On hieman outoa, että minä, joka rakastan fantasiaa ja olin kirjojen ilmestyessä juuri oikeaa ikäryhmää, en oikein välitä Pottereista. Minusta ne ovat aina olleet hieman mielikuvituksettomia. Vertasin kirjaa muutamaan teokseen, jotka ovat ilmestyneet ennen Pottereita ja yhdennäköisyydet olivat häiritseviä.
"Pimeyden lordi", jolla oli äärimmäinen valta, mutta menetti kaiken ja elelee näin ollen henkiolentona, kunnes saa hahmonsa takaisin. Nuoruudessaan hän oli hurmaava ja taitava manipuloija. Hänen nimeään ei haluta sanoa ääneen pelosta. Hän on laittanut osan itseään koruun, joka täytyy tuhota, jotta hänet itsensä voidaan tuhota. Esineellä on kuitenkin vaikutusta henkilöön, jonka hallussa se on.
Tarinan päähenkilönä on orpo, joka asuu setänsä luona. Tarinassa hän saa haavan viholliselta, joka jättää arven ja aiheuttaa kipua kun hahmo on lähellä haavan aiheuttajaa.
Tarinassa esiintyy iso hämähäkki, joka käy hahmon kimppuun. Tarinassa esiintyy myös paju, joka käy kirjan hahmojen kimppuun.
Seikkailua ohjaa mahtava ja arvostettu vanha parrakas velho, joka pukeutuu kaapuun ja hattuun. Velho kuolee.
Tarinassa esiintyy matala vesiastia, jonne katsoessa voi nähdä menneeseen.
Mustakaapuinen hahmo, joka herättää kauhua, käy hahmojen kimppuun.
Näin selitetynä, ei voitaisi sanoa, puhunko nyt Taru sormusten herrasta vai Pottereista. On toisaalta hieman paksua syyttää parrakkaan vanhan velhohahmon kopioinnista, sillä se on aikamoinen fantasiatrooppi. Mutta ei voida kieltää Sauronin ja Voldemortin yhtäläisyyksiä.
Mutta, mikäpäs tässä on kyseessä:
Kömpelö nuori hahmo, joka ei tiennyt osaavansa taikoa, menee maagiseen sisäoppilaitokseen, joka on linna keskellä ei mitään.
Hyväosainen nuori ylimielinen blondi kiusaa päähenkilöämme.
Koulun silmälasipäinen harmaa, makeasta pitävä rehtori pitää oppilaan puolia.
Koulun laiha ja pitkä taikajuomien opettaja ei pidä oppilaasta.
Opetukseen kuuluu tärkeänä osana luudalla lentämistä ja taikajuomia.
Oppilasta uhkaa koulusta erottaminen usein.
Naiset ovat noitia ja miehet velhoja.
Älkää käsittäkö minua väärin, kirjat ja leffat olivat ihan ok ja viihdyttäviä, ainakin ne jotka sijoittuivat vielä Tylypahkaan, mutta kaikki kuulosti vaan aina niin tutulta, että omaperäisemmät nyanssit tuntuivat jäävän alle. Ymmärrän, että mitään täysin uniikkia ei oikein nykyaikana pysty tekemään, mutta kun jokin asia tuntuu pohjimmiltaan kopioidulta, ei se jaksa innostaa. Kirjat ovat toki hyvin kirjoitettu, mutta "lainaaminen" yhdistettynä juonireikiin ja kirjojen ylisuureen suosioon ohjasivat mielipidettäni.
Isoimpia mieleen jääneitä "plot holeja" olivat:
- Maalaukset ja niiden toiminta.
- Jälki-loitsu ja sen toimintaperiaate.
- Thestralit ja näihin liittyvä magia. Miksei Potter nähnyt niitä aiemmin, vaan vasta Cedrikin kuoleman jälkeen?
- Miksei Voldemort laittanut seuraajiaan tekemään rikkoutumatonta valaa?
- Miksei kansainvälistä velhokansaa kiinnostanut Voldemort?
- Pahistupa eli luihuiset. Miksi tällainen tupa sai jatkaa, jos kirjoissa ei esiinny fiksuja ja hyviä luihuisia?
