehkä kaksi kertaa vuodessa ja sekin lähinnä värinvaihdon yhteydessä. Aloitin värjäämisen kevytväreillä, sitten siirryin kestoväreihin ja siitä sitten suoraväreihin. Satunnaisesti käytän vieläkin kestovärejä, varsinkin punaisen pohjana.
Olen nyt pidemmän aikaa värjännyt vain latvoja, siitä syystä, että en jaksa olla kokoajan värjäämässä juurikasvua, mutta myöskin siksi, että väriaineet olisivat mahdollisimman vähän kosketuksissa päänahkani kanssa. Juuressa on vaikeampi saada pysymään väriä ilman, että sitä esikäsittelee. Päänahkani suojelu ei johdu mistään allergisesta reaktiosta tai huonoista värikokemuksista, vaan lähinnä siitä, että haluan antaa sille nyt omaa aikaa. Vain kerran olen törmännyt hiusväriin, joka poltteli, mutta normaalisti käyttämäni tuotteet eivät ole aiheuttaneet mitään ongelmia.

2015

Nyt olen siinä vaiheessa, että en enää tiedä mitä hiuksilleni tekisin. Ärsyttää katsella tätä muodotonta huonosti leikattua hispehkoa. Olisi kauhean kiva hommata taas otsatukka, mutta se on kauhean rasittava ylläpitää, ja koska haluaisin pitkän, se olisi inhottava lasien kanssa. Lisäksi, se ei nyt ihan käy yksiin lyhyeksi leikatun sivuni kanssa. Haluaisin myös semmoisen futuristisen polkkatukan (edestä pidempi ja takaa niska jää pitkälle näkyviin), mutta minulla on liian pyöreä pää sellaiselle ja sitä pitäisi olla kokoajan siistimässä.

2016

Kaiken tämän tuskastelun keskellä ajattelin ilmoittautua hiusmalliksi, mutta sitä rajoittaa hieman, että en tykkää olla kuvattavana enkä edes ole kauhean kuvauksellinen. :D Äääh, olisi niin paljon helpompaa vaan ajaa kaljuksi ja omistaa monta peruukkia. Taa ei valitettavasti ole yhtä innoissaan tuosta ideasta.
Anttilan poistomyynneistä löytyi -50% hintaan pari punaista hiusväriä, joten se ainakin on päätetty, että palaan takaisin punaiseen kun sininen suoraväri loppuu.



English:


One night while watching the purplish blue hair dye disappear down the drain I couldn't think anything else but the last month's news about 16-year-old girl whose hair dyeing session had gone terribly wrong and she ended up with a burn and necrosis on her scalp. Not pretty. The person who did the dyeing claimed to be an expert but clearly wasn't. Trust me, there were so many things wrong with her methods it would take me ages to list them. It really saddens me that most of the conversation between common people on the internet puts the blame on the girl. It clearly wasn't her fault. She's only 16. What 16 year old knows everything about dyeing and questions the "professionals".
After the news I've been thinking a lot about my take on hair and what my hair has been through over these years. I'm a natural blond and my hair is fairly thick and a little wavy. It has been long for most of my life. I started dyeing it around the age of 12 (2003) and has been cutting it and applying the dye by myself ever since. Couple of times I've been to the professional, but it costs way too much and I'm afraid that they get it wrong. Not wrong like burning my scalp off, but let's say like cut it too much or wrong shade of blue etc... It's easier to tolerate when I do something wrong but the person who I'm paying lots of money... I know I could get a refund or another session for free, if I don't like the result, but I really don't even enjoy sitting there while someone touches my hair. So all that comes through my mouth even though I'm disappointed is: "Nice, thanks".
I'm pretty lazy with my hair. I wash it every other or every third day with regular market shampoo that smells awesome or if I'm in the mood I use silver shampoo. My conditioner is the same market stuff than my shampoo. I rarely ever use any other hair products or heat for that matter – only when I'm attending to a big party like weddings etc. 
I don't bleach my hair often. Maybe twice a year and that's mostly because I'm changing the colour. There's no need to because the bright colours look ok without bleaching and now that I'm not even trying to get the colour to stick to my roots. 
At the moment, I'm really bored with my hair. I want something new, but don't know what. I bought couple of red dyes at the Anttila's sale so seems like I'm going red again after I've used all the blue dye that I have.

Comments

  1. Anonymous19/8/16 19:55

    Oon niin tykänny sun tukasta aina. :) Mun kun ei käänny eikä väänny ja on littana jajajaja... Ikäkriisissä kun sen poikkasin niin vähän haaveilen pitkää takasin :D (onneks poikkasin koska kaikki ihanat äitihormoonit tiputti niistä 2/3 pois ja nyt on pää täys sellasta raivostuttavaa siiliä minkä suunta on tasan pystyä :D ) t. Miitta

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ne onneks kuulemma palautuu kun hormonit tasaantuu. :D Ja sitäpaitti musta se sun mammatukka oli hieno.

      Delete
    2. Anonymous21/8/16 20:54

      On tässä omat puolensa. Varsinkin ton vikkelänäpin kanssa kenen lempihommaa on näpelöidä (eikä aina niin hellästi) mun tukkaa. :D

      Delete
  2. Minullakin on kampaajista enemmän huonoja kuin hyviä kokemuksia, tosi harva oikeasti kuuntelee mitä haluan ja sitten kun oli se liukuväribuumi pari vuotta sitten, ei sitä osattu tehdä. Tukan väri ei tosiaankaan liukunut tummasta vaaleaan, vaan siihen tuli käytännössä viivasuora raja. Sen lisäksi kampaaja ei osannut valita väriä oikein, piti korjata ja minä jouduin tietenkin maksumieheksi.

    Nyt olen aika pitkälti värjäillyt kotona, koska kuten sanoit, jos itse epäonnistuu jollakin 10 euron värillä niin se ei ole puoliksikaan niin paha, että menee 200 euroa kampaajalla (tällä/tuolla tukanpituudella menee) ja loputulos on edelleen pilalla. Teoriassa pitäisi saada korjaus samalla hinnalla, mutta käytännössä olen aina joutunut maksamaan lisää sillä verukkeella, että kun tuota tukkaa nyt on niin paljon. Haist...

    Hiukset taidan edelleen käydä leikkuuttamassa kampaajalla, mutta nyt kun pää on blondi, voi olla että ylläpidän sitä sävyä ihan yksinäni kotonani. ei siitä täysin tasaista tule ja on vähän punertavia ja keltaisia vivahteita, mutta ainakaan ei mene monta sataa euroa siihen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin tietenkin. Mullekin lätkästäisiin jokin extrapitkän tukan lisä, jos haluaisin koko pään värin. Empä siis ole ottanut.

      Kuvissa sun tukka näyttää ainakin ihan hyvältä, enkä nää niitä epätasaisuuksia. :) Mutta omaan silmään ne virheet osuu aina herkemmin tietty.

      Delete

Post a Comment