Sain viimein pelattua Horizon Zero Dawnin loppuun muutama viikko takaperin ja hieman jännitti aloittaa seuraavaa. Aivan samat fiilikset kuin hyvän kirjan loppuessa. Herää kysymys "mitä nyt?"
Horizon Zero Dawn oli monella taholla hyvä pelikokemus.
Pelissä Aloy-niminen nuori nainen hakee post-apocalyptisessa maailmassa vastauksia siihen, kuka oikeasti on ja miksi maailma on niinkuin on. Ihmiset ovat vajonneet teknoprimitiivisiksi kansoiksi ja maailmaa asuttaa mekaaniset eläinten kaltaiset aggressiiviset olennot, joita metsästetään osiksi.
Olen aina pelannut roolipelityyppisiä seikkailupelejä pääasiassa niiden tarinan vuoksi. Omat mieltymykseni tarinoiden suhteen ovat yleensä nojanneet synkempiin aiheisiin ja teema on ollut fantasiaa, post-apocalyptista tai kauhua. Tarinat ovat vetäneet minua puoleensa aina, mutta useimmiten kirjojen ja elokuvien muodossa. Peleissä tarinan kokee hieman eri tavalla, ehkä jopa vähän läheisemmin mielestäni, erityisesti, jos peli antaa sinun itse vaikuttaa pelaamasi hahmon dialogiin tai tapahtumien kulkuun.
Kaikkien pelien tarina ei tosin aina iske ja syitä voi olla monia: vuoropuhelu hahmojen välillä ei ole tarpeeksi sujuvaa, ääninäyttely ei ole hyvää, hahmojen välille ei muodostu vahvoja katsojalle välittyviä tunnesiteitä, tempo voi olla puuduttavan hidas tai esitystapa yksitoikkoinen. Nämä asiat pilaavat hyvänkin tarinan. Myös pelin grafiikoilla ja toiminnallisuuksilla voi olla vaikutusta tai omilla teemamieltymyksillä. Unohtamatta toki sitä tärkeintä, eli itse tarinaa ja sen sisältöä, joita ilman noilla aiemmin mainitsemilla asioilla ei ole tarinan kokemisen kannalta kauheasti merkitystä. Hyvä konsepti ei riitä tarjoamaan hyvää tarinaa ja päinvastoin.
Miksi puhun tarinasta Horizon Zero Dawnin kohdalla kun voisin ottaa puheeksi vaikka ilmastonmuutoksen, AI:n uhat ja mahdollisuudet, nainen päähenkilönä, läheisen menettämisen, oman paikkansa löytämisen tai jotain suurempaa? Pelin tarinaa voisivat jotkut kuitenkin luonnehtia geneeriseksi ja stereotypioita täynnä olevaksi tai valittaa sitä, miten päähenkilön hahmokehitys ei ole mitenkään massiivista.
Oma mielikuvitus täyttää pelatessa paljon aukkoja. Ainakin itsellä. Tarina ei muodostu vaan kerrotusta, vaan siitä, mitä se itsessä herättää. Uskon siihen, että hyvä tarina herättää ajatuksia itse tarinan ulkopuolelta ja inspiroi uusiin tarinoihin. Juuri mainitsemani teemat on hyvin nivottu mukaan Horizon Zero Dawnin juoneen ja niitä pohdin samalla kun itse tuhosin virtuaalisia laitteita, jotka halusivat murhata virtuaalihahmoni - hahmon, johon olin kiintynyt koska olin luonut tälle myös omaa pelaamisen myötä syntynyttä tarinaa ja jonka juonellisen tarinan halusin kuulla loppuun.
Jos lähtisin tarkemmin tarkastelemaan, löytäisin varmasti pelihistoriastani parempiakin tarinoita, eli en sano, että tämä on paras ikinä pelaamani peli tarinallisesti, mutta ansaitsee se silti paikkansa tarinoista ja hyvistä peleistä puhuttaessa.
Uuden pelin ja uuteen tarinaan sitoutumisen aloittamisen jännitystä viivytelläkseni ostin taas pari uutta peliä Steamin aleista. Nämä ostetut pelit olivat jotain, mitä normaalista valikoimastani ei oikein löytynyt ennestään, mikä tuo varmaan ihan kivaa vaihtelua. Hankkimani pelit olivat Death's Door, Spirit Farer ja Hollow Knight, joista mikään ei ole ns. rpg, ja joissa kaikissa on hieman synkempi teema omalla tavallaan. Mutta nyt aloitin sitä pelättyä Dark Soulsia, jota en usko eteneväni kauhean nopeaa tahtia saati sitten kovinkaan pitkälle lopulta, joten ehkä otan oheen jonkun hieman rohkaisevamman pelin.
Kertokaa peli, jossa on ollut paras tarina tai tarinan kokemus on ollut hyvä. Jos ette pelaa tai pelirepertuaariin ei kuulu juonelliset pelit, millaisen tarinan haluaisitte kokea interaktiivisemmin ja mikä interaktion määrä olisi riittävä?
Comments
Post a Comment