Persoonallinen sisustus

Viimeviikolla, unen tuloa odotellessani, satuin lukemaan Iltasanomien artikkelin ’”Kodista halutaan nyt persoonallinen”, sanoo sisustussuunnittelija ja neuvoo miten teet vuokra-asunnosta kodikkaan’.  Luettuani tämän – yrittämättä ketään loukata – hieman turhanpäiväisen sepustuksen, miten vuokrakämppää voi sisustaa, takerruin otsikon lainaukseen ja ylipäänsä tuohon yliviljeltyyn sanaan. 

Olen törmännyt moneen tekstiin, jossa mainitaan sana ”persoonallinen” kun puhutaan sisustuksesta, mutta kukaan ei tunnu oikeasti avaavan, mitä persoonallinen koti tarkoittaa ja missä menee persoonallisuuden raja? Mikä taas ei ole persoonallista?

”persoonallinen

1. yksilölle ominainen, henkilön yksilöllistä luonnetta ilmentävä”

-Wikipedia

Eivätkö kaikki kotien sisustukset ole pohjimmiltaan persoonallisia, jos ne eivät ole suoraan jonkun muun kopioita? Tarkoittaako persoonallisuuden ilmentyminen sitä, että se on tarpeeksi erilainen muihin nähden? Että vain ne ”omituisesti”, ”ronskisti” tai ”näyttävästi” sisustetut kodit ovat persoonallisia? Vai onko persoonallinen sisustus lopulta katsojan silmissä? Tällä siis meinaan sillä, että valkoinen sisustus voi näyttää värejä rakastavan silmään persoonattomalta tusinaluomukselta, mutta valkoista sisustusta rakastavat kiinnittävät sen sisältämiin yksityiskohtiin huomiota ja pitävät toistensa luomuksia persoonallisina. Onko persoonallinen sisustus vain tunne siitä, että jokin on persoonallinen? 

Oli miten oli, minusta lause ”kodista halutaan nyt persoonallinen” ei oikeastaan tarkoita mitään, niin kauan kun kukaan ei määrittele, mitä persoonallisella kodilla tarkoitetaan. 

Jos puhutaan värien käytöstä, oma sisustukseni ei ole persoonallinen. On harmaa sohva, mustia ja valkoisia huonekaluja ja valkoiset seinät. Värit tulevat pienesineistä ja kodintekstiileistä, jos tulevat. Paperilla tämä kuulostaa hyvin persoonattomalta. Monet tekevät näin. Mutta tekevätkö he näin, koska se on helppoa, vai halusivatko he ihan välttämättä harmaan sohvan? Itse halusin, koska pidän harmaasta. Mutta ei sitä kukaan ulkopuolinen katsoja tiedä. Onko sohvavalintani näin ollen jotenkin epä-persoonallinen?

Jos taas puhutaan esineiden sijoittelusta, niin persoonallisuutta on hankala hakea sieltäkään. Kaikki suuret huonekalut ovat seinissä kiinni. Tämä ihan käytännöllisyyden kannalta, mutta en tosin myöskään ymmärrä mitä on ”persoonallinen sijoittelu” ja miten se palvelee ketään. 

En oikein voi leveillä kauhean monella kalusteellakaan, sillä suurin osa ainakin olohuoneessa on Ikeaa, joka kuulemma ei ole persoonallista. Mikä tekee Ikea-kalusteesta persoonattomamman kuin vaikka Lokki-valaisimesta, joka löytyy monesta suomalaiskodista? Onko persoonallisuus yksinomaan kiinni siitä, mitä muilla ei ole? 

Jos taas puhutaan esineistä, niin keskivertosuomalaissisustukseen nähden kotini on oikein persoonallinen. Kovin montaa yksittäistä esinettä en kuitenkaan voi alkaa luettelemaan itsessään persoonallisiksi, jos persoonallisuus määräytyy ”onko muilla”-mukaan, sillä kyllä monesta taloudesta löytyy kalloja, säkkituoli, sisustustyynyjä, lintuhäkkejä… Tässäkin kategoriassa pitäisi siis luetella vain ne asiat, mitä harva hankkii tai maailmassa on vain yhtä kappaletta, eli omat DIY jutut ja maalaukset. Mutta DIY on suosittua… Onko sekin siis konseptina persoonatonta?

Minusta persoonallinen koti on sellainen, joka ilmentää asujiaan tai sisustajaansa. Jos joku muu sisustaa kotisi, ilmentää se tämän jonkun muun näkemystä persoonallisuudesta. Jos taas kopioit jonkun muun näkemystä, et ole persoonallinen, mikä sekään itsessään ei ole mielestäni väärin.

Ylipäänsä persoonallisuutta pohdittaessa on hassua, että joku voi tulla antamaan ”näin olet persoonallinen”-ohjeita. Näiden ohjeiden seuraaminen vasta persoonattomuutta luokin. 

Oikeastihan näissä tämänkaltaisissa jutuissa haluttaisiin varmaan puhua kauniista ja viihtyisyydestä, mutta kumpikaan näistä ei ole muotisana, ja molemmat ovat subjektiivinen kokemus. Myyvempää on puhua persoonallisesta. Kaikkien kauneuskäsitys kun poikkeaa toisistaan yksilöllisten mieltymysten, kulttuurin ja aikakauden mukaan. Viihtyisyyskin on hyvin yksilöllinen käsite. Itse en viihtyisi esimerkiksi valkoisesti sisustetussa tilassa – minun on siellä vaikea rentoutua, mutta jonkun sielunmaisemaa se taas hivelee. Olen jo nyt ahdistunut vuokrakämppämme valkoisista seinistä, mutta en jaksa alkaa säätämään.

Mielestäni kauniin kodista tekee harmoninen kokonaisuuksien summa. Aivan sama mitä tyylilajia edustetaankaan. Harmonian luomiseen taas tuollaiset listaukset erilaisista konsteista toimivat. Artikkelien/blogikirjoitusten/yms. sanavalinnat vaan eivät aina ole niitä parhaimpia ja tällaiset yö-ajattelijat tuppaavat takertumaan siihen yhteen sanaan. Tällä kertaa kohteeksi pääsi kyseisesn tekstin otsikko. Artikkelin sisältö ei onneksi maininnut persoonallisuutta kuin vain kerran, mutta pieni googlailu paljasti, kuinka paljon senkin varjolla tekstejä ja ohjeistuksia kirjoitetaan. 

Oli miten oli, en itse stressaa oman kodin ”persoonallisuutta” pätkääkään. Sisutukseni on mielestäni persoonallinen, vaikka sen määrittely, mikä siitä tekee persoonallisen tai mitä persoonallinen sisustus ylipäänsä tarkoittaa, onkin ehkä hankalaa. Itse sanoisin kokonaisuus, eikä yksittäiset asiat ja esineet. Aivan sama, löytyykö kaikilta muiltakin Expedit, Muumi-muki tai harmaa sohva. Ihan itseäni varten tätä tilaa sisustan asioilla, jotka miellyttävät minua. Sisustussuunnittelija varmaan löytäisi täältä ns. virheitä ja osaisi varmasti sanoa, mitä muuttamalla tästä tilasta saa toimivamman, harmonisemman ja matemaattisesti kauniimman, mutta persoonallisuuteen kellään ulkopuolisella ei ole varaa ottaa kantaa.

Paitsi tietty, jos persoonallisuuden määrittelee toisin.

Mitä sinulle "persoonallinen sisutus" tarkoittaa ja onko tavoitteesi sisustaa "persoonallisesti"?