Sorry!

Blog layout under construction. Be patient!

Popcorn, bunnies and friends

Silloin kun istuu työttömänä, tuntuu, että mitään ei tapahdu, mutta sitten kun on töissä (köh, työkokeilussa, köh) niin alkaa tapahtua. Vai kuvittelenko vaan?

Työkokeilu on lähtenyt käyntiin ihan lupaavasti. Ihmiset ovat mukavia ja tekemistä riittää, eli ei tarvitse vaan pyöritellä peukaloitaan. Tekemistä osataan antaa kerrankin myös etukäteen, mikä edesauttaa peukaloiden säästämistä. En ole tottunut vielä näin hektiseen menoon ja siihen, että tekeminen ei vaan lopu kesken, mutta eiköhän se siitä. Ainakin näin alkuun näyttää siltä, että pääsen viimein haastamaan itseäni enemmän kuin ennen, mikä on juuri sitä, mitä hain. Vähän miinusta voisin antaa siitä, että porukka on ollut myöhässä ensimmäisinä päivinäni. Tämä on aika ärsyttävää, sillä itse tulen ajoissa paikalle, mutta sekin asia korjaantui kun sain avaimen omaan käyttööni. Onneksi infon täti on myös kiva ja avaan ovia tarvittaessa.

Työharjoittelun lisäksi olen lähinnä nähnyt kavereita, piirtänyt ja pelannut Sims 3:sta ja Alice: Madness Returnsia viimepäivät.


Viime viikon maanantaina, postilaatikkooni helähti Minna Parikan final sale uutiskirje ja päätimpä taas kurkata, missä hinnoissa Popcorn-laukku on ja vieläkö sitä saa. Laukun hinta oli tippunut 295 eurosta 90 euroon! Onhan 90€ aikamoinen hinta pikkuisesta veskasta, mutta järkeilin, että Parikan tuotteet eivät kauheasti tiputa arvoaan käytettynä, joten mikäli tulenkin joskus katumapäälle, saan tästä takaisin ihan hyvän määrän rahaa takaisin. Kävin siis aamurutiinit läpi, tarkistin rahatilanteen, tein lettutaikinan kreppejä varten jääkaappiin valmiiksi ja otin ratikan keskustaan sen kummempia miettimättä. Liikkeessä kävelin suoraan laukun luo, tuumailin kaksi sekuntia tuleeko sille olemaan oikeasti käyttöä ja tulokseen päästyäni marssin myyjän luo: "Mä haluaisin ton popcorn-laukun. Sinisenä." 90€ köyhempänä, mutta makeeta laukkua rikkaampana kävelin ulos räntäsateeseen. Onhan se hei hieno! Aion käyttää sitä ainakin joka kerta kun mennään leffaan! Seuraavana aamuna laukku olikin jo loppuunmyyty. Onneksi en jäänyt miettimään.


Parikkatunnelmiin päästyäni aloin haaveilla taas Vallilan ja Parikan Pupulus-kankaasta. Koska Vallilan liike oli ihan nurkan takana, talsin sinne kysymään, vieläkö kangasta saisi turkoosina. Oli kuulemma loppu, mutta Kampin Anttilassa saattaisi olla vielä muutama metri jäljellä. Olihan sielä, vieläpä alennuksessa. Sain kangasta 1,6 metriä 16:lla eurolla. Ajattelin, että tästä saisi kivan hameen. Pitää vaan opetella vielä tekemään hame, joka koostuu vaan kahdesta palasta, että kuvio pääsee näkymään edukseen. Valkoinen-turkoosi-vaaleanpunainen on kyllä vähän omituinen värivalinta tällaisella synkiölle, mutta ehkä hieman parempi kuitenkin kun se vaaleanpunainen kuppikakkumekko. Hame tulee myös tarvitsemaan jonkinlaisen vuoren/alushameen, sillä tästä näkyy aika antavasti läpi. Kosin Taata hamekankaan toivossa karkauspäivänä ja sehän lupasi mulle sellaiset maksaa. Kätevä päivä. Täytyypä siis joku viikonloppu käydä taas Hämeenlinnassa ompelukoneilemassa. Olisi muutama muukin vaate, jota pitää säätää. Projektia projektia...


Samana shoppailumaanantaina poikkesin kaveriani moikkaamaan ja kurkkaamaan tämän työpaikkaa. Ihanainen nainen opettelee tekemään tatuointeja Liskogalleriassa. Olen niin kade! Jouduin hieman odottamaan kun asiakas oli vielä kesken, mutta onneksi on älykännykät ja instagram. Minulle piti myös seuraa mukava karvakorva, joka kiitokseksi rapsutuksista limasi käteni. Tunnin odottelun jälkeen käytiin pikaisesti Kauppahallissa juomassa kupilliset kuumaa ja vaihtamassa kuulumiset. Melkein kaikki kaverini ovat enemmän tai vähemmän sosiaalivammaisia (kaikella rakkaudella ), joten heitä näkee turhan harvoin.

