Mystical bisexuality

23.09. oli Bi Visibility Day. Vaikka olenkin bi, tämä teemapäivä oli aivan uusi juttu minulle. Varmaan siksi, että en kulje LGBT -piireissä. Päivän innoittamana päätin kuitenkin valottaa hieman omaa seksuaalisuuttani, sillä minulle siinä ei ole mitään hävettävää tai liian henkilökohtaista, etteikö siitä voisi puhua. Biseksuaalisuus ei myöskään ole kovin tuttua monelle ja näin ollen mielletään usein urbaanilegendaksi, muoti-ilmiöksi tai sitten hukassa olevaksi identiteetiksi.

Välillä on ihan hauska lukea ja kuunnella niin heteroiden kuin homoseksuaalienkin ennakkoluuloja ja pelkoja biseksuaalisia kohtaan. Me olemme kuulemma useammin pettäjiä, koska emme osaa sitoutua vain siihen yhteen sukupuoleen, jonka edustajan kanssa sillä hetkellä seurustelemme. Meille on myös maailmassa muka enemmän tarjolla kiinnostavia ihmisiä kuin homoille ja heteroille. Lisäksi meillä on kauhea seksivietti, joka sanelee käyttäytymistämme. Tai sitten niinkuin itse olen monesti saanut kuulla, että olen bi, vain koska se on muotia.

Siihen, kuinka paljon mahdollisia seksi- tai seurustelukumppaneita maailmassa voi kohdata vaikuttaa seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta suuresti se, millainen maku on. En minä tai moni muukaan biseksuaali koe jokaista vastaan kävelevää naista tai miestä mahdollisena kumppanina tai seksuaalisten fantasioiden kohteena. En myöskään ole hukassa tai muoti-ilmiön tuotos. Tiedän kyllä mistä tykkään ja mistä en. Olen tiennyt jo kauan, vaikka en sitä aina olekaan osannut käsitellä. Virheitähän tietty sattuu ja joskus sitä ihastuu mulkkuun, sille ei voi mitään. Osaan myös sitoutua. Minulla ei ole mitään tarvetta päästä pettämään kumppaniani sen varjolla, että haluan tietää millaista olisi olla naisen kanssa. Koen sen, jos joskus seurustelen naisen kanssa. Saattaa myös olla, etten koe sitä ikinä ja sekin on ihan ok. Seksi on vain yksi osa parisuhdetta ja seksuaalisuutta. Minulle sillä ei vaan ole väliä, kumman sukupuolen kanssa sitä harrastan.

Nyt kun tunnustan olevani biseksuaali, jolla on ollut vain ja ainoastaan yksi seksi- ja vakava seurustelukumppani, joka on mies, ihmettelevät monet noista biseksuaalisuuden epäilijöistä, kuinka voin edes tietää olevani biseksuaali. Helposti. Sen vaan tietää, tunteeko vetoa johonkin vai ei. SETAN sivuilla sanotaan biseksuaalisuudesta näin:

"Biseksuaali on henkilö, joka tuntee emotionaalista ja/tai eroottista vetovoimaa sekä miehiä että naisia kohtaan tai joka ihastuu ihmiseen tämän sukupuolesta riippumatta." 

Kannattaa myös tutustua bi-curious ja panseksuaali -termeihin, jotka ovat hyvin lähellä biseksuaalisuutta ja sekoitetaan usein toisiinsa. 
Tosin kuin panseksuaaleille, minulle on väliä, miten seurustelukumppanini identifioi itsensä (mieheksi vai naiseksi). Minulla on omat erilliset nais- ja miesmakuni. En ole ihan vielä sisäistänyt muunsukupuolisia ja sukupuolettomia, mutta yritys on kova. Jo ulkonäöltään todella androgyynit ihmiset saavat minut ymmälleen. En sano, ettenkö voisi ihastua muunsukupuoliseen henkilöön, mutta minun olisi hankala ymmärtää häntä. En ole ikinä ihastunut tällaiseen henkilöön tietoisesti.

