Kuinka saada uusia ystäviä aikuisiällä?

Yksinäisyys on Suomessa iso ongelma ja koskettaa riippumatta iästä, koulutustasosta, perhesuhteista, elintasosta jne. Pidempään kestäneenä se voi ilmetä jopa fyysisenä kipuna. Näin koronan aikaan voin vaan kuvitella, miten paljon yksinäisyys on korostunut niillä, joiden kaikki ihmiskontaktit ovat rajoittuneet työpaikalle/kouluun tai ihan vaan kaupan kassalle. Varsinkin nyt kun joulukin tulee ja väläytellään liikkumiskieltoja. 


Aihe on kiinnostanut minua pitkään, sillä olen aina ollut hieman sivustaseuraaja ja monasti kokenut itseni yksinäiseksi ja joukkoon kuulumattomaksi. Olen kuitenkin onnistunut haalimaan muutaman ystävän sieltä täältä ja en voisi olla onnellisempi jokaisesta, jota voin kutsua ystäväkseni. En tunne enää itseäni samalla tavalla yksinäiseksi kuin joskus, mutta muistan, kuinka kamala tunne se on.

Nuorempana kaverisuhteiden rakentaminen tuli suurimmalle osalle kuin itsestään. Eskarissa ei tarvinnut kuin mennä vaan viereen leikkimään tai suoraan kysyä "ollaanko kavereita?" Aikuisiällä kaverisuhteessa painottuu paljon vahvemmin elämäntilanne, päivärakenne, kokemukset, elämänkatsomus, kiinnostuksen kohteet ja – surullista kyllä – myös sosiaaliluokka sekä koulutus. Lapsuudessa näillä ei ollut niin suurta merkitystä, koska oltiin enemmän samalla viivalla ja eivätkä nämä konseptit sanoneet mitään. Isoin kysymys oli leikkiikö se toinen lempileikkiäsi.


Mistä aikuiset ihmiset sitten saavat uusia ystäviä?

Yleisin ja mielestäni vähiten avuliain vastaus kysymykseen on töistä, koulusta ja harrastuksista. Kaikille ei osu hyvä työ-/kouluporukka tai työt tehdään yksinään tai korona muuttaa uudet alut etäyhteyksiksi. Kaikilla ei myöskään ole harrastuksia, joissa tapaisi uusia ihmisiä. On myös kovasti luonteesta ja uskalluksesta kiinni, kuinka helposti toisiin tutustuu ja millaisen ensivaikutelman muille antaa. Tähän vaikuttaa myös paljon tuuri, sillä joskus ajoitus ei vaan ole oikea, vaikka ihmiset olisivat melkein täydelliset toisilleen. Ihan niinkuin parisuhteissakin.

Tässä siis muutama hieman konkreettisempi vinkki, miten uusia ystäviä voi hankkia:

Kaverinhakusivut

Uusia kavereita voi lähteä etsimään joko kaverihaku.netin tai Facebookin ja Jodelin yms somekanavan kaverinhakukanavista. Etsi kiva ilmoitus ja vastaa siihen ajatuksella, tai kirjoita oma. Omassa tekstissä kannattaa pyrkiä kertomaan itsestään niitä asioita, mistä saattaisi saada yhteistä jutunaihetta aikaiseksi, kuten esimerkiksi harrastukset, mitä katselee netflixistä nyt ja muita itselle tärkeitä juttuja. Lisäksi on hyvä mainita, mitä kaikkea kavereiden kanssa normaalisti tekee, eli haluaako urheilu-, leffa-, shoppailu-, baari- vai matkusteluseuraa. 
Muiden teksteihin vastatessa kannattaa lukea näiden esittely huolella. Jos ihminen hakee vaan lenkkiseuraa, mutta sinua ei saa lenkille, niin mieti muutamaan otteeseen kannattaako tälle laittaa viestiä. Jos päädyt laittamaan, niin kerro samantien, että et ole lenkkiseuraa vailla, mutta muuten tyyppi vaikutti siltä, että teillä natsaisi ja päätit siis jokatapauksessa ottaa yhteyttä.

Harrastukset/tapahtumat

Ei, en tarkoita nykyisiä harrastuksia, vaan suosittelen kokeilemaan jotain ihan uutta ja menemään paikanpäälle yksin. Jos olet ujo, etkä millään uskalla itse ottaa kontaktia uuteen ihmiseen, yritä olla helposti lähestyttävä ja hymyile, sekä reagoi siihen, mitä muut sanovat. Älä lannistu, jos ekalla kerralla ei tärppää.

