What's up?

Hieman kuulumisia pitkästä aikaa. Viime postauksen lukeneet tietävätkin potemastani kummallisuudesta olemattomuudesta ja Instaa seuranneet ovat saaneet maistaa sen tuomia villityksiä.


Kaikkein huomattavin muutos on ollut tukan lyheneminen muutamalla kymmenellä senttimetrillä. Saksin ensin itse sen muotoonsa ja lopulta päädyin Hämeenlinnaan ammattilaiselle kun en uskaltanut/pystynyt tuota takatukkaa kursimaan tarpeeksi lyhyeksi. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tyytyväinen lyhyeen malliin itselläni ja kampaajan kädenjälkeen, vaikka sainkin taas kerran kuulla tukkani olevan karhea ja implikoitiin, että se on huonokuntoinen, mitä se ei mielestäni edelleenkään ole. Hiukseni nyt eivät vaan ole laadultaan sileää, vaikka mitä tekisit. Pfff...

Pukeutumiseeni kuin sisustukseeni änkesi minulle aivan vieras väri. Vihreä / vihertävä turkoosi. En ikinä uskonut osaavani antaa sijaa vihertäville sävyille, mutta niin se vaan – hieman siniseen taipuvana – päätyi päälleni ja meikkiini, sekä sohvalleni. Jään seuraamaan miten tämä uusien värien salliminen alkaa vaikuttaa kolomme yleisilmeeseen vai onko villitys katoavaista sorttia.


Nämä eivät siis ole kauhean tuoreita uutisia. Olen pakoillut konetta kuin ruttoa ja päivät kuluvatkin siis Netflixin, Ni no Kunin ja Terry Pratchettin Raisin Steamin tai vanhojen projektien parissa. Ei siis ihmekään, että minua ei täälä ole pahemmin näkynyt. Olen myös kuluttanut aikaani karsien kaapeistamme turhaa rojua oikein isolla kädellä. Luopumisen tuska ei ole enää niin suuri ja Facebookissa kyllästymiseen asti pyörivän Marie Kondon nimi on ehkä tuonut jonkinlaisen sisäisen ahdistuksen turhaa tavaraa kohtaan, vaikka en kyseisen naisen tuotantoa olekaan lukenut enkä varmaan ikinä aiokaan. Se aiheuttaisi vaan syvää tuskaa tällaiselle materialistille, jota ahdistaa jo puhdistettu ja siistitty työpöytä.
Mutta, miten sitten hävittää tämä kaikki ylimääräinen romu?


Ainakaan siitä romusta ei ole tulevaisuudessa pulaa tällä tahdilla. Ostin nimittäin taas uuden laukun, ihan näin ystävänpäivälahjana itselleni. Laukku muistuttaa erehdyttävästi Minna Parikan Gingeriä, josta olen haaveillut niin kauan kun siihen ensikertaa silmäni loin, mutta on huomattavasti halvempi Lola Ramonan versio. On se vaan niiiin söpö! Laukkukokoelmani alkaa jo vetää vertojaan kengilleni.


Eipä tässä kai muuta? Ystävänpäivä oli eilen ja laukunoston lisäksi käytiin syömässä Sushi Wagocorossa, Töölössä. Tämä oli selkeästi parempi kokemus kuin Hanko Sushi, mutta se nyt ei tule varmaan yllätyksenä niille, jotka ovat molemmissa käyneet. Eli voin vaan suositella. Maistoin myös ensimmäistä kertaa elämässäni ankeriasta, joka oli yllättäen ihan hyvää. Onneksi en tiennyt, mitä suuhuni laitoin, sillä muuten olisin ollut paljon epäileväisempi.


Toivottavasti ystävänpäivä sujui sillä puolen ruutua yhtä kivasti! :)


English:

