Shoeaholic at Minna Parikka sale

Olkkarissa on kaaos, tai siis oikeasti koko kämpässä on kaaos, eli tähän väliin taas jotain muuta.


Taa pyörittelee silmiään jos menen sanomaan tarvitsevani uudet kengät. Myönnettäköön, onhan niitä tuola muutama pari, ainakin sellaisen silmiin, jolla on urheilukenkien lisäksi ehkä kolmet kengät. Kenkäfriikille kengät ovat kuin huumetta, rakkaita lapsia tai salainen mielihyvä. Minna Parikan nimi saa monen kenkäfriikin silmät säkenöimään ja kyseisen naisen tuotteiden aletapahtumat ajavat kenkäfriikin jonottamaan näitä alennettunakin aika tyyriitä poposia jopa tunteja. Tapahtumasta on jo aikaa, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä puhua kengistä. Eihän?


Saavuin paikalle vartin etuajassa ja jonoa oli jo jonkin verran. Joku puolisen tuntia tai vähän enemmän siinä jonossa seisoin kunnes pääsin sisään. En ollut liikkeellä kovinkaan vakavissa ostoaikeissa, sillä Parikan viimeaikaiset mallistot ovat olleet aika hirveitä (ihme karvapalleroita, timangeja ja poneja –yök) ja tilillä komeilee aina vain semmoiset muutama kymmenen euroa. Mutta koska Popcult ja monet muut vastaavat tapahtumat jäivät tänäkin vuonna välistä niin jotain hupia tässä nyt piti itselleen repiä.


Olin aika yllättynyt kun käteeni löytyikin kolmet parit kenkiä. Hylkäsin valkoiset pitsiset puputennarit sillä perusteella, että omistan jo yhdet valkoiset puputennarit, pitsittömät tosin. Hintaa kahdelle kenkäparille tuli semmoiset 190€ (70€ Corneliat ja 120€ Blondie-nilkkurit). Nilkkurit ovat hieman ryppyiset, mutta sitä ei jalassa huomaa. Niihin myös täytyy hankkia puolipohjat, sillä vaikka nahkapohjat ovatkin nätit, eivät ne ole kestävät. Suutarisuosituksia pk-seudulta?


Kuinka moni muu nauttii syntisen paljon parista kauniita kenkiä? Entäpä mitä mieltä olette Minna Parikan tuotannosta? Mikä on isoin summa, jonka kenkiin kehtaatte sijoittaa kerralla?


In English:

Our living room is a mess so something else again in the meantime.
Taa rolls his eyes if I tell him that I need new shoes. I'll admit, I have quite a few pairs, at least in the eyes of those who only have like three pairs of shoes excluding trainers. For a shoe freak, shoes are like drugs, beloved children or some sort of a secret pleasure. In this side of the globe Minna Parikka's name gets many of us excited and her sale events get us to queue those quite expensive shoes even for hours. It's been few weeks now from the last sale, but it's never too late to talk about shoes, don't you agree?
I got there about 15 minutes early and there was already quite a line. After half an hour or less of queueing I got in with no real intention of buying anything, because Minna's latest collections have been fairly hideous in my opinion (weird pompoms, diamonds and ponies – yuck) and I'm quite broke all the time. But as I missed out most of the other events happening in the spring I wanted to at least experience some serious queueing.
Imagine my surprise when I found three pairs of shoes that looked nice and fit. I ditched the white lace bunny sneakers for I already own a pair of white leather ones. Two pairs cost me total 190€, which isn't that bad from Parikka's shoes. Blondie ankle boots were 120€ and Cornelia heels 70€. Boots are a bit wrinkly but you can't see it when they're on. I still need to get them to a cobbler for they have a leather bottoms and that doesn't endure much.
Do you get really excited over pretty shoes? What do you think about Parikka's shoes? What's the biggest amount that you're willing to spend on one pair of shoes?