- Luonnonvaraiset maagiset eläimet. Aikamoista mikromanageerausta ja turhaa energiaa vaatii näiden paimentaminen ja salassa pitäminen. Joku lohikäärmekin on bussin kokoinen...
- Taikojen tekeminen vahingossa. Se kun Harry poistaa lasin eläintarhassa. Miksi? Miten? Häh? Miksei uudelleen tapahdu moista?
- Alohomora ja lukot. Mitä järkeä lukoilla on jos ne voi avata noin vaan?
- Ajan kääntäminen. Mulla on henkisiä ongelmia aikamatkustuksen kanssa ylipäätään, joten ehkä tämä on ennemminkin minä-ongelma.
- Miksei totuusseerumia käytetä useammin?
- Metsään ei saa mennä, mutta rangaistukseksi joudutte menemään metsään. Häh?!
- Miksi koulun vankityrmässä on peikko?
Mä tykkään kirjoista, leffoista en niin paljon. Eihän se maailma mikään superoriginelli oo mutta kuten sanoit, vaikeaahan sitä on nykyään keksiä jotain aivan uutta, eikä mun mielestä tarviikaan. Riittää, että tarina ja hahmot toimii. Fantasiatarinat kyllä yleensäkin pursuaa vähän epäloogisuuksia, mutta eipä se haittaa jos muuten on tarina pitää otteessaan. Just alkuvuodesta luin pitkästä aikaa Sormuksen ritarit ja katoin leffankin ja mietin, että mikä ihme järki lähettää joku Pippin sinne saattueeseen jos kyseessä on koko maailman tulevaisuus, sehän ei muuta tee ku sählää vaan. :D
ReplyDeleteMua ei se tarinakaan ihan vetänyt mukaansa ja hahmoista useimmat oli aika meh. :D
DeleteMutta oot ihan oikeessa, että fantasiatarinoiden vahvuus ei kyllä oo se loogisuus.
Koko saattueen onnistumisprosentti oli muutenki aika pieni. Pippin otettiin mukaan, koska kotiin lähettämisessä olit omat vaaransa (niin hobitille kuin saattueelle), Gandalf näki jotain potentiaalia hobittien välisessä ystävyydessä ja Pippin uhos lähtevänsä väkisin mukaan ellei sitä vangita tai "suljeta säkkiin ja kuljeteta kotiin", joten Elrond sitten luovutti. :'D #sormustenherranörtti
Mun lempikirjassani on nuori poika, jonka vanhemmat on murhattu pimeiden voimien toimesta. Sitten orpo poika lähtee magiaa harjoittavaan opistoon, saa sieltä muutaman kaverin mutta myös kiusaajia, eräs opettaja simputtaa erityisen paljon mutta poika saa kuitenkin suojelusta vaikutusvaltaisemmalta opettajalta, taistelu pimeyden voimia vastaan jatkuu.. jne, jne, jne.
ReplyDeleteEikä kyseessä ole Potter xD
Näitä samankaltaisen teeman fantasiaopuksia on pilvin pimein, ja tämä oma suosikkikirjani on nimeltään Tuulen Nimi. Se ei kuitenkaan onneksi kerronnallisesti ole lähimainkaan samanlainen, kun Potterit, vaikka näin kerrottuna just siltä kuulostaakin. Tunnustaudun kyllä myös Potter-nörtiksi. LOTRit olen lukenut yhden kerran, ja se kerta sai riittää. Leffoja taas voin katsoa vaikka sata kertaa!♥
Se on jännä miten helposti pienellä tiivistyksellä saa jotain fantasiakirjoja kuulostamaan täysin samalta kirjalta. :D
DeleteTuulen nimi on mulle uus tuttavuus. Pitää katsoa, jos tulisi jostain vastaan.
Sormustenherrat on kyllä raskasta luettavaa, pakko näin fanina jopa myöntää. :D Leffat on näin vanhemmiten menettäneet arvoaan, mutta kyllä niitäkin katsoo.
