I have nothing to wear!


Varmaan jokainen (nainen) kokee päiviä, jolloin vaatekaapista ei löydy mitään päälle pantavaa, vaikka kaappi pursuaakin vaatteita. Oma vaatekaappi on täys ihan kivoja vaatteita – niin kivoja, ettei niistä halua luopua, mutta vain harva kappale tuntuu nyt täysin omalta. Aamulla vaatteita etsiessä, kun suuren vaivan takaa löydän yläosan, jonka voin pukea päälleni, mikään alaosa ei sovi sen kanssa – ja päinvastoin. Kun viimein saan ala- ja yläosan mätsäämään, ei mikään pitkähihainen enää sovi kuvioon. Tällöin tekisi mieli repiä kaikki alas, suorittaa iso karsinta kovalla kädellä ja mennä kaupoille.


Onko tämä jonkinlaista identiteettikriisiä? En kyllä yhtään ihmettele, vaikka olisikin. Sitä leijuu ilmassa muillakin osa-alueilla. Kriiseilen tukastani, piirustustyylistäni, kropastani, meikkaamisesta, sisustuksesta, elämästäni... 26 ikävuoden maaliviivan lähestyessä kovaa vauhtia, olen alkanut miettimään omaa elämääni vähän turhankin kiinteästi. Pari kuukautta joudutte ainakin kriisejäni kestämään. Mutta takaisin niihin vaatteisiin.

Rakastan niin monen erilaisia tyylejä, että ei ole ihmekään, jos vaatekaapissani vallitsee pieni yhteensopimattomuus vaatteiden välillä. Rakastan perinteistä suomalaista rock-tyyliä, 50-luvun pin-up -mekkoja, erilaisia goottityylin alalajeja, steampunkkia, post apokalyptista tyyliä... En osaa sitoutua yhteen. Näin ollen vaatekaapissani on vähän sitä, vähän tätä ja vähän tota. Koitapa siinä yhdistellä toimiva kokonaisuus. Onneksi sentään suosin lähinnä mustaa, harmaata ja valkoista.


Olen kasvanut perheessä, jossa vaatteita ei kauheasti osteltu ja niihin ei ainakaan tuhlattu rahaa. Vaatteet kiersivät lähisuvussa iän mukaan kaikki tytöt läpi ja minä olin sitä häntäpäätä. Se jätti jälkensä vaatteisiin suhtautumiseeni. Yleensä etsin kaikkein halvimpia vaihtoehtoja ja harkitsen pitkään ja hartaasti kalliita ostoksia. Tottakai tähän vaikuttaa myös elämäntilanteeni. Mutta vaikka minulla olisikin rahaa, käytökseni ei muuttuisi. Black Milkin mekko ei sujahtaisi ostoskoriin tuosta noin vaan, vaikka kuinka ihania olisivatkin. Se vaatisi ainakin viikon harkintajaksoa, maksaminen kestäisi pari tuntia ja maksuvahvistus saisi käteni hikoamaan kauhusta. Minna Parikan punaisten Raqueleidenkin ostoon liikkeestä meni varmaan tunti! Pari tuntia oston jälkeen tärisin onnesta ja kauhusta – mitä tulikaan tehtyä. Ja tätäkin ostosta olin suunnitellut etukäteen sen pari vuotta! Tietty joskus teen impulssiostoksia, varsinkin alennuksessa olevien gootti- ja designtuotteiden kohdalla. Adrenaliinitasot nousevat tällöin taivaisiin ja käyn läpi kaikki ilon, kauhun ja katumuksen tunteet ennen kuin pystyn ottamaan vaatteen käyttöön.

Nyt olisi tietenkin juuri kriisiin nähden otollisesti ties mitä rätti alennuksessa vähän kaikkialla, mutta kun sitä rahaa ei oikeasti ole ihan kauheasti. Pari mekkoa postikuluineen on yhtäkkiä enemmän, kuin aluksi ajatteli. Vaatteiden aleostelu varmaan karkaisi käsistä, mikäli olisin töissä. Häpesin ja pelkäsin hieman viimeisintä nettiostosta tehdessäni ja Taa joutui oikein rohkaisemaan minua olan takana painamaan sitä "hyväksy" -nappia. Saan kuulemma sillointällöin hankkia itselleni jotain kivaa... Lohduttaudun sillä, että postikuluja tästä ostoksesta ei mennyt. Nyt odottelen paketin saapumista innolla.

Vaatekauppojen hintojen hipoessa pilviä – tai ainakin niiden vaatteiden joita himoitsen, ovat kirpparit köyhän kriiseilijän pelastus. Viimeaikoina olen onnistunut tekemään löytöjä, mikä on harvinaista, sillä harvemmin löydän kivoja vaatteita kirppareilta. Yleensä kun löydän kivan vaatteen, on se pilattu hinnalla, on väärää kokoa tai aivan liian nukkaantunut. Sitten on taas niitä hassuja päiviä kun käsiin osuu priimakuntoinen oikean kokoinen Lip Servicen hame 7€, muhkea neule 1€ jne...


