Painonpudotusarinat: hyvät yöunet

Tämä tarina ei liity painonpudotukseen tai liikuntaan suoranaisesti, mutta onnistuakseni painonpudotuksessa, tarvitsen tukea muiltakin elämän osa-alueilta kuin liikunnasta. Tänään siis haluan puhua unesta. Ihminen kuitenkin nukkuu ison osan elämästään, joten hyvä unenlaatu on tärkeää. 

Itsehän kärsin pahoista uniongelmista, eli sillä saralla on paljon korjattavaa. Unirytmini on ollut aina suoraan sanottuna päin vittua ja melatoniin käyttö suorastaan hävettävän yleistä. Kaverit tuntevat minut henkilönä, jolle voi laittaa öisin viestiä. Ihan sama oliko klo 10, 12 vai 3. Eli pyörin siis sängyssä myöhään hereillä ja heräilen yön aikana ties mistä syystä. Olo on aina vähän sellainen, kuin olisit ollut joskus väsynyt, mutta on menty jo yli sen väsymyksen. Lapsilla tämä aiheuttaa maanista nauru- ja kikuttelukohtausta, minä vaan näytän poissaolevalta, heittelen puujalkoja enkä älyä mistään mitään.

Marraskuussa päätettiin ostaa uusi sänky. Vanha oli epäkäytännöllinen: sen reunat veivät turhaa tilaa (nyt kun on yöpöydät), alle ei päässyt käsiksi kuin sivuilta ja me molemmat lyötiin sen kulmaan aina jalka. Lisäksi pääty oli saanut kolhua muutossa ja ulkonäkö ei miellyttänyt ihan kauheasti muutenkaan, vaikka en sitä toki vihannutkaan. Suunnitelmissa oli myydä vanha runko ensin pois alta, käyttää vanhaa patjaa muuttoon asti uudessa sängyssä ja sitten vasta ostaa uuden ja sopivan patjan suoraan seuraavaan asuntoon.

Tori on kuitenkin ihmeellinen paikka. Laitoin rungon myyntiin sanoin: 

"Ikean Hopen musta sängynrunko. Alle mahtuu säilytyslaatikoita ja sängyn reunalle saa vaikka silmälasit tai juomalasin yöksi. Sälepohjat kuuluu kauppaan. --"

Ei aikaakaan kun sain viestin: "Patja 10€?" 

Ööö, anteeksi mitä? Piti tarkistaa mitä olin myynti-ilmoitukseen kirjoittanut, ja sielä selkeästi luki runko, ei sänky. Patjasta en puhunut mitään. Kuvittelin kysyjän pilailleen tai olevan vaan sekaisin, joten sanoin joo ja kysyin haluaako vitosella vielä petarinkin. No, siitä sitten kehkeytyi omituinen myyntitarina, jonka lopputuloksena myin pois maailman kamalimman patjan, koska ostaja ei ikinä kysellyt kuntoa tai mitään ja tyytyi saamiinsa kuviin. Tyyppi oli kuitenkin siitä ikionnellinen ja kiitteli viestillä vielä kauppojen jälkeen, joten win-win molemmille. Petari ja sälepohjat lähtivät myös.

Tästä tarinasta ei sen enempää, vaikka huvittava onkin. Mikä huvittavampaa on se, että heräsin siihen, että meillä on nyt kaksi runkoa, muttei patjaa. Onneksi on vuodesohva, joka on oikeasti mukavampi kuin vanha patjamme, ja se varmaan kertoo jo paljon edellisen kunnosta. Lähdimme siis patjakaupoille, ja koska emme ole kauhean kokeneita, suuntasimme Tempuriin suositusten pohjalta. Siitä kehkeytyikin sitten suunnilleen tunnin myyntisessio, joka tuntui enemmän ennustajaistunnon, osteopaatin vastaanoton sekä terapia- ja nokostuokion sekoitukselta.