Home decor 2017: Kitchen


Jos makkari oli yleisilmeeltään suhteellisen tumma niin keittiö on sitten aika vaalea. Minulle keittiö on paikka, jossa vaan tehdään ruokaa ja säilytetään sitä. Toki keittiön pöydän äärellä tulee istuskeltua kavereiden kanssa, mutta muuten me ei sielä paljoa aikaa vietetä. Satunnaisesti syödään pöydän ääressä, yleensä viikonloppuisin aamupalaa, mutta muuten ruoka syödään melkein poikkeuksetta olkkarissa.

Keittiö on Taan aluetta, koska Taa on meillä se, jota kiinnostaa ruoanlaitto. Jos Taa on pidempään poissa niin mun ravinto koostuu eineksistä, noutoruoista tai jostain maailman helpoimmasta kuten nuudelia + kanaa + Uncle Ben's kastike.

Mutta takaisin siihen sisustukseen...


Pidän hieman lomaa Karkkipäivä-verhoistani, jotten vaan kyllästyisi niihin, joten siksi kovin mustavalkoinen yleisilme tällä kertaa. Verhokappa on kirppislöytö ja taitaa olla Marimekkoa. Marimekosta en noin muuten välitä yhtään, mutta tämä oli ihan kiva. Sivuverhot ovatkin sitten makkarin puolelta, kun en löytänyt uusia keittiöön kun ei ole enää Anttilaa, josta etsiä yksinkertaisia halpoja verhoja.


Omituisin sisustuslöytö vähään aikaan on keinonahkainen kaitaliina. En tiedä, miten mummojuttuna kaitaliinoja noin yleisesti ottaen pidetään, mutta tämä ei ainakaan ole sitä. Minusta kaitaliinat ovat kivan keveitä sisustuselementtejä. Tämä kummallisuus tarttui mukaan Jyskiltä, josta bongasin myös mustavalkoisia tiskirättejä.


Kisun nurkkaus ei yleensä ole näin siisti, kuten varmaan voitte arvata. Kissan leluhiiriäkin on keittiön lattiat täynnä kun niiden virallinen säilytyspaikka on Roottorin mielestä jääkaapin alla ja vesikupissa. Yksi ruokakuppi sen takia että Roottori ruokailee märkäruoan kupista ja naksut tarjoillaan aktivointilelujen kautta. Eli meillä on lattialla hiirten lisäksi papanoita.


Tiskirättejä, pöytäliinoja, rojua ja verhoja siis. Muutenhan keittiötä on aika hankala sisustaa kun keittiön ilmeen määrittää pitkälti ne keittiön tasot, kaakelit ja kaapinovet yms. kiinteät jutut. Tällaista vaaleaa sävyjen kakoniaa en omaan keittiööni ikimaailmassa valitsisi, mutta vuokrakämpässä ei voi oikein voi muutakaan kun vaan sopeutua. Eiväthän nämä siis hirveimmästä päästä ole. Eivät vaan minua. 


Ruokapöytä ja tuolitkin ovat Taan valitsemat. Omiin ruokapöytähaaveisiini kuuluu tummennettua lasia ja kromia sekä Vitran Eames DSR mustat tai valkoiset kromijalkaiset tuolit.



In English: 

Our bedroom might be dark but the kitchen isn't. To me kitchen is place to store and prepare food. We rarely ever eat or spend time there, unless we have some friends over. On some weekend mornings we have breakfast there but otherwise all the eating happens in living room. I spend less time in our kitchen than Taa, because he's the one who makes the food around here. 
Anyhow, back to the decor...
I'm taking a break from my Karkkipäivä curtains so that I wouldn't get bored with them. Hence the very black and white overall look. The valence curtains are from flea market and might be by Marimekko. I usually don't care for Marimekko but these looked nice. The side curtains are from my bedroom because the store I used to get these kinds of simple curtains went bankrupt and I couldn't find new ones elsewhere. 
The most peculiar decor find in a short while is the faux leather table runner. I don't know how granny thing table runners are generally speaking, but I really like them. They are simple and light decorative objects.
Predator's feeding area isn't usually as clean as in these photos. He's such a pig sometimes. Toy mice are regular visitors in our kitchen because kitty seems to think that their official depository is under the fridge or in the water bowl. There's only one feeding bowl because Predator gets his dry food from activation toys.
Dish cloths, table runners, junk and curtains it is. The kitchen in a rental apartment is quite hard to decorate otherwise, because the overall look is defined mostly by the kitchen countertops and other immovable surfaces. I admit, these are not the worst ones ever, but I wouldn't have chosen these myself. What can you do but to adapt. 
The table and chairs are Taa's. I dream of table with dark tinted glass surface and chrome legs, and Vitra's Eames DSR chairs in black or white and with chrome legs.