Ihastuin teininä suhteellisen herkästi ja kun ihastuin, ihastuin palavasti. Nykyään ihastuminen vaatii hieman enemmän ja monogamisuuteni vuoksi, se ei edes kehity vahvaksi vaan jää pinnalliseksi ihailemiseksi. Ihastun ihan yhtälailla naisiin kuin miehiinkin, mutta tällä hetkellä ehkä herkemmin jopa naisiin.

Ensimmäiset ihastumiset tyttöihin tapahtuivat jo varhain ala-asteella. Koska molempiin sukupuoliin ihastumisesta ei puhuttu, niin oletin olevani hetero ja tyttöihin ihastumiseni pidin visusti salassa, sillä kuvittelin sen olevan outoa ja pelkäsin sen eristävän minut entisestään porukasta. Suljin tyttöihastumiseni vaan jonnekin salaiseen haavemaailmaani ja toteutin niitä leikeissä olemalla yleensä se mies. Pojathan vaan saavat tykätä tytöistä. Eikö? Vain sillä pystyin käsittelemään asiaa. Oli myös helpompaa puhua vaan poikaihastuksistaan tyttöporukassa, ettei leimautunut lesboksi.

Teininä löysin kaltaisilleni termin. Sen omaksuminen vei aikansa, mutta siirryin pikkuhiljaa hetero-termin alta biseksuaaliksi. Siinä ei enää ollut hävettävää. En kuitenkaan kauheasti mainostanut asiaa, sillä aloin seurustella lukiossa pojan kanssa ja ei ollut väliä, minä muut näkivät minut. Minulla oli seurustelukumppani ja se riitti. Ihan sama, vaikka minua pidettäisiin heterona, en nimittäin ollut markkinoilla.

Nykyään julkistan biseksuaalisuuttani ihan vaan yleisen sivistämisen nimissä. Siksi, että ihmiset tietäisivät, että meitä on. Että me emme kaikki ole hukassa, pettäjiä, polyamoristeja, nymfomaaneja, piilolesboja tai muoti-ilmiön seurausta. Osa toki on noitakin, ja siinäkään ei ole mitään vikaa, paitsi niissä pettäjissä… Olen yksiavioinen biseksuaali, joka seurustelee nyt miehen kanssa. Kenellekään ei siis pitäisi tulla yllätyksenä, jos Taan kanssa menisikin poikki ja seuraava kumppani olisikin nainen. Mikäli yllättyy, niin se on ihan omissa korvissa vika, sillä en salaile asiaa.

Meitä siis on. Meitä ei ehkä heti tunnista, mutta kysymällä selviää. Joillekin tämä toki on vaan väärin käytössä ollut termi, eli vaihe ja halu kokeilla uutta – muoti-ilmiö, mutta joillekin, kuten minulle, se on pysyvä osa seksuaali-identiteettiä. Jatkan muiden ihmisten ihastelemista täältä oman kullan kainalosta. Hän on minulle koko maailma, enkä vaihtaisi mihinkään. 
♥ Tykkään susta Taa ♥

___

Vaikka olenkin sujut oman seksuaalisuuteni kanssa, oli tämän postaaminen hieman jännittävää. Miten te suhtautuisitte? Sopiiko tämä blogiini oikeasti? Onko tämä sittenkin uutta tietoa sukulaisille ja tutuille, jotka blogissani käyvät? Muuttaako tämä jonkun suhtautumista minuun? Kysymyksiä vilisi silmissäni. Kysymyksiä, joita en ikinä ääneen näistä puhuessani ajattele, sillä näen toisen reaktiot. Toivottavasti teillä on rohkeutta lähestyä minua, mikäli jokin mietityttää.

___

In English:

23.09. was a Bi Visibility Day. This was the first time I’ve ever heard about this day even though I’m a bisexual. Might be because I don’t know many other LGBT -people. I got inspired by the day and it made me want to talk about my sexual orientation. I’m not ashamed by the subject and I don’t feel it’s too personal to talk about. The other reason for bringing this up is that bisexuality isn’t as well-known sexual orientation as heterosexuality or homosexuality, and it also has been perceived as urban legend, a fashion trend or a lost identity.
Sometimes I find it funny listening to preconceptions about bisexuality. I’ve heard that we are more likely to cheat, because we apparently can’t commit to one just one sex at the time and that we’re sex addicts. We also have a lot more to choose from. More people to have sex with. I've also been accused of being bi just because it's trendy.
I don’t know about you, but, I personally don’t find everyone walking past me desirable at all and don’t want to have sex with them. I’m very aware of what and whom I like and what I don’t like. So I’m not lost. I can also commit to just one person. I’ve been with Taa for many years now and I have no desires to cheat on him to know what it’s like to be with be with a woman. I’ll experience it if we ever break up and I start to date a woman. Until then, it stays a mystery. Sex is just a part of intimate relationship and sexuality.
Now that I admit that I’ve never been with a woman, some of you may ask, how do I know I’m a bisexual. Easy. As it says on Wikipedia: “Bisexuality is romantic attraction, sexual attraction, or sexual behavior toward both males and females—". It’s a feeling. An attraction. I do know whether I’m attracted to someone or not. 
Unlike to pansexuals the sex of my partner matters to me. You have to be able to identify yourself as a woman or a man. I can’t really grasp the concept of non-binary people. I’m not saying I couldn’t fall in love with one, but I’m sure I would have a really hard time trying to understand… them.
As a teen, when I didn’t date, I used to fall in love pretty easily and passionately. These days, having a crush on someone takes a lot. I’m a monogamous person and if I ever have a crush on someone, it’s very superficial and shallow and doesn’t last long. I get attracted to both guys and girls alike. Lately I’ve been more into girls than boys when it comes to other people than Taa.
My first crushes on girls happened at the elementary school. Because no-one never talked about bisexuality back then, I didn’t think it was normal and I kept it to myself. I was afraid of isolation and abandonment and being called a lesbian.
I didn’t find out about bisexuality until as a teen. It took me some time to identify as such but slowly I started to call myself a bisexual instead of heterosexual. I wasn’t embarrassed anymore. I still didn’t advertise it to everyone because I stared to date a guy and it didn’t really matter what people thought I was. I wasn’t available anymore.
Now, even though I’m still taken, I do make known that I’m bi, just for the sake of civilizing people. I want people to know that we exist. That not all of us are lost, cheaters, polyamorists, nymphomaniacs, secretly lesbians or some cause of a fashion trend. Some of us are those things, true, like some heterosexuals or homosexuals are too, and it’s ok. Well, excluding cheating. That’s not ok. I’m monogamous bisexual who dates a man. It shouldn’t come as a surprise to anyone if me and Taa broke up and I started dating a woman.
So, we do exist. We are not a myth, though It’s easy to take us as a heterosexuals or gay depending on who we date at the moment, but you can always ask. Bisexuality is a permanent part of my sexual identity and I don’t want to change. I keep on admiring both sexes but my significant other will always come first. He is my world, my everything, and I wouldn’t change him for the world.
♥ I love you Taa. ♥

Comments

  1. Täällä toinen. :)

    http://marjutin.blogspot.fi/2015/06/coming-out.html

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti, oli hauska lukea toi uudelleen. :D Olin ihan unohtanu.

      Delete
  2. Hyvä teksti! Mulle kaverien suuntautumisella ei ole oikeastaan ikinä ollut mitään väliä. Pääasia että tulee toimeen oman identiteettinsä kanssa niin että voi olla onnellinen :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana, fiksu ja aikuinen tapa lähestyä asiaa. Kiitos. :) Itsensä hyväksyminen on tärkeetä oli sitten kyse identiteetistä tai ulkonäköseikoista.

      Delete
  3. Ihanaa, täällä on pan- ja bi-nimityksien välillä pomppiva typpi! :D

    ReplyDelete
  4. Hyvä teksti! Mä en ymmärrä miks seksuaalisuudesta ei puhuta enempää ja opeteta sitä monipuolisesti koulussa nuorille, tuntuu että niin monilla on ihan ihme ennakkoluuloja! On nii hassua, että aatellaan homojen ja biseksuaalien olevan vaan seksin perään, tsiisus nyt eletään 2000-luvulla :D Miksi ihmiset pitää tuomita seksuaalisuuden perusteella!! Tyyliin "no toi on tommone ku se on homo". Ja miks heteroseksuaalisuudesta saa puhua ihan avoimesti mut muista ei? Toivottavasti nää asenteet muuttuis tulevaisuudessa! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vois kyllä ihan hyvin kuulua eri suuntautumiset siihen terveystietoon. Itellä ainakaan ei kouluaikoina puhuttu kun vaan heteroseksuaalisuudesta ja mainittiin ehkä sivulauseella, että homojakin on. Seksivalistuskin oli mitä sattuu. En tiedä miten nykyään on...
      Mutta toivotaan!