Kaverien kaverit

Saitko kutsun tupareihin, synttäreille tai häihin? Onko puolisollasi kivoja kavereita tai tuletko juttuun näiden kumppaneiden kanssa? Tutustu näihin ihmisiin ja lisää heistä mielenkiintoisimpia juhlien/tapahtumien/tapaamisten päätteeksi vaikka facebook-kaveriksi. Älä unohda laittaa jotain viestiä perään. Esim. "Moi, tavattiin juhlissa x. Mitä tykkäsit? Menikö loppuilta hyvin?"

Mielenkiintoiset ihmiset somessa

Reagoi esimerkiksi kiinnostavan tyypin Instagram kuviin ja tarinoihin ja kommentoi niitä, miellään ajatuksella. Pidä kuitenkin järki mukana, äläkä ihan kaikkeen ja kokoajan, se nimittäin saattaa alkaa tuntua vastapuolesta vainoamiselta. Jos taas näet esimerkiksi jossain facebook ryhmässä jonkun, jonka tekstit vaikuttavat mielenkiintoisilta, laita tälle viestiä. Esim. "Moi, bongasin sun viestin ryhmästä x. Oon samaa mieltä siitä mitä sanoit asiasta y..." jne.

Vanhat tuttavuudet

Jäikö lukioajoilta joku kiva tyyppi mieleen, jonka kanssa et sittemmin ole jutellut? Laita tälle rohkeasti viestiä ja kokeile luistaako juttu. En usko, että monikaan pistää pahakseen tällaista kontaktointiyritystä. On helppo kysellä kuulumisia, missä tämä nykyisin menee, mitä tekee ja muistaako jotain hassua sattumaa niiltä ajoilta.

Vapaaehtoistyö

Ryhdy ystäväksi muille. Ainakin Punainen Risti ja HelsinkiMissio järjestävät jotain vapaaehtoistyömahdollisuuksia aiheeseen liittyen.


Jos ei vieläkään tärppää niin älä lannistu. Kohdista katse hetkeksi omaan napaan. Teetkö jotain, mikä saattaa vaikuttaa negatiivisesti ensivaikutelmaan sinusta? En siis missään nimessä sano, että olisit huono tai sinun tulisi muuttaa sitä, kuka olet! Itseään voi kuitenkin aina parantaa ja on joitain asioita ei vaan tule ajatelleeksi. Vika ei siis aina ole sinussa, vaan useimmiten kyseessä on huono tuuri! Mutta itsetutkiskelusta ei ole harmiakaan.

Kieliasu

Kukaaneihalua LUKEA TÄMMÖISTÄ txt kun siis se on aikahirveet ja kertöö sustka etä kommunikoistiidnw netin välityksellä kuluu ihan hirveästi energiaa siis tiäksä et sua ees ymmärtää siiis eipelkästäänkirjottaessa mut... HEI KUKKA! jos sua eiymmärrä livenäkään niin huh
Kyllä, minullakin on lukihäiriö, mutta luen tekstini muutamaan otteeseen läpi, yleensä. Ei ole mikään kiire. Tutumpien kavereiden kanssa saatan kirjoittaa miten sattuu, sillä tiedän ketkä ymmärtävät ja ketkä eivät, enkä näin ollen korjaa kaikkia virheitä. Ensivaikutelmana ne eivät kuitenkaan luo parasta kuvaa. Itse ainakin kierrän kaukaa kaikki ilmoitukset, joista puuttuu suurin osa välimerkeistä ja teksti on kuin kissa olisi kävellyt näppäimistöllä, sillä en vaan halua käyttää ylimääräistä energiaa siihen, että selvitän, mitä vastapuoli yrittää sanoa.