Mikäli uusia ei voi ostaa ja käytettynä ei mitään löydä, niin ainahan niitä kaapissa lojuvia rättejä voi lähteä tuunaamaan nykyiseen tyyliin sopivammaksi. Mutta kuinka usein se onnistuu? Ei aina, mutta joskus. Kaapissani on paljon tuunattuja vaatteita, joista osa ulkoilee vähän väliä, mutta osa pölyttyy edelleen kaapin pohjalla. Se on aikamoista arpapeliä. Sama juttu kokonaan itse tehtyjen vaatteiden kanssa – joskus ne onnistuvat ja joskus eivät.
Eilen tuunasin kaappiin unohtuneen lappuhaalarimekon muistuttamaan Iron Fistin budjettiini liian hintavia lappusortseja. Saa nähdä tuleeko tätä nyt pidettyä enemmän. Vyö on lappuhaalareitani edeltänyt tuunaus ja mekko sen alla on oma parin vuoden takainen tekele, jonka alushamekangasvalinta ei ehkä osunutkaan nappiin.


Onko kellään hyviä vinkkejä vaatekriisin selättämiseen? Mitä itse teette näissä tilanteissa?

Pieni tunnustus tähän loppuun: en ole vieläkään heittänyt pois kaikkia vaatteita, joihin en mahdu enää. Niitä on yksi iso kassillinen. Osa sielä olevista farkuista jää jo reisiin kiinni. Suurin osa on kyllä semmoisia, minkä sopivuuteen vaadittaisiin vaan pikkuruinen painon pudotus. Puhutaan ihan parista kilosta. Mutta mikäli Taa saa minut salille niin enköhän parit housut saa jo jouluna jalkaani... Pakko sielä salilla on käydä jos siitä maksaa etukäteen.



English:

The concept of finding nothing to wear even though your wardrobe is filled with garments is supposedly familiar to every woman. My wardrobe is filled with lovely clothes – so lovely that I can't just throw them away – but only handful of them feel right at the moment. When I find a bottom part that I feel comfortable in, it takes me ages to match a shirt with it, and vice versa. Then when I find something that matches, none of my cardigans or other long sleeved shirts match. On those days I just want to rip it all out of the closet, throw away those which are hard to match and go shopping.
Is this some kind of a crisis? I'm not surprised. I've been having these crises with other aspects of my life as well these past few months as my 26th b-day comes closer and closer. I'm having crises over my art style, my hair, my body image, my career choice, my entire life and existence... So bear with me.
It's no wonder that it's hard to find anything matching in my garderobe for I love so many different styles from traditional Finnish rock style to 50's pin up dresses, different kinds of gothic subgenres, post-apocalyptic, steampunk... How can I just settle for one?
I grew up in a family that didn't spent much money on clothes. When I was young, most of my clothes came from my sisters, and before me the clothes were worn by my cousins. I was at the end of that recycling line for I was one of the youngest girls in my family. This has left its mark on my buying habits. I rarely spend money on expensive clothes and if I do it takes me long time to think before doing the purchase. It took me about two years to convince myself to buy Minna Parikka's Raquel heels. When I finally decided to buy the shoes, it took me about an hour at the store and after the purchase I had so mixed up feelings for couple of hours! I was terrified but at the same time so freaking happy. So yeah, if I decided to buy let's say a dress from Black Milk, it would take me at least a week to even get that dress on the cart. Sometimes, when something expensive designer clothing or gothic brands are on sale I do impulse buys. But that makes me so hyped up that I have to go through every freaking emotion there is before I can start wearing those clothes.
Many stores are having sales at the moment, but conveniently I don't have much money. Taa had to give me a courage speech so that I could buy some clothes. He said that I deserve something nice from time to time... Now, I'm eagerly waiting for my package to arrive.
There's another way to get new clothes and ease up this crisis, a cheaper way, but this requires luck. I'm talking about flea markets. I rarely ever find any clothes on flea markets because they usually end up being the wrong size, too worn out or way too expensive for second hand clothes, but I've been lucky lately. I found a Lip Service skirt for 7€, a warm huge sweater for 1€ and that crop top I already told you about.
And also, you can always make your own clothes or spice up your old garments with some DIY. Sometimes it's a good call, other times you end up messing everything up. I think it's worth the risk if the garment otherwise ends up forgotten on the bottom of your wardrobe. Like this overall skirt that I painted yesterday to resemble Iron Fist's overall shorts which are way too expensive for my budget.
How do you deal with clothing crisis?