I don't care if I look fat in these, they're comfy

Väliin hieman omaa pärstää ja parvekkeenpalvojaa eli Roottoria.

Lauantaina oli lämmin ja ihana päivä. Käytiin Taan porukoilla syömässä grilliruokaa ja rapsuttelemassa Siiri-kissavanhusta (ja vähän koiriakin). Kevät tuottaa hieman ongelmia pukeutumisen suhteen kun ei tiedä yhtään onko kylmä vai tuleeko kuuma vai mitä ihmettä. Kerrospukeutuminen ja löysät vaatteet antaa onneksi paljon pelivaraa.


Tässä on nyt varmaan rikottu kaikkia pukeutumiseen liittyviä vartalotyyppisuosituksia, mutta lauantaina oli Älä laihduta -päivä, joten sitä suuremmalla syyllä saa olla ajattelamatta, näyttääkö läskiltä vai ei. Hyvä vähän myös vetää tyyliä tavallisempaan suuntaan kun menee "anoppilaan" syömään.


Eli hieman tylsä ja yksinkertainen asu, mutta mä täälä oikeastaan olekaan kokonaisuuden takia, vaan tulin hihkuttamaan kenkiä ja jakamaan tuunausvinkin. 

Jos efekti paksunilkkaisuudesta ei häiritse vaan haluat balleriinasi varmasti pysyvän jalassa niin H&M:ltä löytyy tämmöisiä kivoja naisellisia goottityyliin istuvia kenkuleita. Oli sielä paljon muitakin jalkineita, jotka olisin voinut kotiuttaa. Ehkä ensikerralla.


Sitten tällaisena nopeana kevään tuunausvinkkinä nuo housut. Pökät itessään on ostettu kympillä Cubukselta joskus sellaiseen hätään kun kaikki muu oli jäänyt pieneksi. Mustia housuja ei ollut tarjolla joten tummimmalla sinisellä mentiin. Huonolaatuiset housut lähtivätkin sitten kiertämään polven kohdalta aika karun näköisesti, eli sivusauma löytyi aina etureideltä tai jopa toiselta puolen jalkaa. Jotenka, pätkäisin housut jonkun mielestä ehkä tosi epäimartelevasta kohdasta, mutta itselleni käyttökelpoisimmasta (en tykkää kun paljaat polvet näkyy). Kiertäähän se edelleen, mutta tommonen polven kohdalla menevä pikkumatka ei häiritse niin paljoa kuin puoli pituutta kiertävät puntit. Ilmettä synkensin sitten harsimalla puntinreunaan mustan pitsin. Ehkä jos jossain vaiheessa värjään jotain muuta mustaksi niin heitän nämä samaan pesuun.


Aikalailla tämän näköisenä on tullut kuljettua viimeaikoina niin siksi näitä asukuvia ei tänne olekaan eksynyt. Tukallekin pitäisi tehdä jotain, mutta pitää odotella että kuhmu ja reikä päässä paranee. Löin siis pääni aukinaisen ikkunan kulmaan ja sain ilmeisesti lievän aivotärähdyksen samalla. Auts!


