Farewell 2020

2019 antoi omituisen pohjansa erilaisine kommelluksineen. Saksanmatka, kuuma kesä, hallituksen erot, elämäni paskimmat kurssit, puhumattakaan sitten Finlaysonin markkinointietiikasta, Notre Damen palosta, Amazonin palosta ja Australian palosta. Näistä kaikista pöllähtäeenä oli hyvä siirtyä vuoteen 2020, joka on ollut elämäni kummallisin vuosi.

♥

Vuosi alkoi ahdistellen ilmastoa kun suuri alue Australiassa paloi heti Amazonin palojen jälkeen.  Tämän lisäksi Etelä-Suomessa saatiin ihmetellä elämäni lumettominta talvea. Oma arkeni oli pelkkää harkkapaikan hakua ja omalta mukavuusalueelta poistumista, kun otin osaa yksinäni moneen eri hakutapahtumaan ja oman alan luentoihin. Kaivoin itsestäni vieraille ihmisille rohkeasti ja aloitteellisesti puhuvan puoleni, joka oli nukahtanut teini-iässä.

♥

Sitten tuli COVID-19 ja kaikki meni sekaisin.

Vietin kotona aikaa hiippaillen kello 8-16 välisenä aikana, sekä maalaten, lukien ja pelaten. Sosiaalisuutensa ja rohkeutensa löytänyt mimmi vaihtui koneella hiljaa mököttäväksi ahdistuspalloksi ja sosiaalisen kanssakäymisen välineenä toimi Instagram, Facebook ja Telegram. Ainakin saasteiden määrä romahti roimasti koronan ajalta ja ihmisistä löytyi uudenlaista yhteishenkeä.

♥
Sain itseni taas heräteltyä elämään omien projektien ja verkkoseminaarien avulla. Tutustuin netin välityksellä muutamaan uuteen ihmiseen ja yritin pitää vanhoja suhteita elossa parhaani mukaan. Koronakevät vaihtui kesäksi ja lämpöaalto pyyhkäisi yli Suomen. Toukokuun lopulla uskaltauduttiin käymään ensimmäistä kertaa sukuloimassa. Samalla maailmaa hajotti George Floydin tapaus.

♥
Viime keväänä hylkäämäni pyörän (lue: ruosteisen romukasan) tilalle sain viimeinkin uuden. En ole ikinä omistanut näin kallista pyörää ja tämä sitten heijastuikin paskahalvauksena aina, kun pyörä piti jättää jonnekin vartiotta. Varsinkin kun Suomessakaan ei osata enää käyttäytyä, niinkuin meidän rakas nuoriso todisti Hietsussa ampumalla poliisia raketilla ja tuhoten autoja.

♥
Juhannus sujui kivasti, vaikka olikin aivan helvetin kuuma siitä eteenpäin hetkisen. Lopulta saapunut viileä ilma toi jotain helpotusta elämään ja hillitsi varmasti korona-aaltoa pilvien varjostaessa terasseja.

♥

Heinäkuu ja elämä alkoi pikkuhiljaa ympärillä palata normaalimpaan. Tai mikä nyt on normaalia enää? Ruotsalaisten valitus, tissiflashmob, naakkojen joukkolahtausbileet... Median mukana on ihan hirveän vaikea pysyä enää ja oikeastaan mielenkiintokin alkoi lopahtaa.

♥

Elokuu ja kaikkialla ympärillä tapahtuu jotain, jossa minun pitäisi olla osana. Idiopaattinen/vasomotorinen nuha, siitepöly- ja pölyallergia tekivät tästä kuitenkin vaikean. Pitäisikö koronatestiin hakeutua kokoajan, jatkaa elämää selitellen omaa nenän vuotamistaan kaikille vai linnoittautua suosiolla neljän seinän sisään? Valitsin allergialääkkeet, extra käsihygienian, peittelyn ja kasvosuojan. Muita oireita kun ei ollut ja no, idiopaattinen nuha aiheuttaa sen, että jo pienestä stressistäkin aivastuttaa. Anteeksi. En vaan voi kuin kuvitella pahasta astmasta, ärtyneen suolen oireyhtymästä yms. kärsivien häpeätuskaa, kun käytännössä kaikki normaalioireet on potentiaalisesti koronaa.

♥

Elokuun lopulla Kaliforniassa oli suuri palo. Mikäs olisi seuraava palokohde kun eihän tässä olla kun kohta vasta puolikas maapalloa poltettu? Elokuun lopulla oli myös serkun häät, uusi lukuvuosi alkoi ja terveyskuuriin tuli mukaan saliharjoittelu.

