Designer's flu


Viikko villapaitoja, roskaruokaa, nenäliinoja ja kuumaa mehua, selvittäen Black Lodgen mysteeriä, joka ei valitettavasti ikinä tule selviämään. Voi Dale Cooper, miten sinulle kävikään!

Olen kierinyt nuhan kituuttamana kun Helsinki avautuu taas kaikille mielenkiintoisille design tapahtumille. Flunssaista tilaani uhmaten käväisin lauantaina Design Marketissa saadakseni pääni pois hetkeksi "valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun"-viesteistä. Vaikka kokemus veti vertoja saamilleni sähköposteille, oli se kaikkea muuta kuin miellyttävä. Kuumeen ja nuhan riepottelemana, ihmismassaan tukehtumaisillani tungin tapahtuman läpi. Jos pelkäisin ihmismassoja, olisin tullut hulluksi jo ovella. Ajauduin Parikan pöydälle pariin otteeseen toivoen löytäväni jonkin kivan laukun, mutta turhaan. Rumia ponikenkiä vaan. Yök. Minna, missä se glamour ja kauneus, jota tuotteesi ennen huokuivat? Muuta tapahtumasta ei sitten jäänytkään rään täyttämään päähäni.


Design Markettia  edeltävän päivän olin tuhlannut suihkun lämpimässä syleilyssä värjäten pääni, että kukaan ei tunnistaisi tätä niiskuttavaa villapaitaolentoa. Olian Intense Red väri ei mielestäni ollut missään määrin intensiivinen ja punaisessakin oli toivomisen varaa. Tulos oli parhaimmillaan ruosteen punainen. Tilanne korjaantui kuitenkin hieman levitettyäni päähäni Pirkan Color Maskia. Nyt voimme jo puhua punaisesta. Jostain syystä punainen tukka vaatii tällä kertaa normaalia enemmän totuttelua. Musta väripurkki kurkkii hyllyltä kutsuvasti ja saatan jossain vaiheessa langeta sen viettely-yrityksiin.


Nyt koitan vaan rauhoittua ja yrittää selviytyä Habitareen, jotta voin taas tuntea oloni mitättömäksi, koska olen messupöytien väärällä puolella. Myönnän, että se riipaisee, mutta pakko pysyä jotenkin kiinni muotoilumaailmassa tai saan heittää hyvästit työllistymishaaveille kokonaan. Surullista, eikö? Pitäisikö tässä luovuttaa ja ryhtyä hitsaajaksi?



English:

A week spent wrapped inside huge sweaters, eating junk food, using tissues, drinking hot currant juice and trying to solve the mystery of the Black Lodge, which will never resolve. Oh, Dale Cooper, what happened to you!
I've been suffering from cold as Helsinki opens its doors once again for all the interesting design events. On Saturday I got bored of reading all those messages from potential employees telling me that I've not been chosen for the job that I applied, I decided to clear my gooey brain and visit Design Market, which is a huge design stock sale. The place was so crammed that it felt like I had no control over where I was walking. I happened to come across Minna Parikka's table couple of times hoping to find a nice bag, but all I could see was ugly pony heels. Why, Minna, why? What happened to all the glamour and prettiness?
The day before Design Market I spent at the tender warmth of the shower trying to dye my hair red. Olia's Intense Red was nothing but intense and the red left much to be desired. The result was somewhat rusty. I put on some Color Mask from Pirkka and now it at least resembles red. This time red hair needs some more getting used to than before and the black dye package lurks on my shelf trying to seduce me. I might say yes to it soon.
Tomorrow starts Habitare which I'm going to attend later this week because I feel like it's my duty. I need to keep myself posted on what's happening in the design field if I'm ever hoping to get a job as a designer someday. Though it makes me sad to see all those people working behind those stands where I want to and should be. Sad, isn't it? Should I just give up and become a welder?

Comments

  1. Tukka näyttää musta hyvältä! ÄLÄ LANKEA! :D

    Sä se piirrät niin ihania kalloja aina <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos ♥ Tasasemman väriseksi ton tukan ainakin värjään jos ei muuta :D

      Delete
  2. Oon huomannut itekin, ettei kaupan punaiset kestovärit ole kyllä punaisia. Oliaan hairahdin minäkin, koska purkki antoi ymmärtää että se olisi punaista, mutta lopputulos oli yhtä lailla ruosteenpunainen ja vaati shokkivärin päälleen ollakseen punainen. Tuli myös huomattua, ettei vaaleisiin/vaalennettuihin hiuksiin vaan tartu kestovärit samalla tavalla.

    Nyt on niin helppoa kun on blondi, ei paljon tartte värjäillä :D Riittää että juurikasvun vaalentaa ja se on siinä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä oon jostain väristä saanut kyllä ihan riittävän punaiset, mutta näköjään se ei tuo Olia ollut. Onneksi noi kestovärit oli puoleen hintaan. :D Täytyy mennä ostamaan jotain kunnon suoravärejä tähän päälle.

      Delete
  3. Nätit hiukset jokatapauksessa, mutta kokemuksesta tiedän myös että se on kuitenkin pettymys jos väri ei vastaa sitä mitä pakkauksessa on luvattu. Mutta suoraväri varmaan pelastaa tilanteen :)

    Kuulostaa niin tutulta nuo fiilikset joita kerroit poteneesi messuilla! Sitä tuntee jotenkin itsensä niin mitättömäksi, kun mikään oman alan taho ei oikein noteeraa työnhaussa. Ja vaikka vika ei olekaan meissä vaan yleisessä taloustilanteessa, niin on sitä kuitenkin aika mahdoton olla ottamatta henkilökohtaisesti. :c

    Tsemppiä flunssan selättämiseen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos. Pitää vaan jotenkin yrittää jaksaa uskoa siihen, että vika ei ole itsessä. ♥

      Delete

Post a Comment