In English:

Decor posts will continue later on but now I just wanted show off my new shoes and pants that I cut into capri pants and share this lovely photo of Predator the balcony worshiper.
Saturday was a lovely and warm day. We visited Taa's parents', ate a lot of grilled food and petted their senior cat Siiri (and the dogs too).
I have real problems to dress according to the weather in springs, so that I won't get too cold or too hot. Loose fit clothes and layering are great ways to deal with the problem though. For that reason, this outfit is what I've been wearing these past few days. It might be against all of those "how to dress for your body type" -instructions but it was Don't diet day on Saturday so I really didn't even want to care if I looked a bit fat in these.
My outfit in itself is a bit boring and really basic, but the ensemble isn't why I'm here. I wanted to show you guys these pretty shoes I found at H&M. If you can get past the fact that they make your ankles look a bit chubby and just want your ballerinas to look gothy and to stay on, these are for you.
I also wanted to show you my capris. They were originally full length skinny jeans, but they were really poorly made and the side seam kept rolling over to the front side of my leg below the knee, so I cut them and finished the leg with some black lace to make it more gothy. I bought these from Cubus for 10€ when I gained a lot of weight and outgrew all of my trousers. There weren't any black ones so I had to settle with dark blue. I might dye these in the future.
I haven't even dyed my hair because I hit my head pretty bad on the corner of an open window and think I got a small concussion too. It really hurt. I'm gonna dye my hair again when the bump heals.

Home decor 2017: Bedroom

Vähän sisustuspostausta taas vaihteeksi. Tämän piti tulla jo aikapäiviä sitten, mutta sain sen ulos vasta nyt. Venähdys johtuu tauon lisäksi myös siitä, että halusin odottaa, että saamme taulut seinälle. Nämä porakonehommat jumittaa jotenkin aina.


Tavaraa on tullut lisää kuin sieniä sateella. Onko se nyt ihmekään kun viettää suurimman osan ajasta kotona niin siitä haluaa tehdä mahdollisimman viihtyisän ja muuttuvaisen. Tästä pääsee vertailemaan, miltä täälä näytti vuosi sitten. 

Postaus on jaettu osiin, jotta sitä olisi mukavampi lukea. Ensimmäisenä esittelen makkarin, joka on lempihuoneeni selkeän ja synkeähkön ilmeensä vuoksi. Se on ehkä eniten minua ja Taan kädenjälki jää vähän näkymättömäksi.


Makkariin nyt ei kauheasti huonekaluja kerry, mutta sinne laitettu hylly kerää sitäkin enemmän tavaraa itseensä. Kirjojen lisäksi hyllyyn päätyy kaikenlaista kuriositeettia yhä vaan enemmän ja enemmän, mutta vielä on hyvin tilaa.


Joku ei näköjään osaa pyyhkiä pölyjä ennen kuvien ottamista...


Sain viimein rakennettua täyttämälleni rottarumilukselle kodin. Dioraamaa tehdessäni älysin miten kivaa tämän tyyppinen näpertäminen on. Kumpa saisin jostain käsiini jonkun halvan nukkekodin tai keksisin jonkin muun dioraama-projektin.


Poranteriä ostaessamme bongasin Clasulta kivoja kaapin kahvoja, jotka oli ihan pakko kotiuttaa, vaikka niille ei sinänsä tarvetta ollutkaan. Eli vaihdoimpa sitten Expeditin vetolaatikoihin ja kaappeihin nupit. Taalla kesti hetki älytä, kun ne ovat niin huomaamattomat – no ihmekös, mustaa mustalla. Rakastan tällaisia huomaamattomia pikkuisia yksityiskohtia.

 
Ihan ensimmäistä kertaa ikinä oma työ on päässyt omalle seinälle kehystettynä! Tavoitteena olisi saada enemmänkin omia töitä seinälle, mutta tämän lisäksi ei ole tullut tehtyä sellaisia, mitä haluan oikeasti katsella päivästä toiseen.


Ostin makkariin vielä valkoisen vaihtopäiväpeiton, jonka olisi tarkoitus saada hieman maalia tai kangasväriä pintaansa ennen sängylle päätymistä. Isot puhtaat valkoiset pinnat (seinien lisäksi) kun eivät oikein ole minua. Ja lisäksi, valkoinen tasainen pinta + mahdollinen kissan oksennus... Eeeee-ei.