Aiheet

Uskonto, lasten hankkiminen, seksi, seksuaalisuus, perhesuhteet, kuolema, politiikka yms arat ja henkilökohtaiset aiheet eivät yleensä ole hyviä tutustumisen alkuvaiheeseen kuuluvia keskusteluja, elleivät ne ole sinulle maailman tärkein asia, jonka avulla karsit keskustelukumppaneitasi, etkä ole valmis sietämään eriäviä mielipiteitä. Tunnustele ensin, mitä mieltä toinen näistä aiheista on ja sujuuko juttu luontevasti. Jos toinen ei innostu aiheesta tai muuttaa yhtäkkiä kommunikointitapaansa, vaihda aihetta. Kun tunnet tyypin paremmin, voi näistäkin aiheista toivon mukaan keskustella. Olen monta tyyppiä ghostannut (tiedän, ei kivaa käytöstä, anteeksi), koska aihepiirit ovat liian äkkiä kääntyneet uskontoon tai seksiin.
Turvallisempia aiheita ovat musiikki, elokuvat, kirjat, luonto, koulu, työ, harrastukset, ajankohtaisaiheet (esim. korona), sää, matkustelu... Jätetään ne aremmat aiheet siis myöhemmälle.

Keskustelutaito

"Moi, mitä kuuluu?" "Ihan kivaa. Mitä sulle?" "Ihan ok."
Ja sitten? Juttelu ei aina suju, mutta jos on muutama small talk aihe hihassa niin alkukankeus on helppo katkaista. Tämä toki vaatii mukaanheittäytymiskykyä vastapuolelta, siihen et itse voi oikein vaikuttaa. Kysele paljon, vastaa myös omiin kysymyksiisi, ja jos sinulta kysytään jotain, niin heitä kysymys vastauksesi jälkeen takaisin. Ole aidosti kiinnostunut siitä, mitä toinen sanoo ja pyydä tarkentavia vastauksia.

Kaveria vai jotain muuta?

Tee itsellesi alkuun selväksi, mitä haet ja mitä vastapuoli hakee. Itsellä nousee ainakin niskakarvat heti pystyyn kun joku miespuolinen alkaa kehumaan ulkonäköä tai vitsailemaan seksistä netin välityksellä, kun oma aikomus on ollut vaan tutustua kaverimielessä. Ronskimpi huumori on ihan jees, ainakin omalla kohdalla, mutta jos minun täytyy alkaa miettiä, onko kyse huumorista ja onko kehu ihan vaan viaton, ollaan väärällä suunnalla. Verkkokirjoituksissa näistä kun puuttuu kokonaan äänensävy ja elekieli niin on hankalampaa tietää toisen aikeita.


Kaverisuhteiden ylläpito on hieman eri aihe, mutta haluan sivuta tätä pientä asiaa, mikä koituu usein varsinkin tuoreiden suhteiden tuhoksi. Kaverisuhteet vaativat ylläpitoa. Jotkut ihmiset eivät ole hyviä kysymään sinua mukaan kahville ja joskus kaverisuhteen ylläpito voi tuntua yksipuoliselta. Tästä ei kuitenkaan kannata ottaa itseensä ja loukkaantua, jos vastapuoli kuitenkin suostuu ehdotuksiisi ja juttelee kanssasi. Voit toki mainita hänelle (ilman syyllistämistä), että olisi kiva jos hän kysyisi sinua seuraavalla kerralla kahville tai tyyliin "jos haluut pelata niin laita vaan viestiä". Eli houkuttele toinen ottamaan sinuun yhteyttä! Jos taas toinen ei ikinä itse ota yhteyttä, ei suostu mihinkään ja peruu paljon, on mielestäni hyvä antaa tälle tilaa, keskustella asiata ja punnita haluaako tämmöistä kaverisuhdetta ylipäänsä elämäänsä. Keskustelu kannattaa aina, sillä se vastapuoli ei ehkä vaan ole huomannut asiaa.

Muista olla oma kehittyvä itsesi ja hyväksyä muut sellaisena kuin he ovat. ♥ Onnea kaverihakuun!

Mitä mieltä olet, onko kavereiden hankkiminen hankalaa? Mistä sinä olet löytänyt kavereita? Onko muita toimivaksi koettuja vinkkejä kaverien löytämiseen?

