Home positivity

Tutustuin jonkin aikaa sitten termiin kotipositiivisuus ja kiinnostuin aiheesta, varsinkin kun nyt viimeaikoina on pyörinyt kaikenlaiset Marie Kondo -metodit, ekosiivousvinkit ja positiivisuussuuntauksen lähipiirissäni kuuman perunan lailla.

Kehopositiivisuushan on kaikille varmaan nykyaikana tuttu termi: arvostetaan ja hyväksytään kaikki kehot sellaisena kuin ne ovat. Kotipositiivisuudessa ajetaan takaa hieman samaa ideologiaa – hyväksytään kaikenlaiset kodit ja tavat elää niissä. Joidenkin kodit ovat täys tavaraa ja tavarat seikkailevat muuallakin, kuin omilla paikoillaan, kun taas toisten kodit ovat puhtaan valkoisena hohtavia muutamine tarkkaan valittuine koriste-esineineen. Joillekin koti on paikka, jonne tullaan vaan nukkumaan, ja joillekin se on paikka, jossa vietetään suurin osa elämää. Ei tulisi häpäistä toisia kotiensa sotkuisuudesta, eikä myöskään leimata siistejä koteja neuroottisiksi. Iso osa tätä ajatusmaailmaa on se, että omaa kotiaan ei tarvitse hävetä ja kelpaavuuden tunne ei perustu kodin siisteyteen.

Samoin kuin kehopositiivisuus ei tarkoita lihavuuden tai epäterveiden elämäntapojen ihannointia, niin kuin moni termin ja aatteen on ymmärtänyt, kotipositiivisuuskaan ei tarkoita sotkuisuuden ihannointia. Se tarkoittaa enemmänkin sitä, että pidämme huolta omasta viihtyvyydestämme kodissamme ja hyväksymme sen sellaisena kuin se arkeemme on muodostunut. Kaikkien kotien ei tarvitse näyttää siltä kuin ne olisivat sisustuslehdistä ja muutama vaatekasa sielä täälä tai tiskaamattomat tiskit eivät saisi olla vieraiden arvostelun kohteena. Sotkuja ei tarvitse pyydellä anteeksi vierailta. Vieraat ovat vieraita, ja he ovat sinun kodissasi. On toki hienoa, jos saat kodistasi sellaisen, että vieraatkin siellä viihtyvät, mikäs sen parempaa, mutta pitää kuitenkin muistaa, että kaikkia ei voi miellyttää, ja vieraat viettävät kodissasi kuitenkin vain niin vähän aikaa. Vieraat toki poimivat kodistasi erilaisia viestejä – onhan se hyvin henkilökohtainen paikka ja ilmentää sinua – mutta se, miten ne otetaan vastaan, on tärkeää. Tuomitsemisen sijaan voitaisiin olla liikkeellä avoimin ja kiinnostunein mielin. Sinun ei myöskään tarvitse tutustua sukkien sielunelämään ja viikata vaatekaappiasi pinojen sijaan värikoodattuihin riveihin, jos et näin halua. 

Mielenkiintoni aiheeseen heräsi kunnolla, kun siivosin vieraita varten. Itsehän viihdyn pienessä sotkussa. Minulla on paljon tavaraa, ja se jostain kumman syystä kasautuu pieniksi yksinäisiksi saarekkeiksi ympäri kämppää. Siskoni asunto on aina ollut sotkuinen, niin myös yhden vanhimman kaverini. Kumpikaan ei minua ole haitannut. Siskoni ei pahemmin pyytele sotkua anteeksi, mutta äitini jaksaa aina marmattaa asiasta. Kaverini taas jaksaa ahdistua oman kotinsa sotkuisuudesta aina, kun joku tulee kylään. Minun suurin murheeni näissä kodeissa on, etten astu minkään päälle, mutta muuten minua ei haittaa, sillä osaan kyllä raivata itselleni istumapaikan. Otan sen pienellä huvittuneisuudella ja huojennuksella siitä, että en ole yksin sotkuineni.

Siivotessani älysin, etten siivonnut niinkään kavereita varten, vaan sitä, että minusta ei ajateltaisi pahaa. Osa jutuista tietenkin oli ihan viihtyvyyttäni nostavaa (esim. vessan siivoaminen ja että keittiössä mahtuu viettämään aikaa) ja osa tarvepohjaista siivoamista (esim. että kaikille on lautasia), mutta esimerkiksi vessan peilien putsaus tai likaisten vaatteiden poisvieminen saarekkeiltaan oli enemmän statusasia. ”Ei meillä ole näin pölyistä, eikä jätetä vaatteita ihan jokapaikkaan. Älkää ajatelko että olen ällöttävä ja likainen.” 

Ketään tuskin kiinnostaa ne pari hassua pölypalloa esimerkiksi eteisessäni. Eikä niihin kukaan varmaan kiinnitä edes huomiota, ellei niistä pyydä anteeksi. En usko, että nämä asiat oikeasti muuttavat kovinkaan monen maalaisjärjellä varustetun ihmisen suhtautumista minuun ihmisenä. Tärkeämpää olisi ehkä miettiä, mihin itse saattaisit kiinnittää huomiota toisen luona käydessäsi. Itselläni tuo olisi juurikin sitä, että vessassa on suhteellisen puhtaat käsipyyhkeet, että pönttö on pesty edes joskus lähiaikoina ja että tilassa mahtuu kävelemään pelkäämättä minkään hajoamista tai putoamista. Ja olisihan se kiva, jos johonkin voisi istua ilman, että sitä istumapaikkaa tarvitsee raivata itse, mutta ei se ole niin justiinsa.