Lampusta en älynnyt ottaa kuvaa, mutta se on edelleen sama punainen, jonka tein joskus. Toimii mielestäni hyvin noiden punaisten laatikoiden kanssa ja sitoo kämppää yhteen värillään ja retrohtavuudellaan.

Seuraavaksi vuorossa keittiö. Sieltä pitää raivata vapun jäljet vaan ensin pois. :D


In English:

Home decor post for a change. I was supposed to get this out sooner but I had that little break from blogging and wanted to wait till we got the pictures up on the walls. 
A lot of new stuff has found its way here, which shouldn't come as a surprise to anyone for I spend most of my time at home and want to make it as cosy and alterable as possible. Click here to see how our apartment looked a year ago. 
The home decor post comes in ~4 parts, so that it would be easier to read. In this first part I'll show our bedroom, which is my favourite room for its clean and dark aesthetics. It's the most me, so Taa's hand print doesn't really show there. 
There aren't a lot of furniture in our bedroom. Only a bed, some furniture for the cat (one of which acts as an nightstand) and a bookshelf. Besides books, the shelf has become a place for my curiosities, like the not-so-pretty taxidermy rat that I made couple of years ago. Which btw has finally gotten itself a scenery! While making the diorama, I realised how much I enjoy these kinds of projects. 
Other people have been framing my drawings and paintings for ages but this is the first time I have ever framed my own work and put it on my wall! For a long time my goal has been to get more of my pictures framed, but I haven't made any (besides this one) that I'd stand to look at every day.
I also bought a new cover for our bed. It is white and waiting for some paint before it gets on our bed. Plain white surfaces aren't really me and are very risky when you have a cat who has a tendency to puke on soft surfaces. 
The ceiling lamp didn't show on any of the pictures but it is the same red one that was there before. It goes well with the red boxes on our shelf and really brings together this room with the others with its colour and that retro vibe it has. 
Next: the kitchen.

Time off


Ajattelin pitää pari viikkoa taukoa blogista, mutta blogihiljaisuus venyikin kuukaudeksi. Hups! Mutta, nyt olen täälä taas ja kirjoitusintoa riittää taas toivottavasti pitemmäksikin aikaa.


Näiden hiljaisviikkojen aikana olen käynyt porukoilla, syömässä Gaijinissa, nähnyt kavereita, käyttänyt kissaa hammaskiven poistossa, pelannut, kuluttanut Netflixiä ja mättänyt tuhottomasti karkkia, mikä ei sitten muuten todellakaan näy vyötäröllä ja housutkin menee kivasti jalkaan – not. Ostin siis kasan urheiluvaatteita.


Viikonloppuna piipahdin messukeskuksen väenpaljoudessa. Messuilta mukaan lähti hieman rojua ja kipeät jalkapohjat. Tuppaan haahuilemaan päättömästi kun olen yksin jossain tapahtumassa ja näin niitä metrejä kertyy salakavalasti enemmän. Olin hieman pettynyt kädentaitomessuihin. Missä kaikki askartelutavaraa myyvät firmat? Eipä noissa muissakaan osastoissa ollut erityistä kehumista.


Hain myös kouluun (artenomi ja it-tradenomi) ja tapani mukaan ennakkotehtävät menivät ihan viimepäiville. Toivottavasti posti hoiti hommansa ja kuljetti ne ajoissa perille. En tiedä olenko oikeasti valmis takaisin koulun penkille, mutta töiden hakeminen alkaa jo ottaa niin pahasti nuppiin, että yritin keksiä epätoivoisesti sille vaihtoehtoa. Olisi myös kiva välttää kaikki työkkärin pusuhippakurssit. Saa nähdä miten pahasti talouteni (ja järkeni) tulee kusemaan jos pääsen kouluun. Se on sitten sen ajan murhe. Jollain tästä aina selvitään.


