Viimeisin läpimenty peli oli Kena: Bridge of Spirits. Kevyt seikkailupeli täynnä pikkuisia suhteellisen helppoja pulmia, hyppelyä ja tappelua. Henkioppaana toimiva Kena saattaa metsää korruptoivia sieluja leposijoilleen ja valjastaa avukseen rot-nimisiä aivan mielettömän söpöjä otuksia. Todella nätti peli.
Tämän piirrettymäisen pelin pelattuani jäin kuitenkin miettimään, miksi videopelien pelaamisesta on niin hankala keskustella?
Peleistä ja pelaamisesta ei kauheasti puhuta nörttipiirien ulkopuolella, vaikka esimerkiksi jalkapallosta keskustellaan niissäkin piireissä, joissa vain muutama seuraa tai pelaa itse. Erityisesti naisten kanssa pelaamisesta tulee puhuttua hyvin vähän. Pelaamisharrastus ei pahemmin edes kiinnosta esim. pelaamattomassa kaveripiirissä tai työyhteisössä muita kuin toisia nörttejä, jotka usein kuullessaan tästä harrastuksesta innostuvat alkuun, mutta kyllästyvät jos et ole voissa pesty superpelaaja, jonka repertuaariin kuuluu samankaltaisia pelejä kuin heillä itsellään ja yleensä nämä pelit eivät ole Kenan kaltaisia seikkailupelejä vaan jotain mmo-räiskintää.
Jos keskustelua syntyy näiden ei-pelaavien kanssa, jäävät ne yleensä kysymykseen "mitä pelaat" tai "millä pelaat" ja lopputoteamaan "aijaa, en tiedä edes noita pelejä" tai toteamukseen siitä, kuinka itse on myös pelannut joskus Windows 95:lla kun Tomb Raider I ilmestyi, mutta se sitten jäi opintojen/perheen/töiden tai jonkun muun takia. Mitempäs tuosta jatkat kun niitäkään pelejä kyseenomainen henkilö ei enää pahemmin muista? Tunnenko vaan liian vanhaa porukkaa?
Esimerkiksi valokuvausharrastus ja piirtäminen kiinnostavat ihmisiä enemmän kuin pelit ja keskustelua syntyy helposti, vaikka se toinen ei itse piirtäisi tai valokuvaisi. Kirjat ja elokuvat ovat myös hyviä aiheita jutella melkein kenen vaan kanssa, mutta peleistä puhuminen yleensä sivuutetaan aika nopeaan.
Mistä tämä johtuu? Eivätkö pelit vaan kiinnosta yhtään? Vai onko se jotain niin mystistä, ettei siitä edes keksi kysyttävää? Luenko tähän vaan jotain ja oikeasti keskustelukumppanini eivät vaan jaa tätä kiinnostusta muiden kiinnostuksiin tai osaa keskustella itselleen vieraista aiheista luontevasti? Piirtämiseen ja valokuvaamiseen kaikilla kuitenkin on jonkinlainen kosketus, mutta entäs videopeleihin? Voiko niiltä välttyä tänä päivänä täysin? Vai koetaanko pelaaminen edelleen niin lapsellisena aiheena, ettei siihen haluta assosioitua edes keskustelun kautta? Erityisesti tällaiset söpömmät ja kauniiseen grafiikkaan nojaavat pelit, jotka muistuttavat Pixar-elokuvaa? Eikö pelejä nähdä kulttuurina, taiteena, tekniikkana ja opetusvälineenä?
En myöskään tiedä, onko tämä oikeasti sukupuolikysymys, mutta se, mitä olen havainnoinut, niin miesten kanssa yleisemmin on helpompi saada pelikeskustelua aikaiseksi, kunnes se sitten tyssää siihen, että pelivalinnat ovat aivan erilaiset ja jotenkin se keskustelu ei ohjaudu muihin peliaiheisiin. Tosin suurin osa tuntemistani miehistä harrastaa edes jollain tasolla videopelejä ja naiset taas harvemmin. Ehkä tämä on osin sitä vanhaa kulttuurista jäännettä ajalta, jolloin ajateltiin, että vaan pojat tykkäävät pelata? Tai sitten tytöt keksivät muita harrastuksia ja tekemistä, jotka vievät mukanaan. Ehkä oman ikäiseni ja vanhemmat naiset eivät ole altistuneet peleille niin suuressa määrin? Vaikea sanoa mikä on syy, mutta onneksi pelit eivät enää ole vain miesten juttu, vaikka peliyhteisössä ja pelien kehittämisessä naisille on vielä parannettavaa. Pelejä on kuitenkin tarjolla moneen makuun ja niitä voidaan arvostella eri kriteerein ja eri lähtökohdista.
Olisi mielenkiintoista löytää statistiikkaa siitä, miten sukupuoli vaikuttaa pelattavaan pelilajiin. Kuinka paljon vanhempia naisia on viimein löytänyt pelien pariin ja onko edelleen niin, että pelaaminen on edelleen enemmän poikien juttu? Koetaanko pelaaminen myös hävettävänä asiana? En jaksanut nyt googlata, mutta jos tiedätte hyviä tutkimuksia tai sivuja, jotka käsittelevät aiheita, otan mielelläni lukuvinkkejä vastaan.
Entäs sitten nimitykset? Voiko tällainen max pari kertaa viikossa muutaman tunnin pelaava kutsua itseään "gameriksi" ja onko pelillä väliä? Saako pelistä nauttia vaikka sen ehdoton paras puoli olisikin vaan grafiikat eikä niinkään pelattavuus tai juoni?
PS. Tomb Raider I:n T-rex aiheutti ikuiset traumat ja saatan edelleen nähdä siitä painajaisia...
Comments
Post a Comment