Hate, jealousy and bitterness

Vihaa, kateus ja katkeruus. 

Luin yksi ilta Iltalehden jutun köyhistä. En tiedä mikä itsemurhavietti minut ohjasi kommenttiosioon, sillä tiesin, että se ei ole positiivista luettavaa. Enkä tiedä miksi, mutta yllätyin. Yllätyin vihan, kateuden ja katkeruuden määrästä! Miten ihmeessä voit vihata ihmistä, jolla on paljon vähemmän kuin sinulla, siksi, että häntä autetaan pysymään hengissä? Koska hei! ”Minun verorahat senkin saatanan laiska mitäänsaamaton paska.”

Toinen tapaus oli sitten Linda Liukkaan kolumni: Tulevaisuus on teinityttöjen. Sen kommenttiosion kitinä sai suuni loksahtamaan auki. Sitä katkeruuden määrää. Ylöspäin ei saa edes yrittää nostaa ketään.

Maailma on täys ihmeellistä vihaa ja ihmisten paremmuudentunnetta pönkitetään lyttäämällä muita.

Suorittaessani epämääräistä kouluprojektiani, tielleni osui IT-alan ammattilainen, joka tiesi paremmin, miten minun tulisi koulutyöni hoitaa. Ajattelin olla ystävällinen ja avoin ja yrittää oppia tältä ammattilaiselta jotain, joten pyysin häntä kertomaan, miten olisi itse toiminut kyseisen koulutyön kohdalla. Hän ei halunnut ymmärtää, että kurssin ideana ei ole toimia niin kuin normaalissa työprojektissa normaalisti toimittaisiin ja että aina koulutöitä ei vaan voi hoitaa niin kuin työelämässä, vaikka yritin moneen otteeseen selittää. Samalla hän koki tarpeekseen haukkua kouluni ja selittää, kuinka heillä rekrytoidaan kaikki ennen meidän koulusta valmistuneita jos ollaan samalla viivalla. 

Voitte varmaan uskoa, kuinka vitutuskäyrä nousi taas. ”Ammattilainen”, joka haluaa pönkittää omaa paremmuuttaan toisen vuoden opiskelijan naamaan kuuntelematta ja joustamatta omista toimintatavoistaan. Kiitin ammattilaista ajastaan ja ideoistaan. Laitoin nimen ja firman ylös ja päätin etten halua noin puupölkkyiseen uutta vieroksuvaan työympäristöön koskea tikullakaan.

Tästä tämä siis kumpuaa. Kykenemättömyydestä asettua toisten kenkiin ja varautuneisuus uutta ja tuntematonta kohtaan. Halusta olla ymmärtämättä. Olettamuksista. Osittain myös anonyymiudesta. ”Aina on töitä löytynyt ja tehty, tai muuten on kuoltu lumihankeen nälkään.” "Mikset puhu syrjäytyvistä pojista! Ei tytöistä saa puhua kun pojilla menee huonommin." "Nyt menee kuule metsään ja pahasti. Oikeassa projektissa asia hoidetaan kyselylomakkeella, mutta eihän teidän koulussa sellaisia opeteta." Käy sääliksi näitä ihmisiä, kun he joskus tulevat kohtaamaan ongelman, jota ei voi ratkaista vanhalla tutulla mallilla. Uusi idea varmaan aiheuttaa sydänkohtauksen!

Missä on ihmisten oppimishalu? Auttamishalu? Empatiakyky? Kokeilunhalu?

Onneksi haaveilijoita vielä on. Kohtasin monta auttamishaluista, idearikasta ja ideoille avointa ihmistä samana päivänä. Kiitos heille. Ja kiitos teille. Te olette aina olleet tukevia ja innostavia. ♥

In English:

One evening I was reading a news article about poor people. I don't know why, but somehow I ended up reading the comments. A big mistake, I already knew, but couldn't help myself.

I was surprised and baffled by the anger, jealousy and bitterness, which I already knew was there, but the amount of it...! How can you hate a person who has less than you just because that person is helped by the society? Well, because "those lazy inefficient asswipes use my tax money."

World is full of anger and people make themselves feel better by putting others down. They like to feel superior. Better than others.

As I was doing my own schoolwork, I came across an IT professional who knew better how I should do my schoolwork. I thought it'd be kind and to ask her how she would have handled this case and hoped I might learn something new. She didn't want to understand the idea of the course at all and the fact that schoolwork can't always be done the way professional work should. I really tried to explain her. So she felt the need to diss my school and and tell that they don't like to recruit people who has studied here.

Ok, yeah. Thanks, IT professional. Very professional indeed I said to myself and decided never to apply to that firm. I thanked her for her time and view.

So this is where it comes from. The inability to step into somebody else's shoes and the hate towards new and unexplored. I feel sorry for those people. Someday, they'll face a problem they can't solve using the methods they know and then they're in trouble.

Where's people's desire to learn new? Will to help others? Empathy?

I'm glad that there still are people who still dream. That day, I also met lots of other people who were willing to help, had ideas and were open to new ideas. I'm grateful that they exist. I'm  also grateful that you my dear reader exist. You have always been so supporting and invigorating!♥