Muuten täällä on ollutkin sitten melkein yhtä hiljaista kuin blogissakin. Siivottiin ja saatiin taulut viimein porattua seinään. Laitan vaan kameran akun latautumaan, että saan kuvattua paikat.



In English:

My intention was to take a couple of weeks break from blogging but those couple of weeks turned into a month. Oops! But, I'm here now, more eager to write again.
During my time off I've visited my parents, dined at Gaijin, saw my friends, took the cat to the dentist, played, watched a lot of Netflix and ate way too much candy, which btw doesn't show on my hips at all and I can still get my pants on. Yeah, a big fat lie. Alas, I went and bought myself some sportswear. 
Last weekend there was a fair at Messukeskus, where I went to spend some time, buy some junk and get my feet sore. 
I also applied for school even though I'm not sure whether or not I really want to be a student again. Being unemployed this long has taken its toll so I'm desperately trying to come up with alternatives to job seeking. I don't even know if my head and my financial situation withstands studying, but that's a problem to be solved later.
Otherwise it's been quite quiet here, as it has been in my blog too. We cleaned up the place and finally got the painting up on the walls. I just need to load my camera batteries to get you some decent pictures.

Apocalypse survivor

Alitajuntani varmaan pitää kotipaikkakunnalle menoa jonkin asteisena maailmanloppuna sillä näytin niin apocalypse survivorilta kuin vaan vaatekaappini antoi myöten. (Tätä tyyliä lisää kaappiini, kiitos.)


Maailmanlopulta sielä kyllä näyttikin.

Kun käyn porukoilla, harvemmin tulee poistuttua pihapiiriltä. Tällä kertaa kuitenkin poikkesin keskustassa, joka oli järkytykseni autioitunut oikein kunnolla. Kunnanvirasto oli tyhjillään, kutistunut apteekki oli laitettu viimeisen lähikaupan yhteyteen, esikoulu oli siirretty pois ydinkeskustasta, bussit eivät enää kulje… Kirjastosta oli jossain vaiheessa taistelu, mutta se sentään oli vielä paikallaan. Paikkakunnalta vuoden loppuun mennessä poistuva pankki oli yksi tämänkertaisen vierailuni syistä. Tässä taas yksi selitys sille, miksi en halua muuttaa pikkupaikkakunnalle. Kaikki palvelut katoavat.


Ihmisiäkin käveli vastaan vain kourallinen. Muutama täti katsoi minua niin pahalla silmällä, että en voinut olla hymyilemättä leveästi. Naiset eivät tuntuneet tästä tykkäävän, minkä hyvin osasin ennustaakin. Hymyä ei siis herunut takaisin vaan kävelynopeus kasvoi. Mummot hyvät, en minä pissi kirkon pihalle ja potki tieviittoja vaikka päälläni ei olekaan kukkamekkoa tai verkkareita, ja jalassa kunnon Nokian kumppareita, jotka on peritty isoäidiltä. Olin selkeästi väärässä paikassa ja me kaikki tiesimme sen. Erilaisuudella ei ole sijaa maalla. Tämän todisti myös maahanmuuttajien pahoittelu- ja jäähyväiskirje kaupan ikkunassa. Mitä lie pahaa nekin tehneet? Norkoilleet paikoissa?


Aiheellista tuomitsemista ja pelkäämistä kyläläisille aiheutin sitten istumalla pitkästä aikaa auton rattiin. Pahoittelen, jos aiheutin sydämentykytyksiä muillekin kuin äidilleni, ja poksautin amismaajussien verisuonia hitaudellani. Pitäisi päästä harjoittelemaan hieman lisää, sillä olin pahasti ruosteessa ja meno näytti siltä kuin auton ratissa olisi ollut maanisdepressiivinen jänis.