Tiistaina näin sitten taas toista vanhaa luokkatoveriani, jota myöskin näkee aivan liian harvoin. Taitaa vikaa olla minussakin kun näin pääsee käymään. :D Jutusteltiin pitkään Citycenterin Fazer cafessa. Jäätee oli ihmeen hyvää ja seura mitä mainiointa.


Välillä tulee semmoinen olo kun ei ole pitkään aikaan nähnyt ketään, että kukaan ei halua nähdä sua ja kaikki pitää sua ihan inhottavana ja tylsänä ihmisenä, mutta kummasti ne kuitenkin lähtee mukaan kun niitä pyytää. Eli taitaa olla vaan oma mieli tehdä kepposia tai sitten tunnen vaan masokisteja. Tämän siitä saa kun kaveeraa sosiaalivammojen kanssa.  

Ensiviikolla saattaakin tulla viimein se postaus, mitä on odotettu jo pidemmän aikaa. ;) Joten miu ja hyvää loppuviikkoa!



Translation:

It feels like nothing happens when you're unemployed and have nothing to do, but then when you have a job (or work try-out) there's much more happening around you. Or is it just me?
My work try-out stated quite nicely. Everyone is nice and finally I have something to do during the work hours other than just twiddle my thumbs. It's a bit more hectic than I've used to, but I'll manage.
Besides working I've been spending my time by playing Sims 3 and Alice:Madness Returns, seeing my friends and drawing.
Last week's Monday a newsletter from Minna Parikka about final sales dropped into my e-mail and I decided to check out how much the Popcorn bag I was craving for cost at the moment. It was only 90€ so I had to get it. 90€ isn't usually a small amount of money for me, but the bag cost originally 295€. Also, I reasoned that Minna's products don't lose their value much so if I ever regret this purchase I could always sell it and still get most of my money back. So, I headed to the store, went straight to the bag, thought things over again for couple of seconds and bought the bag. 90 euros poorer but one cool bag richer I marched out of the store. The next day the bag was sold out!
The enthusiasm caused by Parikka still banging in my brain I remembered that Vallila's store was just around the corner. I so wanted to buy fabric called Pupulus that Minna designed for Vallila. I was thinking of making a skirt out of it. They didn't have it in turquoise anymore but they pointed out a retailer that still might have it so I went to check it out. They did have the one that I was looking for and it was on sale too! Lucky me. I bought 1,6 meters and it cost me only 16€. It's original price was 22€/m. Fabrics are really expensive here, like everything else. Turquoise and pink are a bit odd colour choices for a darkling like me but I don't care. I'm in love.
After the shopping spree I visited my friend at her workplace. This wonderful lady is doing her work try-out as a tattooist at Liskogalleria. I'm so jealous! I had to wait for an hour for she had a customer but luckily there was a hairy fellow keeping me company. It thanked me for petting by sliming my hands with it's big tongue. After she finished with her client we headed for tea/coffee and talked for a moment. It was fun to catch up with her after not seeing her in a long time. All my friends are a little socially impaired, more or less, so I see them way too rarely.
On Tuesday I met with my other friend. We too had a lot of caching up to do so went for ice-tea and chatted for couple of hours. I see her too way too little. 
Maybe I'm a little socially impaired too because this seems to happen with all of my friends. Do you know the feeling when you haven't seen any of your friends in a while and you start thinking if there's something wrong with you and no one likes you. I know it's silly because they gladly accept my invitations and do stuff with me if I ask them to. Or maybe all my friends are a little masochistic. That's what you get when socializing with socially impaired people. ♥
Next week I'll try to finish up my charity cats project! So purrr and have nice day!

Comments

  1. Ihana tuo laukku, mutta tosiaan tyyris, varsinkin täysihintaisena. En ymmärrä miten pikkuriikkiset veskat maksaa noin paljon, mutta kyllähän tuo on kaunis ja jos on ihan nahkaa, niin rahansa arvoista. :)

    Myös kauniin hamekankaan löysit. Yritin itsekin ehotella vitsillä ukolle, mutta ei oikein ottanut kuuleviin korviinsa. Taisi melkeinpä loukkaantua kun yritin tienata vakavan asian varjolla kangasta :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, en ihan mihin vaan veskaan laittaisi satasta. On tuo 90 euroakin tyyris. En esim ymmärrä, miten jokatoisen ratikkamatkustajan olalla tuntuu keikuvan Michael Korsin laukku. Mielestäni ne ovat todella tylsiä ja kalliita.
      Mä tiedän hyvin, ettei Taa halua naimisiin, joten voin rauhassa kosia ja olettaa saavani vaan kangasta. Eikä se edes pistä pahakseen.

      Delete

Post a Comment