If you've read the latest post then you're aware that I've been feeling a bit odd lately, and if you follow me at Instagram you have witnessed things this oddness has brought on me. Like that I cut my hair fairly short. I managed to get the shape that I wanted all by myself but didn't dare to cut it as short as I would have liked. So I finally had to turn to a professional, who btw did a wonderful job, even though once again I had to listen to someone complaining about how rough my hair feels and implicating that it's in a bad shape, which is a total bullshit since I have naturally rough hair. Nevertheless, it looks good now.
I've also noticed that colour green/greenish turquoise, which I've never been fond of, has found its way into my life. I found myself wearing green dress, putting on greenish makeup and made green(ish) throw pillow covers. I wonder if this colour is here to stay or is this just some fling?
The reason you've not been informed about my flings sooner, is the fact that I've been avoiding my computer like the plague for no apparent reason. I spend my days watching Netflix, playing Ni no Kuni and reading Raising Steam from Terry Pratchett, or finishing up some old projects. I've also spent time finding more and more unnecessary things all around the apartment. The pain that you feel when you try to dispose of things that have memories or you still think you might someday use, doesn't feel as painful as it used to. Might be because Marie Kondo's name pops up on my Facebook continuously and everyone else is throwing their unwanted stuff away. I feel like the message has rubbed on me even though I will never read her books for I'm a hopeless materialist and reading the book would only make me feel even worse.
One question still remains. How do I get rid of these redundant things? 
The question itself will never become redundant as I keep buying more stuff. I've once again bought a new bag as a Valentine's gift for myself. It reminds me of Minna Parikka's Ginger, which I've been drooling over ever since I first laid my eyes on it. This one is from Lola Ramona and is much cheaper than Parikka's. It's just sooo cute!
What else? As yesterday was a Valentine's day we went to Sushi Wagocoro for dinner. I had eel for the first time in my life and didn't even know I was eating eel at the time. It was really good though. If you're looking for a sushi place in Helsinki, I can warmly recommend Wagocoro.
I hope your Valentine's Day was as great as mine!

Comments

  1. Ihanat uudet hiukset! Sopivat sinulle niin hyvin! Pitäisi itsekin nyt saada aikaiseksi varata se kampaaja-aika, menee hermot tämän takkutukan kanssa! Niin ja ihan mahtava kangas noissa tyynyissä, mistä ihmeestä on bongattu? :D

    Mullakin nyt sellainen vaihe, että yritän reippaasti luopua turhista tavaroista. Vaikka sitten vähän alihintaan, mutta kunhan saa pois omista nurkista ilahduttamaan jotakuta. Selailin noita Konmari-kirjoja jokin aika sitten kaupan kirjaosastolla. En vieläkään ole osannut päättää olisiko sitä fiksua lukea vai ei. Olisi ihan mahtavaa saada kerralla kaikki turha siivottua kotoa pois, mutta toisaalta en ole kiinnostunut saamaan vinkkejä alusvaatteiden viikkaamiseen tai tietoa sukkien sielunelämästä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti!
      Kangas on ihan vaan Eurokankaan pala-laarista! Sieltä tekee välillä löytöjä vaikka muuten valikoima onkin aika tympeää.

      Sen vaan kun tietäisi, miten noi tavarat saisi sinne muiden nurkkiin. Ne on lojunu tossa mun pöydän alla nyt viikkoja ja en usko että Konmarista on siihen ongelmaan hirveästi apuja. :D

      Delete
  2. Wow, sound like a busy time. I believe in cycles. I went usually go through a hippy stage every few years I hate anything black and wore silly bright colours. I got rid of everything. Sometimes it's nice to escape from the tech.

    ReplyDelete
    Replies
    1. I remember having those cycles when I was younger. Everything had to be grey, then blue, then black, red and so on. Now I've managed to keep my wardrobe rather black for many years.
      Escaping tech might be a good thing if I wasn't supposed to be seeking for a job. :D

      Delete
  3. Lyhyt tukka näyttää myös hyvältä sulla ei voi muuta sanoa! Oikein piristävä. Teillä on niin ihanan siisti koti *kade* JA voi että mikä ihana laukkukin ähh <3

    Meidän piti muuten mennä myös sushille ystävänpäivänä, mutta poikaystävältä kipsattiinkin murtunut jalka ja siihen meni koko päivä lääkärissä, että kivat vaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! On kyllä kivaa vaihtelua tää lyhyempi malli.

      Harmi että meni päivä tommosessa touhussa. :( Onneks ystävänpäivää voi viettää vähän jälkikäteenkin.

      Delete
  4. Onpas ihana laukku <3 Samoin uusi tukka pukee sinua oikein hyvin. Mukava kun uskalsit noin rohkeasti pätkäistä lyhyemmäksi :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Ei se nyt niiiin paljoa uskallusta vaatinut, kun tämä kuitenkin kasvaa aika nopeasti takaisin, jos ei olisikaan tullut hyvä. :D
      Laukku on kyllä ihan super ihana <3

      Delete

Post a Comment