Sisustushäpeäkin on ihan hassu juttu. Iltapäivälehdetkin pursuavat viikoittain sisustusvinkkejä ja Habitare kolkuttelee ovella, eli sisutushuumaa on vaikea paeta. Lehtikuvat, Pinterest ja sisutusbloggaajat huijaavat samaan tapaan kuin mainosten langanlaihat mallitkin. On taktisesti rajattu se ruma ovi pois kuvasta, eilisen mäkkäriaterian rippeet ja se viikon pöydällä lojunut kahvimukikin on juuri kerätty pois ja kuvauskohde puunattu viimeisen päälle. Ruokakin nautitaan aina täydeltä kattaukselta joka vaihtuu aina sesongin mukaan.
Mainokset luovat mielikuvia. Niiden tulee olla myyviä. Esimerkiksi sisustusbloggaajakin myy sinulle ideoita ja mielikuvia, ja joskus jopa tavaraa mainosyhteistöiden kautta. Lehdissä lukee vähän väliä juttuja siitä, mitä yli kolmekymppisen kotoa ei saisi löytyä ja millä saat kotisi vaikuttamaan isommalta, kalliimmalta ja kauniimmalta.

On hassua puhua näinkin "turhasta" aiheesta, kun uutisiin on noussut myös samaan aikaan paljon kuvia ”törkykodeista”, yleensä jonkun ammattisiivoojan tai pettyneen vuokranantajan puolelta. Uusavuttomuus ja mielenterveydelliset häiriöt ovat lisänneet näiden törkykotien määrää. Tätä voidaan mielestäni verrata niihin sairaalloisen lihaviin, jotka eivät näe mitään vikaa elämässään ja terveydessään, vaikka se alkaa vaikuttaa jo mahdollisten sivullisten arkeen. Mutta, ongelmien arvottaminen on vaan tyhmä suo ja en ole nyt juuri tässä tekstissä kiinnostunut ratkaisemaan tätä epäkohtaa. Pienetkin ongelmat ansaitsevat tulla kuulluksi.

Mutta, mikä sitten on koti?

Minulle koti on turvasatama. Kotona saat olla oma itsesi, vikoinesi päivinesi esittämättä mitään. Kodin pitää toimia omaan arkeesi ja olla paikka, jossa voit palautua ja koota ajatuksiasi. Koti rakentuu esineistä, ihmisistä ja asioista, jotka tekevät sinut onnelliseksi, olivat ne sitten vanhoja, uusia, muodin mukaisia tai eivät. Koti on sekä paikka, että mielentila, eikä sen pitäisi aiheuttaa häpeää tai mielipahaa.

Jatkanko silti tapaani siivota kun tulee vieraita? Todennäköisesti, sillä olen huono siivoamaan säännöllisesti ja se tuntuu sopivalta pakotteelta. En kuitenkaan aio pyydellä anteeksi mahdollista jäljelle jäänyttä sotkua tai epäjärjestelmällisyyttä.

Syyllistytkö puunaamaan kotiasia ennen vieraiden tuloa ja silti pahoittelemaan sotkua? Vai onko teillä aina kaikki ihan tip-top muutenkin? Ja ennen kaikkea, miten itse määrittelet kodin?

In English:

I couldn’t find any posts about this topic in English, so I’m pretty sure I’m using a wrong term, so if you know the right one, please correct me. Either way, home positivity is very a good and descriptive enough term. 

I was introduced to this topic some time ago. Basically the ideology is similar to body positivity, but with homes – we should accept different homes and ways of living. Some homes have clutter and a mess, others are clean white homes with only couple of carefully picked decorative items. For some, a home is a place where you only come to sleep, for others it’s a place where most of the day is spent. You shouldn’t shame peoples’ homes for their messiness, nor should you stigmatize neat homes as neurotic. A big part of this ideology is that you shouldn’t base your value on your home’s tidiness. 

The idea to write about this came from when I was tidying before quests arrived. I noticed that I wasn’t really cleaning because I wanted my quests to feel themselves more welcome. I was cleaning so that my quests wouldn’t think bad about me and my mess. Even though I know, they wouldn’t really pay attention to some dust bunnies in the corners of my hallway. 

Interior decoration shame is a funny thing too. What I mean by that, is when you’re ashamed of your home, or you’re not happy with it because it’s not filled with latest trends and doesn’t look like the homes in magazines. Magazines are trying to sell you ideas, products and visions. Your home is for living, not showcasing. It should match with your life and lifestyle, not with the life you see on magazines. 

To me, a home is a safe space. It should be filled with items, things and people that bring you joy. A place where you can truly and unapologetically be yourself. A small (or a bigger) mess is OK if you don’t feel like cleaning up and it doesn't bother you or harm the property or anyone around you.