DIY: Glommer pehmolelu

Teimpähän sitten kesällä jättimäisen pehmolelun. En ole mikään kauhean vaativien juttujen ompelija vaan pääasiassa ompelukseni koostuvat yksinkertaisista parin kappaleen hameista ja paidoista, joten tämä oli ihan kivaa vaihtelua.

Sain jonkin maanisen kohtauksen ja tämä oli vaan pakko toteuttaa. Koronamaailman aikana olen pelannut paljon Don't Starve Togetheria sen yksinkertaisuuden, silmää hivelevän grafiikan sekä huumoriarvon vuoksi. Glommer on yksi pelin non-playable hahmo, joka ilmestyy täydenkuun aikaan peliin ja sen voi ottaa mukaansa. Se tarjoaa pelaajalle mielenterveyttä, kun pelaaja seisoo erityisen lähellä sitä. Glommer pitää myös erittäin hassua ääntä, hakkaa itseään maahan ja tuottaa pinkkiä mönjää. Kuulostaa kirjoitettunakin ihan jo mun jutulta.

Äiti löysi minulle viimein oikean värisen karvakankaan (vartalo), jota ei täältäpäin tuntunut löytyvän millään. Kun sain kankaan käsiini, loppujen tarvikkeiden metsästäminen ei ollut enää ongelma. Toisen karvakankaan (pää) olin jo bongannut aiemmin, samasta paikasta löysin kiiltävää hopeista kangasta, huopa löytyi verkosta ja silmiin löytyivät aineet kotoa jäminä muista askarteluista. Sisuksiin käytin muista asioista ylijäänyttä vaahtomuovia, vanhan tyynyn sisuksia, vanua ja ikeasta ostetut parin euron tyynyjen sisukset.

En ole sitten ala-asteen tehnyt pehmolelua ja näitä ala-aste räpellyksiäkään tuskin edes lasketaan. Valitettavasti kuvia ei ole, sillä niitä en ole halunnut kuljettaa mukanani ja haaveilenkin näiden tuotosten roskiin päätymisestä, mutta äiti on ottanut elämäntehtäväkseen suojella näitä varhaiselämän karvakamuja, joten olkoon. Siskojen pojat kuulemma – mukamas – leikkivät niillä.

Aloitin tekemällä kaavoja ja kokeiluversiota vanhalla lakanalla. Muutamaan kertaan jouduin säätämään ideaani, mutta kun sain sen toimimaan pystyin aloittamaan ompelutöiden pelottavinta osaa, eli kankaiden leikkaamisen. Tämä sujui kuitenkin ilman suurempaa draamaa ja pahempia hukkapaloja. Eniten draamaa ehkä aiheutti se roskan määrä, mitä karvakankaan leikkaamisesta tulee. Imuri kannattaakin pitää jatkossa hollilla kun tällaista lähtee tekemään.

Vartalo on tehty kolmesta kappaleesta. Identtiset symmetriset puolikuuta muistuttavat sivukappaleet ja mantelin muotoinen pohjakappale.
Pää muodostuu vaahtomuovipohjasta, jonka päälle on tehty kaksi pyöreää kappaletta, joihin on leikattu toisistaan eroavat muotolaskokset (4kpl).

Siivissä on kaksi samanlaista palaa ja yksi hieman pienempi huopapala, jotka on kaikki ommeltu kerralla toisiinsa siksakilla ja käännetty ympäri. Lisäksi sinne on ujutettu piipunrassia pätkä, jotta niitä voi asetella haluamaansa asentoon.

Jalat ovat yhdellä kaavalla kahdesta kappaleesta, mutta jokaista jalkaa on jälkikäteen pienennetty hieman erilailla eli ne ovat keskenään erilaisia.

Silmät tein Fimosta, maalasin pariin otteeseen kiiltävällä mustalla ja helmevällä sinisellä. Päälystin ne vielä hieman mustaksi värjättyä läpikuultavaa resiinillä, jotta väri olisi kiiltävämpi, eikä halkeilisi tai raapiutuisi vahingossakaan pois. Silmien alla on pala beigeä huopakangasta, jonka alareuna on tarkoituksella jätetty hieman näkyviin.

Mielestäni Glommerista tuli ihan kiva. Parempi ainakin kuin virallisesta lelusta, joka on omaan makuuni liian värikäs. Vartalon karva olisi saanut olla hieman pidempää, jotta se näyttäisi nuhjuisemmalta otukselta, mutta leikitään että se on nuori Glommer, eikä ole vielä nuhjuuntunut. 

En maanisuuksissani ehtinyt ajatella, miten säilön tätä chonkympaa kaveria. Nyt se pyörii vielä vähän missä sattuu etsien omaa paikkaansa. Ei sille tosin vihainenkaan voi olla kun se tuijottaa sinua kuudella syvänsinisellä silmällään.