DIY: Silver seashell jewelry


Minulla on pari pientä purkkia simpukoita. Ne ovat nähneet päivänvaloa vain satunnaisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana ja silloinkin vain muistellessani menneitä tai tehdessäni inventaariota. Esillä ne ovat olleet viimeksi joskus teininä.

Simpukoita oli joskus enemmänkin, sillä yritin keräillä niitä. Karsin kuitenkin kotoa pois muuttaessani osan pois. En ollut mikään kovan luokan keräilijä, joka jaottelee ja nimeää simpukoita sen mukaan, mille lajille ne kuuluvat, vaan enemmänkin semmoinen sunnuntaikeräilijä, joka hankkii vain kivannäköisiä. Simpukat ovat tulleet minulle joko sekatavarakauppojen simpukkalajitelmina tai tuliaisina mummuni etelänmatkoilta. Enää en pysty kertomaan kuin vain muutaman simpukan alkuperän. Simpukkaharrastukseni päättyi äitini todetessa aina kaupassa: "Sulla on niitä ihan tarpeeksi." Kaksi Fruit Drop purkillista ei ole keräilijäluonteelle tarpeeksi, mutta en jaksanut vängätä asiasta ikuisesti ja keräilyinto suuntautuikin lopulta muihin asioihin.

Tonkiessani kaappejani, törmäsin taas näihin unohdettuihin aarteisiin ja minun kävi niitä hieman sääliksi. Omaan sisussuunnitelmaani ne eivät istu, mutta halusin edes osan pääsevän useammin päivänvaloon, sillä niihin liittyy muistoja. Valitsin kaksi mahdollisimman muodokkainta simpukkaa ja lähdin muokkaamaan niistä koruja.


Kokeilin porata simpukoihin reiät ensin vanhalla porakoneella, mutta kiviporat eivät tuntuneet uppoavan kuoreen pienen yrityksen jälkeen, koska akku veteli viimeisiä virtojaan. Nappasinkin sitten vieressä olleen vanhan sähköisen kynsiviilasetin ja suristelin pallon muotoisella viilalla simpukoihin reiät. Aikaahan se hieman vei, porakone olisi varmaan hoitanut asian täydessä virrassa paremmin, mutta tämä työkalu oli hieman ergonomisempi kuin suuri pora.

Reikien jälkeen piti miettiä väriä, sillä omaan makuuni luonnollinen väri oli liian maanläheinen. Päädyin lopulta hopeaan, sillä hopeiset korut pääsevät eniten käyttöön. Tasaisimman pinnan saa tietenkin spray maalilla, joten tein hieman nettivertailua ja Mastonin COLORmix Chrome vaikutti lupaavalta ja kohtuuhintaiselta. Jätesäkki parvekkeen lattian suojaksi ja maalaamaan. Ensin pari kerrosta mustaa pohjamaalia ja sitten muutama kerros kromimaalia. Maalailuihini eksyi mukaan myös muutama muu asuste, kuten kirppikseltä eurolla löytynyt Titimadamin kultakala ja H&M:n luurankokäsi hiusnipsuttimet.


Helppoa ja suhteellisen nopeaa.


Nämä muistuttavat minua hieman 70-luvun suomalaisista hopeakoruista. Hopeaahan nämä eivät ole, vaikka kromimaali aika läheltä liippaakin, mutta sitäkin arvokkaampia, sillä näihin sisältyy tunnearvoa. Nyt toivottavasti on muutakin käyttöä kuin vain viedä tilaa kaapista.


Ajattelin karsia simpukoita hieman lisää; säätää muutaman, tuunata loput ja myydä ne eteenpäin, mitä en itse halua käyttää. Olen nyt aikuistuessani yrittänyt noudattaa ajatusta, että ihan kaikkea ei tarvitse säästää. Jos poisheittäminen arveluttaa, niin ainahan esineestä voi ottaa kuvan muistoksi.



English:

I've a couple of small jars of seashells. They haven't seen a lot of daylight in these past ten years. Only when I'm cleaning or if I'm reminiscing the good old days. The last time I had them on display I was a teenager.
Back when I was still in elementary school I used to collect seashells, but not very fanatically. I didn't name or categorize them or anything like that. I just collected the ones that looked pretty. I got them from a general stores and my granny brought them for me from her trips to Southern Europe. Now they just remind me of my granny and that's why they have sentimental value.
My collecting ended because of my mom. Every time I pleaded her to get me more she told me that I already had enough. I only had so much to fill two Fruit Drops jars and that ain't much. So, as I lost the fight I slowly forgot about my passion and started collecting other stuff. When I moved out, I only kept about half of the seashells and threw the rest of them out.
It's was pity to keep these pretty things stored up in some drawer for so many years. I had no idea what to do with them because they don't exactly fit in my decor plans and I just couldn't throw them away. Finally I had an idea. I chose two of them that had the most shape and turned them into jewelry.
I drilled a hole in them using an old electric nail file/driller. I tried using an power drill but it's battery was almost empty and it was way too gawky tool for small shells.
I spray painted a black base coat so that my Maston COLORmix Chrome spray paint would stick better. After a couple of layers it was done. I ended up painting some other accessories as well.
The seashells turned out very pretty. They remind me a bit of Finnish silver jewelry designs from the seventies. I hope these will have more use now. I've planned on saving only handful of the seashells as they are. The rest of them I'm going to turn into jewelry or something else and sell the ones I don't want to use myself. There's no point in storing all of them just for their sentimental value.

Comments

  1. Tulipa nättejä! Voisi joskus itsekin testata tuota joihinkin ei niin kivan värisiä tavaroihin. Tuosta kalariipuksesta tuli heti mieleen se Frankenweenie-leffassa ollut näkymättömäksi muutettu kala! ^^

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Olin positiivisesti yllättynyt tähän maaliin, eli en voi kun suositella. Mastonin sivuilta näkee lähimmät jälleenmyyjät.
      En edes muistanut koko kalaa leffasta! Sain taas hyvän syyn katsoa uudelleen. :D

      Delete
  2. That looks like an amazing idea I love going sea combing. The last time I went I found some amazing sea glass. Great idea.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thanks! I love sea combing, but I rarely ever find anything good.

      Delete

Post a Comment