      Delete
  5. Hyvä että näistä asioista puhutaan. Itse olen ihan täysin hetero, mutta oon aina miettinyt sitä, miten paljon "hyväksyttävämpää" on naisena olla bi. Ainoa homma siinä on, että hirveän harva silti ymmärtää mitä eroa on olla bi vs. hetero, jolle ei ole ongelmaa esim. suudella samaa sukupuolta, vaikka ei kokisi minkään sortin seksuaalista vetoa toisia naisia kohtaan.

    Mutta ajatellaanpas sitten miehiä. Vaikka mies tykkäisi molemmista sukupuolista, mutta kun kerran "hairahtuu" (käytän tätä termiä ihan stereotyyppisessä mielessä, koska kukaan ei ikinä käytä tätä termiä naisista puhuttaessa) toiseen mieheen, niin leimataan heti homoksi. Vaikka naiset yhä kiinnostaisivat, niin homo mikä homo. Naisilla tuntuu olevan ok vaihdella mies- ja naiskumppanien välillä ja harvoin on kellään nokan koputtamista (homofoobikkoja lukuun ottamatta), mutta yritäpä samaa miehenä ilman että tulee leimatuksi homoksi. Mietin joskus sitä, että kun on näitä pitkään naisen kanssa olleita miehiä, jotka on hankkineet lapsia, ja kun tulee kaapista, onkin yhtäkkiä umpihomo. Osa on luultavasti bi-seksuaaleja, mutta kun kerran on tultu kaapista, niin leimataan heti sellainen leima otsaan, ettei naisiin ole enää palaamista. Miksi on niin vaikeaa ajatella, että mieskin voi olla bi-seksuaali?

    Meni nyt pitkäksi pohdiskeluksi tämä, mutta kun on kerran otettu asia puheeksi, niin avauduinpa minäkin mitä ajattelen asiasta. Näistä asioista voisi tosiaan puhua koulussa ja painottaa sitä, että ei ole yhtä oikeaa. Molempia voi kokeilla ja molemmista voi tykätä, mutta kenenkään tunteilla ei saa leikkiä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä että toit esiin näitä!

      Seksuaalinen suuntautuminen on hyvin henkilökohtainen kokemus ja muiden suuntautumista ei aina itse käsitä, mutta se pitäisi osata hyväksyä. Miespuolisiin bi-seksuaaleihin suhtaudutaan todella paljon oudommin ja homoksi leimataan melkein automaattisesti. En kyllä itse tunne tietoisesti yhtäkään bi-miestä, sillä he eivät mainosta omaa seksuaalisuuttaan. Miehet nyt noin yleensäkään eivät mainosta, elleivät ole homopelkoisia. Johtuneeko juuri tuosta leimaamisesta?

      Ei nyt ihan vastaa miesten kokemaa leimaamista mutta... Tiedän ainakin yhden bi-naisen, joka on kokenut vähän vähättelevää suhtautumista seksuaalisuudestaan, eli hänet leimattiin kuulemma joko lesboksi tai heteroksi kumppanin mukaan ja että hän olisi muka hukassa. Mutta, hän muistelee juurikin tuota lukio-aikaa, jolloin bi ei ehkä sanana ollut niin yleisesti tiedossa vielä. En itse muista hänen koskaan tuolloin maininneen olevansa bi, joten ymmärrän kyllä muiden hämmästelyn.

      Btw!
      Itsehän en voisi suudella tuntemattomien (tai ylipäänsä sellaisen kanssa, jonka kanssa en seurustele tai yritä seurustella), ellen sitten ole umpikännissä ja tuskin silloinkaan, vaikka kuinka bi olenkin. :,D Ehkä jonkun nopean pusun voi vaihtaa, mutta ei saa olla liian iholla!

      Delete

Post a Comment