Tuomitsemisesta puheenollen, äitini on pikkuhiljaa lämmennyt tyylini lisäksi myös uusimmalle harrastukselleni, eli kallojen ja muun kummallisen keräilylle. Hän löysi minulle kallonrähjän lähimaastosta ja jopa auttoi sen putsaamisessa. Senverta kallo kuitenkin kauhistutti, että se piti käydä hakemassa pimeällä (ettei naapurit nää?) ja sitä ei saanut yöksi tuoda sisälle. :D


Nyt olen taas turvallisesti ratittomana Helsingissä, jossa ketään ei kiinnosta pinkki hiusvärini ja tarkoituksella rikkinäinen paitani. Täällä ei ainakaan tarvitse pelätä kirjaston katoamista kun niitä on jotain 35 (+ yliopistojen kirjastot). Kallo odottaa vielä parempaa putsailua ja omaa paikkaansa. Muutakin tavaraa on kotiin löytynyt vähän ajan sisällä, eli sisustusjuttuja varmaan seuraavaksi.



English:

Subconsciously I seem to think that visiting my home town is like the end of the world, for I looked like an apocalypse survivor – inasmuch as my wardrobe allowed me to. (I really should get more clothes fit for this style.)
It almost did look like an apocalypse there. When visiting my parents I rarely ever leave the premises, because there's no reason to. This time I travelled downtown and for my surprise, it had deserted much more than I had anticipated. Town hall was empty, shrunken drugstore had been moved alongside with the only remaining grocery store, preschool had been moved farther away from the centre, buss traffic was almost non-existent... The library was still there, but I heard that there was a fight over whether it should stay or not. A bank is going to move away in the fall, which was one of the reasons for my visitation. This is what happens to smaller town in Finland these days, and it's the reason why I rather live in the city.
I saw only few people walking pass me. Some old ladies glanced at me so badly that I couldn't but to smile at them, which they didn't seem to like at all. As I very well could anticipate I didn't get a smile back. The ladies just started walking faster like they feared that I was going to eat them. Oh, dearies, I'm not going to vandalise the palace even though I'm not wearing colourful sundresses and pair of wellies. Seems like there's no love for difference at the countryside.
The thing that should have been condemned, rather than my looks, was my driving. It's been a long time since I last sat behind the wheel and I can tell you that I really need more practise. But, I'm alive, everybody's alive, and that's what matters, is it not?
Speaking of condemnation, my mom is finally starting to accept my newest hobby of collecting skulls and oddities. She even found me one and helped me cleaning it. Though we had to fetch it in the dark (so that neighbours couldn't see?) and I wasn't allowed to bring it inside for the night. :D
Now I'm back in Helsinki where I have no access to a car and where no-one's interested in my hair colour or what I'm wearing. Here we don't have to fear that libraries disappear, because there are 35 of them (plus the ones that universities own). The skull is waiting for better cleaning and its place in the house. I've found a lot of other decorative things as well so decoration post might be coming up next.

Best smaller blogs

/Parhaat pienet blogit –haaste!


"Haasteen tarkoituksena on tuoda esille pieniä alle 100 lukijan blogeja. Esittele viisi suosikkiasi ja kerro lyhyesti mikä niissä on hyvää. Lopuksi valitse viisi bloggaajaa, jotka haastat kertomaan omat viisi suosikkiaan!"

Tea and Vanity blogin Maru haastoi minut esittelemään suosikkiblogejani, joilla on alle 100 lukijaa. Selatessani lukulistaani sain huomata, että moni blogi, niin pienet kuin isotkin, joissa oli paljonkin potentiaalia, eivät ole päivittäneet enää moneen kuukauteen. Päätin jättää tällaiset blogit pois tästä katselmuksesta, sillä vaikka ne olisivat kuinka inspiroivia tahansa, niin valitettavasti kuollutta / tauolla olevaa blogia on ikävä alkaa seuraamaan.

Samat pikkublogit varmaan tulevat pyörimään monen saman haasteen saaneen listalla, sillä blogger nimittäin on tehnyt uusien blogien löytämisestä yllättävän hankalaa, kun enää ei voi lukijalistojen kautta bongata uusia ihmisiä. 