Comments

  1. Tärkeä aihe ja tosi hyvin kirjoitettu postaus siitä! Yksinäisyys on suuri ongelma, eikä siitä haluta puhua, koska siihen liittyy stigma meidän yhteiskunnassa. Olen kokenut menestyksekkäiksi tapahtumat (kaverin juhlat tai larpin) ja sitten kaverin kavereihin tutustumisen. Harrastuksista taas riippuu tosi paljon. Larppaamisen kautta on löytynyt kavereita, mutta työväenopiston kielikurssilta taasen ei. 😄 Toisaalta menin noihin tosi eri asenteella, millä oli varmasti suuri vaikutus. Ihan kuten tuolla postauksessa huomautit, oma asenne ja toimintatapa vaikuttaa! Noi kaverinhakusivut on ihana ajatus ja niin hyvä! Kavereita tarvii yleensä useita, joten miksi deittisovelluksia on niin paljon enemmän? Toi oli kanssa tosi hyvä neuvo, että liika innokkuus (varsinkin netin kautta) voi vaikuttaa ahdistavalta stalkkaukselta. 😅

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Toivon, että se stigma hälvenee varsinkin nyt koronan myötä. Yksinäisyys on ihan hirveä tunne ja mielestäni kaikilla pitää olla edes se yksi oman talouden ulkopuolinen kaveri.

      Ainakin joku sovellus on kaverihaulle! Mutta sitä kuulemma vaivaa seksiseuran hakijat. Varmaan niitäkin on useampiakin, mutta on markkinoitu kyllä tosi huonosti.

      Kiva kun mainitsit mitkä sulle on olleet hyviä paikkoja tutustua ihmisiin. Kieltenopiskelu ei munkaan kokemuksen mukaan oikein ole ehkä se paras paikka kaverien hommaamiseen, ellei ole tosi sosiaalinen ja tunnit rakennettu hyvin. Luovat ja rennot harrasteet sitävastoin tunutuvat toimivan hieman paremmin.

      Delete
  2. Ystävien hankkiminen aikuisena tuntuu jopa PELOTTAVALTA, ja uskon, että tää postaus helpottaa yksinäisempien ihmisten kaverietsintää. Mä itse olen tosi onnekas, sillä mulla on just mun sosiaaliseen tasooni sopiva määrä ystäviä (3 läheistä ystävää ja kavereita enemmän), ja en tällä hetkellä koe, että mun kapasiteettini riittäisi uuteen ystävyyssuhteeseen. Viimeiset kaksi tyyppiä, joiden kanssa olen tutustunut, ottivat muhun itse yhteyttä instagramissa yksityisviestillä ja ehdottivat tapaamista, ja toisen kanssa ystävyys on kukoistanut jo parin vuoden ajan.

    Musta paras alusta kaverien (ja potentiaalisten kumppanien) etsintään onkin just instagram. Tietenkään sieltä ei varmasti saa napattua mitään julkkisBFF:ää, mutta perus kaduntallaajien sometileiltä saa hyvän käsityksen ihmisen elämäntilanteesta, mielenkiinnonkohteista ja kotikaupungista. Siellä on myös helppo pienellä kynnyksellä lähettää viestiä ja tutustua. Tietty siinä tapauksessa oma tili kannattaa pitää suurinpiirtein ajan tasalla ja postailla suht aktiivisesti, sillä aktiivisten tilien kanssa keskustelu tuntuu luontevammalta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivon, että tänne eksyy joku, jolle tästä olisi hyötyä. :)

      Se on hienoa jos tuntuu että kavereita on tarpeeksi! Liikakaan ei varmaan olisi hyväksi ja alkaisi tuntua rankalta ylläpitää.

      Ja some on just hyvä matalan kynnyksen alusta tutustumiseen!

      Delete
  3. Hyvin kirjoitettu ja rohkea postaus! Yllättävän moni meidänkin ikäinen ympärillä kokee yksinäisyyttä. En oikein tiedä, onko tämä netin aikakausi yksinäisille enemmän siunaus vai kirous. Siellä on helppo jutella, mutta myös ghostata, vertailla itseä muihin jne.

    Itse oon vähän samalla tapaa onnekas kun edellinen kommentoija, että mulla ei ole tarvetta suurelle sosiaaliselle piirille, vaan muutama läheinen ystävä riittää hyvin enkä koe, että uusille ystäville on varsinaisesti tarvetta. Vähän hassusti sanottu, mutta kuitenkin :D Toki kiva aina tutustua uusiin ihmisiin eikä mulla ole mitään sitä vastaan, mutta olen nykyisin tosi, tosi tarkka siitä, kuka ylittää sen ystävyysrajan. Sen verran huonoja kokemuksia on viime vuosiin mahtunut. Olen myös tosi arka tutustumaan itse kehenkään, ja tätä ominaisuutta pitäis kyllä harjoittaa.