Ajatuksena oli nopeasti käydä kyselemässä ja vähän koemakaamassa patjoja ja seuraavana päivänä suunnata toiseen liikkeeseen katsomaan hieman lisää. Iloinen myyjä halusi kuitenkin tehdä tarkempaa kartoitusta ja kertoi olevansa erityisen kiinnostunut ihmisen fysiologiasta ja lihaksistosta. Tästä seurasi siis ehkä tunnin myyntipuhe, joka oli höystetty demonstraatioilla millaista sänkyä hän ei meille myisi, koska se aiheuttaa asiaa x tai asia y voi pahentua; kipeiden lihasten painelua; kauhistelua emännänkyhmystäni ja sen alla majailevista mahdollisista fysiologisista muutoksista, mitä huono sänky on voinut edesauttaa. Paineltiin ja arvailtiin lihastulehdusten perusteella kätisyyttämme ja toimintatapojamme, kerrottiin kuinka puolustustilassa kroppani on stressin vuoksi, arveltiin mitä kipuja kummallakin mahdollisesti on ja kuka kuorsaa, kerrottiin miten naisten leveää lantiota ei osata ottaa huomioon patjakaupoilla ja lopulta laitettiin rentoutumaan peiton alle hälisevässä kauppakeskuksessa. Olisimpa vaan saanut koko tapahtuman videolle. Skeptisenä ihmisenä ja myyntiä jonkin verran opiskelleena tiesin, että paljon siitä oli opeteltua sanahelinää ja suunnitelmana oli saada ostamaan, mutta vakuuttava esitys, mukava – joskin kivulias ja hämmentävä kokemus ja uuden patjan akuutti tarve saivat meidät kuitenkin ostamaan ilman seuraavassa liikkeessä käyntiä. Empä ole ennen ostanut mitään ihmiseltä, joka satuttaa minua tai puhuu notkoselästäni, emännänkyhmystäni, lantiostani, hartioistani tai muustakaan kroppani osasta. :D Ei hätää, hienotunteista ja asiallista oli. Herkempi tosin olisi saattanut ehkä hätkähtää.

Isoin pelko patjaliikkeessä oli, että meille yritetään myydä erilliset patjat, sillä Taan poissaollessa nukun keskellä sänkyä, eikä tämä onnistu erillisillä patjoilla. Tästä ei kuitenkaan ollut huolta. Nyt suurin toive on, että uusi patja auttaisi minua uniongelmieni kanssa. Stressi nimittäin on yksi iso syy sille, miksi painon pudottaminen on hankalaa, ja huonosti nukutut yöt pahentavat tätä stressiä entisestään. Olen tässä muutaman vuoden jo pallotellut lääkärille menoa uniongelmien vuoksi, mutta en vaan ole ollut kauhean innoissani lääkkeiden syömisestä, mikä on nykyään poikkeuksetta ratkaisu kaikkiin vaivoihin Suomessa. Siitä syystä en ole hakenut masennukseenikaan apua. Annan siis patjalle mahdollisuuden ensi vuoden aikana. Jos se ei auta uneeni, lupaan viimein mennä lääkärille. Voin myös kertoa patjasta enemmän, mikäli teitä kiinnostaa ja kunhan se saapuu.

Patjan saaminen menee koronan ja ison kysynnän vuoksi pahimmillaan helmikuuhun. Eli nyt nukutaan sohvalla.  Selkäparkani tosin alkaa jo ilmoittelemaan vastalauseita tästä uudesta järjestelystä. Onneksi aloitettiin liikunta, sillä muutoin olisin varmaan jo niin kivuissa että liikkuminen olisi mahdotonta. Taa myös uhosi, että muutama hotelliyö voi olla luvassa, mutta katsotaan. Makkarin valjastin odottelun ajaksi ompeluun ja pyykin kuivaukseen. Vanha sänky nojaa purettuna seinään. *Tästäpä siis halvalla haluavalle.*

Että näin. Roottori onneksi on kauhean iloinen, että nukutaan sohvalla. Syytä voi vaan arvuutella. Ennen kissan pylly naamalla oli harvinainen yökohtaaminen, nyt sen saa kokea melkein joka yö. Kuka nyt ei haluaisi herätä siihen, että joku kävelee ylitsesi.

Miten sielä nukutaan? Onko sänkyyn panostettu vai kelpaako Ikean 10 vuotta käytössä ollut halvin jousiviritelmä?