Sweet Pandemonium

Kauniin MoonLilyn lifestyle-blogissa viehättävät erityisesti asukuvat ja sekalainen arkihöpinä. Blogissa on myös mielenkiintoisia eko-juttuja, sekä herkullisia ruokakuvia. Tykkään kuitenkin eniten siitä, että blogin kuvat ovat aidon oloisia, eikä niitä ole ylimuokattu mainoskuvamaisiksi, niin kuin nykyään monessa harrastelijablogissa ammattiblogien tapaan on tapana.



Mekkoaddiktin vaatekaapissa 

Mekkoaddiktin vaatekaapissa on ihana ripaus tylliä arkipäiviin. Normaalisti retro- & vintagetyyliä harrastavat vievät tyylinsä ihan äärimmilleen tukkalaitteineen ja pin-up -poseerauksineen, eikä näihin näin ollen pysty samaistumaan ollenkaan, mutta tässä blogissa sitä ongelmaa ei ole. Postaukset eivät jää pelkkiin asukuviin vaan ne myös kertovat yksityiskohtaisesti esitellyistä vaatteista ja on höystetty mielenkiintoisilla ja hauskoilla arkipäivän kommelluksilla sekä ajatelmilla. Tähän blogiin ei helpolla kyllästy! 



Mustan Veen Värssyt

Ravenin blogi on minulle suhteellisen uusi tuttavuus, vaikka ilmeisesti hieman vanhempi blogi onkin. Mutta, olen kovin inspiroitunut tämän tytön upeaakin upeammasta tukasta. Lyhyitä keveitä ja monipuolisia postauksia – kyllä!



Tea and Vanity

Kauniit kuvat, ytimekkäät tekstit ja inspiroivat jutut, jotka saavat minut useimmiten muistamaan, että kaapissamme on juomatonta teetä. Blogin aiherajaus on mielenkiintoinen ja blogin nimi tukee tätä hyvin. Tee-postausten lisäksi odotan innolla aina Marun DIY- ja sisustusjuttuja.



NOT SO DAMN MAINSTREAM

Iidan värikäs blogi iloisine kuvineen ja monipuolisine aiheineen imaisee helposti mukaansa. Vaikka kaikki kevyet tukkajutut ja elämän ilot ovatkin kivaa seurattavaa, vähän painavammista aiheista vaahtoavat postaukset ovat nousseet suosikeiksini. Yhä useamman soisi avaavan suunsa esimerkiksi body shamingista ja naisten asemasta.


Viiteen ei kaikkia mahtavia blogeja valitettavasti saa mahtumaan, joten haluan haastaa muutaman muun inspiroivan bloggaajan, jotka eivät tuohon listaan päätyneet:
Henni, danse bizarre
Saastapallo, Ikuisesti ihan sama
Mikla, Metanoia


Ja sitten vielä yhteisesti kaikille: Millä te löydätte uusia blogeja? Millainen blogin pitää olla, että se nousee suosikkeihisi? Minne blogit katoavat?



In English:

The goal of this challenge is to introduce small blogs with less than 100 followers. Introduce five of your favourite blogs and tell shortly what do you like about them. Then challenge five bloggers to present their favourites!
Maru from Tea and Vanity challenged me to introduce my favourite blogs that have under 100 followers. While I was looking through the blogs that I follow, I realised that many of them, big and small, with lots of potential have disappeared or the author hasn't updated in a while. I decided to exclude those blogs, no matter how inspiring because it's not fun to follow a dead blog.
I'm not going to translate the blog introductions, because all of those blogs are in Finnish and their main focus group is Finns. But, as we Finns are very international, many authors do include translations or abstracts in English. The blogs that include some form of translations are Tea and Vanity, Mekkoaddiktin vaatekaapissa and Sweet Pandemonium
There are lots of good and inspiring blogs out there that really deserve to get introduced. So please do also check the ones that I chose to challenge.
How do you find new blogs these days? What qualities make a blog so good that it ends up in your favourites? Where do all the blogs disappear?