Random thoughts

29.1.

Hörpin viimeiset tipat haalenneesta teestäni. Eclipsen virheilmoitukset häiritsivät silmänurkassani kuin ruokatahra vaatteella. Jokin pikku juttu koodissani oli vialla, mutta minulla ei ollut mitään hajua mikä se on. Ajoin koodin, mutta se ei osannut lopettaa ajamista vaan vaati minua syöttämään aina uuden luvun. Debugger oli aivan turha tässä ongelmassa. Tunsin, kuinka pieni verisuoni alkoi sykkiä ohimossa ja mieleni olisi tehnyt vaan marssia näyttävästi luokasta ulos, mutta en voinut, koska jatkaisimme luentoa myöhemmin. Tuijottelin tyhmää koodin pätkää ja näyttelin tekeväni jotain. Minusta on tullut hyvä siinä, että näytän siltä, kun tekisin oikeasti jotain. Ehkä tästäkin taidosta on tulevaisuudessa hyötyä.

--

Kotiin päästyäni joku tulee taas kysymään tietä. Harkitsematta edes kahta hetkeä vastaustani sanon vaan haetun paikan olevan ihan kulman takana ja osoitan suuntaa. Nainen kiittää ja lähtee kiitämään kohti suuntaa, jonka olin neuvonut. Sydän pamppaillen pujahdan äkkiä lähimmästä ovesta sisään ja rupean pohtimaan olinko nyt sittenkään antanut oikeat ohjeet. Kaivan google mapsista osoitteen ja huokaisen helpotuksesta. Kysykää vaan siis jatkossakin tietä

1.2.

Miksi puhelinmyyjiä tituleerataan avoimissa työpaikkailmoituksissa myyntineuvottelijoina? Sehän myös alentaa oikean myyntineuvottelijan tittelin arvoa, sillä B2C puhelinmyyjät ovat syöpä. Oikeampi nimike olisi puhelinhäiritsijä.

7.2.

Jos väripurkin kyljessä on kuva tumman harmaasta väristä ja oma lähtövärini on keskivaalea likaisenharmaa, niin kuinka lopputulos on tumma sinivioletti? Note to self: ei enää kestovärejä.

8.2.

Kuka helvetti keksi Excelin ja matematiikan?!

9.2.

Pään sisäinen jukeboksi on varmaankin hajalla kun aamun soittolista koostuu Korpiklaanin Happy Little Boozerista ja E-roticin Max don’t have sex with your existä? Vuoron perään vaan näitä non-stop.

--

Miksi tuntemattomat miehet lähettelevät somessa ”hei” ”hi” yms viestejä ja pyytävät kaveriksi?

--

Säkkituoli on ollut haaveissani jo siitä lähtien kun muotia olivat puhallettavat muovituolit ja laavalamput – eli aika kauan. En siis kauaa harkinnut, kun puhelimeeni tuli kuva ja kysymys ”Otetaanko tollanen kotiin?” Brändätty ja varsinkaan tämän muotoinen säkki ei ehkä ollut ihan se, mitä olin haaveissani nähnyt, mutta jos ilmaiseksi saa. Kuljetimmekin siis tämän istuimen läpi Helsingin keskustan ja keräsimme katseita kuin mikäkin sambakulkue. Ihmiset joko suoraan tuijottivat tai vilkuilivat muka huomaamattomasti. Eräänkin tytön suu jäi auki ja käsi kohosi hitaasti ihmetyksen voimasta osoitukseen. Sallittakoon, tyttö oli ehkä kolmen. Saimme säkin kuitenkin lopulta kotiin katseista huolimatta. Kissa otti sen vastaan tyynellä olankohautuksella. Pääsin koeistumaan säkin ja kissa tuli kanssani tutustumaan. No, arvatkaa olenko sen jälkeen saanut istua säkkituolissa? Eräs otus älysi, että juttu mukautuu muotojesi mukaan ja on sen jälkeen ollut kuin liimattu säkkituoliin. Saa nähdä kauanko tämä rakkaus kestää ja saanko enää itse siinä istua.

10.2

Tähänkö telkkarin sisältö on mennyt. Pelottavia mainoksia (Moi?!) ja Putousta. Kuka tätä ohjelmaa oikeasti katselee? Ja suurempi kysymys: MIKSI?!

--

Kirjan loppuunsaaminen on aina haikeaa. On hankala päästää irti hahmoista joiden kanssa on itkenyt, nauranut ja kokenut kaikenlaisia seikkailuja. Pelko siitä, että tarina jatkaa matkaa ilman sinua on tukahduttavaa, vaikkakin hieman tyhmää.

11.2

Koska somesta tuli kauhea poliittinen taistelutanner? Sanot mitä vaan niin aina joku haastaa sotaa. Mielipiteitään ei saa ilmaista huvikseen, ja jos satut olemaan väärässä, niin älä luulekaan etteikö joku tule korjaamaan ajatelmiasi oikeaksi. Ja miksi uutisia laaditaan ilman faktojen tarkistusta? Eikö toimittajilla ole enää ammattietiikkaa? Jopa 15 vuotiaat blogitytöt tekevät parempaa jälkeä juttujensa eteen.

In English:

"Mikä ei tapa, vituttaa" = "What doesn't kill you, pisses you off."

Just some random thoughts that have come to mind in couple of weeks’ time.

I don’t really understand how Java works, why telemarketers are not called telemarketers anymore but with some fancy name like sales negotiator, how come my hair turned blue even though the package said grey, who the hell invented Excel and maths, and why random guys that I don’t even know try to talk to me at social media.

I also surprised myself by directing a lady to the right address with no hesitation of the direction. My inner jukebox is broken and plays only Korpiklaani’s Happy Little Boozer and E-rotic’s Max don’t have sex with your ex, all day long. We also got a beanbag chair which the cat claimed and hasn’t let me sit on it since it arrived. Then I once again realised how melancholic it is to leave the story and the characters behind when you finish a book. And, when did social media turn into a political battleground?

Just some thoughts like I said... Penny for yours?