♥

Syyskuu toi mukanaan syksyn. Luonto haisi raikkaalle, tulevan kirpeyden pystyi aistimaan ja lehdet alkoivat muuttaa väriään. Pohdin pääni puhki oppariaihetta ja aloin miettimään työnhakua uudelleen. Molemmat kuitekin ahdistivat aivan tolkuttomasti ja pakenin muiden harrasteiden pariin. Pistin pystyyn discord-kanavan, jonka toivoin auttavan ihmisiä yksinäisyyden ja kuulumattomuuden tunteen kanssa ja luovan lisää liimaa alternativehenkisten bloggaamista harrastavien nuorten aikuisten välille.

♥

Keksin viimein oppariaiheeni kesken treenin. Sen hyväksyttäminen vaan kesti oman ahdistavan sisäisen tunteeni takia melkein ikuisuuden. Harmittelin myös Korkeasaaren perinteisen kissojenyön katoamista, mutta tämä uusi järjestely oli toisaalta parempi. Ei ollut niin mahdotonta ruuhkaa joten häkeille pääsi helpommin. Jotenkin vaan kuvausintoni on kadonnut jonnekin teille tietämättömille.

♥

Lokakuu. Inktober jäi välistä kokonaan. Olin suunnitellut järjestäväni hieman isommat synttärit kolmekymppisten kunniaksi, mutta korona pilasi nämäkin suunnitelmat. Sisko pienen perheenosansa kanssa kävi katsomassa ja tuomassa lahjan synttäreitäni edeltävälla viikolla.  Oikean synttäripäivän vietin salilla. Seuraavana viikonloppuna yritin kutsua muutamia kavereita maistelemaan drinkkejä, mutta vain yksi pääsi paikalle. Drinkki-idea oli osittain varautumista myös siihen, että ketään ei tule, sillä olisin voinut hyvin leikkiä tosi suomalaista ja vetää kalsarikännit vanhenemisen kunniaksi. Juontiin kuitenkin sivistyneesti muutamat ja naureskeltiin teiniaikaisille kuville. Eli oli meillä kaksinkin hauskaa.

♥

Osaanottoni kaikille, jotka Vastaamon tapauksessa olivat uhreina. Mielenterveyspalveluiden käytössä ei ole mitään hävettävää. Päin vastoin. Toivon todella, että asiat järjestyivät ja mahdollisimman moni säästyi vakavammilta rikoksilta. Mietin vaan vieläkin, miten rumia sisäisesti ihmiset ovatkaan. Käytetään hyväksi ja kiristetään apua tarvitsevia, ja toiset sitten naureskelevat toisten hädälle. Missä häpeä?

♥

Halloween. Jo aika monen vuoden ajan ollaan pidetty pienet bileet piristämään tätä monen mielestä ankeaa vuodenaikaa. Kukaan ei varmaan yllättynyt, kun kutsua ei ikinä tullutkaan. Koristelin hieman kämppää, mutta muutoin juhlan viettäminen jäi väliin. Perinteinen shoppailukierros Marun kanssa jäi myös väliin.

♥

Marraskuussa jännättiin Amerikan presidentinvaaleja, seurattiin lisää Trumpin sekoilua ja ihmeteltiin tyhjästä ilmestyneitä monoliitteja ympäri maailman. Käytiin Taan kanssa syömässä Farangissa tämän synttäreiden kunniaksi. Sain myös uuden uutisähkyn ja lakkasin seuraamasta maailman tilannetta. Suuntasin katsetta enemmän omaan hyvinvointiin. Ostettiin uusi sängynrunko ja tilattiin uusi patja. Kuulemma ennätyksellisiä määriä koronatartuntoja Suomessa ja uusia mutaatioita koronaviruksesta. Lisättiin liikuntaa entisestään.

♥

Joulukuu. Itsenäisyyspäivän vastaanottoa ei ilmeisesti ollut. En osallistunut perinteisille suvun pikkujouluille, eli en tiedä mistään mitään. Joulu selvittiin terveinä ja ainakaan vielä ei ole tullut ilmoituksia tartunnoista. Ensimmäiset rokotukset alkoivat Suomessa ja Brexit ei tapahdu ilman sopimusta. Yli 500 koronakuolemaa Suomessa.

Voidaan todeta vuoden 2020 olleen aikamoinen pohjanoteeraus. Arvosana 1/5 ja sekin ainoa piste oikeastaan kiitos uusien ja vanhojen kavereiden, sekä maailman ihanimman poikaystävän. 

En lähde manaamaan tulevaisuutta, joten toivotetaan vuosi 2021 toiveikkaina tervetulleeksi. Uuden vuoden lupauksia en tee, mutta toivoisin viimein saavani sen harjoittelupaikan ja opinnot purkkiin.