Comments

  1. Tosi kiva tuo lappuhaalarimekko, toivottavasti tulee jatkossa käytettyä enemmän! :)

    Täällä on toinen tyylikriiseilijä! Minäkään en ole ikinä osannut profiloitua vain yhden alakulttuurityylin edustajaksi. Junnumpana kun tyylini oli räikeämpää niin päivän asuissani oli aina jokin selkeä genre/teema. Nyttemmin käytän useimmiten vähän hillitympiä yksityiskohtia, jolloin eri tyylejäkin voi hyvin miksailla ilman, että lopputulos olisi jotain aivan hirveää. Olen tässä vuosien varrella varmaan tavallistunut ulkoisesti, mutta ei kai sekään ole paha juttu jos se sitten tuntuu enemmän omalta nykyään ^^

    Meidänkin perheessä kirppisteltiin paljon ja olen ihan muksusta asti myös tottunut käymään niissä. Nykyäänkin suurin osa vaatteista tulee ostettua kirppareilta. Ne joita ei sitten meinaa löytyä tai joille minulla on tarkat kriteerit ostan yleensä kovan ahdistuksen saattelemana kaupasta. Viime keväänä pohdin uuden laukun hankkimista kolme kuukautta, kiva mallikin oli jo tiedossa. Kolmen kuukauden ahdistumisen jälkeen tein ostopäätöksen ihan viime hetkellä, sillä kyseistä laukkua oli myymälässä enää vain kaksi kappaletta. Ja siis tuokin laukku oli alle 100e, joten Parikoista en uskalla edes haaveilla... :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Itse kuljen vähän jälkijunassa ja nyt vasta alkaa tulla niitä räikeämpiä ylivetoja/genreilyjä. Toisaalta ihan ymmärrettävää kun nykyään rakennan tyylini itse enkä ole enää riippuvainen muilta saaduista vaatteista. Toivottavasti löydän itsekin sen tasapainon. :D

      Laukkuni ja muut asusteet löydän aika hyvin kirppareilta. Kaikkein parhaimmat ja kestävimmät ovat kyllä olleet sellaisia, jotka olen uutena hankkinut. Ehkä ihan ymmärrettävää, eikai kukaan hyvää laukkua kirpparille pistä ennenkuin se alkaa jo lahota...

      Hämeenlinnassa oli (ja on edelleen) niin kamalat kirpputorit, että vasta Helsinkiin muuttaessa älysin kirppisten potentiaalin.

      Delete
  2. Anonymous25/8/16 01:01

    Myy kirpparilla nuo liian pienet vaatteet! Kaikki ne, turhaan pidät niitä siellä pyörimässä :) saat rahaa ostaa uusia sopivia vaatteita niiden tilalle ja samalla voit päivittää tyylisi uusilla ostoksilla haluamaasi suuntaan :))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kun se kaksi kiloa ei oikeasti ole niin kauhean kaukainen tavoite, kunhan vaan saisin sitä urheiluseuraa tai päästään ostamaan Taan kanssa se salikortti. :D Nuo vaatteet ovat se suurin motivaattori laihdutukseen reisien yhteenhinkkautumisen lisäksi.
      Toki ne puoleen reiteen jääneet housut ja kaiken, mikä on "ihan kiva" voisi kyllä sieltä karsia pois jonnekin nettikirppikselle.

      Delete
  3. Minäkin tykkään monista tyyleistä ja vaikka vaatekaapissa onkin valtaosin fiftaria, löytyy sieltä myös joitain gootti/rock-vaatteita ja muutamia tavallisia vaatteita. Kyllä niitä voi yhdistellä hyvin keskenään, esim. bleiseri toimii ihan hyvin fiftarimekkojen kanssa. Tietysti yhdistelmän pitää tuntua itestäkin hyvältä :)

    Siivosin kesällä vaatekaapin viimein ja tein sinne tilaa uusille fiftarivaatteille, mutta en ole aikaiseksi saanut viedä niitä kirpparille. Vanhat käyttämättömiksi jääneet fiftari/goottivaatteet ajattelin myydä netissä, josta harrastajat löytävät ne paremmin ja sitten normivaatteet voisi kipata kirpparille. Tätä on jo yli 2kk jahkailtu, pitäisi vaan ottaa itseä niskasta kiinni, varata pöytä ja viedä myyntiin. Eiköhän sieltä aina sen verran tulisi takaisin, että ei miinukselle pöytävuokran jälkeen jää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mullakin lojuu aika usein kuukausia vaatekaappisiivousten jälkeen tavarat. Kirpparille vieminen vaan on tosi raskasta. Täälä on niin korkeat pöytävuokrat, että uskon jääväni miinukselle, sillä kirppikselle lähtisi vaan niitä perus rättejä, joista ei montaakaan euroa voi pyytää. Pitää varmaan kokeilla jotain lähiseudun facebook-kirppistä... Tai tapani mukaan törkkään ne eteenpäin siskoilleni hävitettäväksi.

      Delete

Post a Comment