Outfit from Wednesday and limited brain capacity



Pölypallot kerääntyvät, mutta onneksi kamalimmat koulujutut ajavat minut imurin varteen ja villakoirat häviävät viimein nurkista. Mikäli näitä hirveitä tehtäviä olisi useammin, olisi kämppämme varmaan siistein asunto maan päällä ja pyykkikopassa ei lojuisi enää yhtäkään vaatetta. Toivotaan kuitenkin, että niitä hirveitä tehtäviä ei ihan kauheasti tule, vaikka siisti asunto onkin mukava.

Asukuva on keskiviikolta. En enää muista, koska keskiviikko oli ja mitä silloin tapahtui. Onnistuin kuitenkin näyttämään ihan ihmiseltä taas kerran. Useimmat kouluasuni ovat mahdollisimman käytännöllisiä ja mukavia. Housujen käyttö on jostain syystä taas tuntunut kauhean hyvältä idealta, vaikka pitkään niitä välttelinkin. Otan nämä aina käyttöön kun saan ne käsiini pyykkinarulta.


Meikki vaihtelee jaksamisen ja mielentilan mukaan paksusta rajauksesta ja tummasta huulipunasta vain pelkkään meikkivoiteeseen ja ripsiväriin. Eyelinerini vetelee jo viimeisiään lisääntyneen meikkaamisen vuoksi ja jatkoinkin sitä silmätipoilla, sillä olen nyt elänyt tätä kuuta jo veloiksi. Saisinkohan sen kestämään I Love Me -messuille saakka? Tuskimpa. Tilillä oli pitkään vain 3 euroa ja rahapussissakin muutama poikakaverilta pummittu seteli, joten eyeliner ei nyt ole ostoslistan kärjessä vaan halpa koululounas ja hermojenparannusherkut.


Hiuksiin en harjaa kummemmin koske aamuisin. Sain kuitenkin värjättyä ne jossain ihmeen välissä kaapista löytyneillä jämäväreillä. Värjäsinkö ne vältelläkseni jotain tehtävää vai yritinkö vaan rentoutua - en muista enää. Värin muutos turkoosista violetin ja sinisen välimaastoon kuitenkin piristi kummasti.

Pääni on edelleen ääriään myöden täys kaikkea turhan ja elintärkeän välillä. Huomaan välillä pohtivani, miten sitä hengitettiinkään, kun taas toisinaan mietin, mitä henkeen vedetylle purkalle tapahtuu. Korvamadot ovat korvautuneet aiemmin päivällä kirjoittamallani HTML-pätkällä ja JavaScript pyörii silmissäni kuin mikäkin painajaismainen harhakuva. Aivan kuin pääni olisi jokin pahainen tietokone, jossa muistia ei enää ole ja suoritinkykykin on vedetty äärimmilleen.

Vaikka aivokapasiteetti ei riitäkään, välillä on niitä tyhmiä tehtäviä, kajaali sekä raha loppuu, olen kuitenkin onnellisempi kuin pitkään aikaan. Ihmisten, ja varsinkin uusien ihmisten näkeminen luo minuun koko ajan uutta energiaa. Päiviin tullut rutiini tekee myös ihmeitä ja uuden oppimisenilokaan ei iän myötä ole kadonnut mihinkään. Aion kaataa sanaisen arkkuni seuraavan työttömiä laiskoiksi lomalaisiksi soimaajan niskaan, sillä vasta nyt lomapäivät ovat lomaa. Työttömyys oli henkinen kidutuskammio.



Onneksi löysin ulospääsyn vankilastani. Hengittelen vielä jonkin aikaa syvään ja yritän epätoivoisesti venyttää muistiani paperilappusilla ja kalenterilla. Sen purkankin yritän muistaa poistaa suusta ennen kun käy vahinko.



In English:

Dust tries to sneak all over our apartment, but the stupidest school assignments come to the rescue. I try to avoid those assignments by cleaning and doing laundry as much as I can. Even though our apartment is nice all cleaned up, I’d rather not have this many obnoxious homework to avoid.
Outfit is from Wednesday. I can’t even recall anymore when this so-called Wednesday was and what happened then. Nevertheless, I seemingly have managed to look like a human being that day. My everyday school outfits consist of comfortable and practical pieces of clothing and I tend to favour pants these days for some reason even though I’m more of a dress girl. I wear these pants as often as I can.
My everyday makeup is not as consistent. It varies between just mascara and foundation to a thick layer of eyeliner and vivid lipstick. My eyeliner is taking its last breaths and I tried to keep it alive a little longer by adding some eye-drops to it. I was hoping for it to last till I Love Me -faire, which is held in October, but I’m not very confident that it will last that long despite my efforts. I really don’t have the money to buy a new one at this instant.
In the mornings I have no interest whatsoever to do anything to my hair other than to brush it. Though at some point I managed to change my hair colour from turquoise to something between blue and violet with the dye remains I had stored. I can’t really remember what was the reasoning behind this change, but I like it anyways. Changing colours cheered me up a bit.
My head is overflown with all things between vitally important and unnecessarily stupid. Earworms have changed into HTML codes and JavaScript keeps spinning in front of my eyes like a bad dream. It’s like my head was a computer running out of memory and space. I try to extend the memory by writing down everything worth to remember.
Even though my brain capacity is limited, there is stupid homework to do, eyeliner and money is running out, I feel myself happier than in ages. Seeing people every day, especially new people, makes me more energised. Routines that the school brought with it have also helped me to get my spirits lifted and my love for learning new things hasn’t gone anywhere in these years. Day’s off finally feel like holidays!

Comments

  1. Ihanaa että sulla on nyt niin hyvä fiilis! Niin ja upea tuo asukin :) Mulla on yhtä lukuunottamatta nyt tosi mielenkiintoisia kursseja, joista olen tosi iloinen ja inspiroitunut. Muuten arki vaan semmoista temppurataa, kun on töitä ja koulua. Iso osa vapaa-ajasta menee koulutöihin ja vielä kaiken huipuksi kun avomies on kolmivuorotyössä niin usein tapahtuu sitä, että ei satuta puoleen viikkoon olemaan molemmat kotona niin että toinen ei ole ihan just menossa nukkumaan :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei! Teiän aikataulut ei sit osu hyvin yksiin. :D Koittakaa jaksaa!
      Mä ootan innolla sitä, että alkaa kunnon kurssit ja pääsee orientaatioista eroon.

      Delete

Post a Comment