    Noista miespuolisista kaveriehdokkaista on vähän samoja kokemuksia, sitä on jotenkin tosi varovainen tutustuttaessa, mikä on toisaalta harmi. Haluaisin enemmän miesoletettujakin kavereita, jotka olisivat hyviä ja rentoja tyyppejä vailla mitään taka-ajatuksia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo ei siihen omaan lähipiiriin väkisellä tarvitse kaikkia ottaa! Ja hienoa jos sullakin on tarpeeksi ystäviä. :)

      En mäkään haluaisi että olisi mitään ennakko-pelkoja miehiä ja miesoletettuja kohtaan, mutta kokemusten pohjalta on ollut pakko pitää pientä muuria usein yllä varsinkin verkossa. Viihdyn miesten kanssa hyvin kun tiedän, että ei ole odotettavissa taka-ajatuksia.

      Delete
  4. Tämä oli hyvä kirjoitus. Paljon olen itse tämän aiheen ympärillä kipuillut kun en ole onnistunut elämääni löytämään niitä sydänystäviä :/
    Tuntuu,ett hirmu monella on vakiintuneet kaveriporukat johon ei enää mukaan mahdu ja yksi suuri ongelma itsellä on ollut löytää samankaltaisten kiinnostuksenkohteiden jakavaa ystävää. Sitten kun on luullut löytävän jonkun joka jakaa samoja mielenkiinnon kohteita, on alkava kaveruus kaatunut siihen ettei toisella ole koskaan aikaa tavata ja yhteydenpitokin on vain omilla harteilla. Ymmärrän sen että välillä on elämässä tilanteita kun ei vaan millään ehdo tai jaksa, mutta jos vuodesta ei löydy edes yhtä tunnin mittaista aikaa kahvikupin ääressä niin koen silloin viisaammaksi jättää asian siihen.
    Olen itse myös menneisyydessä syyllistynyt siihen että olen ne vähätkin kaverit ajanut pois. Mennyt parisuhde aiheutti itselle joskus nuorena sen etten uskaltanut kotoa poistua kun silloinen mieheni oli harjoittanut vispilänkauppaa toisten naisten kanssa (en ymmärrä miksi jäin suhteeseen...hulluutta on monenlaista)... Ja sit myöhemmin kun luottamus saatiin hitusen palautumaan kääntyi asiat toisin päin ja silloinen mieheni alkoi minua epäilemään kaikesta... Sitä sitten oli silloin helpointa antaa ystävyyssuhteiden mennä joka jälkeenpäin kaduttaa.

    Mä oon myös älyttömän ujo ottamaan kontaktia uusien ihmisten kanssa. Pelkään niin paljon torjutuksi tulemista, sitä ettei mun äänen erilaisuutta hyväksytä, mikä jarruttaa itseä todella paljon. Vikahan on omissa korvien välissä, mutta sitä kun on välillä aikuisiltakin saanut törkeää vastaanottoa mun äänen takia niin kynnys on kasvanut valitettavan suureksi. Ehkä vielä joskus tulevaisuudessa löytyy työn tai koulun kautta niitä todellisia ystäviä, en luovu vielä toivosta :)

    Nuo ystävähaku sivut oli itselle ihan uutta, täytyykin laittaa mieleen :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sydänystävien löytyminen on tosi paljon tuurista kiinni ja sulla on selkeesti ollut vaan tosi huono tuuri! Toivottavasti jossain välissä löytyy! ♥

      Tuo tunne että monella olisi vakiporukka on tuttua, mutta en usko että asia on kaikkien kohdalla niin, vaan näyttää ulkopuoliselle enemmän siltä.

      Musta erikoiset piirteet tekee ihmisestä vaan mielenkiintosemman. Varsinkin jos näistä suostuu puhumaan. Oon aika varma että ensihätään sun ääni voi hämmentää jotakuta, mutta eipä siitä varmaan sen kummempia ajatella kun siihen tottuu. :) Porukka osaa olla myös tosi ilkeää, mutta se toimii hyvänä seulana siten että välttipähän semmoisenkin ääliön.

      Kantsii kattoa tuo kaverinhakusivu! Mulle on tullut sitä kautta pari aivan ihanaa ihmistä elämään.

      Delete

Post a Comment