Ai niin ja ihana tuo ensimmäinen Luna-kuva, voisin ostaa printtinä tuon jos joskus haluat myydä ♥
DeletePidän mielessä! ♥ Jos joskus tulee taas jotain coneja yms. ja mahdollisuus mennä sellaiseen myymään niin sinne varmaan viimeistään teen printtejä.
DeleteHauska kirjoitus ihan täysin erilaisesta näkökulmasta kuin mitä itse koen :D Kuten yllä moni sanoikin, fantasiakirjalisuudessa on monesti paljonkin epäloogisia asioita, jos niitä alkaa miettimällä miettimään ja uuden keksiminen tällä aihealueella alkaa olemaan jo melkoinen suoritus kun niitä tarinoita on niin paljon.
ReplyDeleteMä olin alkuun Pottereita vastaan xD "en lue kun kaikki muutkin sitä lukee, en halua olla samaa massaa" (ihan älyttömiä periaatteita mulla oli joskus muinoin xD) .. Sitten kun luovutin ja aloin lukemaan sarjaa, jäinkin koukkuun samointein. Itse tykkäsin kovasti sujuvasta ja humoristisesta kerronnasta ja hahmoissakin oli paljon samaistuttavia piirteitä. Onhan ne näin aikuisiällä, etenkin ensimmäiset kirjat vähän jo liian pliisuja ja lapsekkaita omaan makuun, mutta loppupään opukset onkin todella mukaansa tempaavia. Harmittaa itseä kovasti kun ei ole ollut vuosiin jaksamista lukea ainuttakaan kirjaa, niin paljon olisi maailmassa varmasti hyviä kirjasarjoja jotka vain odottaa tulla luetuksi ja jotka varmasti avartaisi omia kokemuksia fantasiakirjallisuudesta.
Mä olin myös alkuun Pottereita vastaan kun meillä oli luokalla muutama, jotka hurahti niihin ihan täysin. Mutta toisin kun sä, viimein kun itse tartuin kirjoihin niin olin muutaman kirjan jälkeen silleen: "ihan kiva, mut miks kaikki hehkuttaa". Jotenkin kun oli lukenut muutenkin niin paljon, niin en nähnyt noissa kirjoissa sitä hirveää mullistavaa asiaa.
DeleteFiilaan täysillä. Omakin lukeminen on vähentyny rajusti kun aikuistu. Lukeminen on vähän semmonen harrastus, että siihen vaan pitää ottaa aikaa ja asennoitua. Ei ihan niin helppoa nykymaailmassa! Tai no, korona-aika on vähän auttanu. :'D Edes jotain hyvää siitäkin.
Mä itse onnistuin lukemaan Pottereita viidenteen kirjaan asti teininä, mutta se vika kirja oli aikamoista tuskaa. Nyt vanhempana päätin kuunnella ne äänikirjoina ja huomaan heti, mikä mua on niissä häirinnyt. En silloin ahdistunut niiden mielikuvituksettomuudesta, vaan juurikin epäloogisuuksista ja siitä, miten se maailma ja velhot (ja noidat) on jotenkin tosi rasistisia, suht sovinistisia ja simputtaa muita lajeja. Siis Voldemort natsi-saksaviittauksineen ei oikeestaan edes ole kovin paha verrattuna olemassaolevaan systeemiin. Viidennessä kirjassa se homma alkoi mennä niin yli, etten pystynyt enää pitämään mistään niistä valtarakenteita ylläpitävästä tyypistä. En edes Dumbledoresta, joka on ihan iloisesti toiminut maailmassa, jossa sanotaan, että geeniperimäsi perusteella et saa omistaa tai käyttää taikasauvaa ja hän itse käyttää kotitonttuorjia ja vaikka on tällaisia magialla kotitöitä tekeviä tyyppejä, laittaa sen magiattoman vahtimestarinsa luuttuamaan paikkoja ihan käsivoimin. wtf. Eli symppaan siis täysin ajatuksiasi ja mielipidettäsi sarjasta, Eni! :D
ReplyDeleteMua on kans häirinny miten ahdasmielinen se maailma on, mutta en uskaltanu mainita noita rasismeja ja velhomaailman kusisuutta kun pelkäsin meneväni ihan yli. :D Toisaalta taas ihan kiva, että uskalletaan tehdä "epätäydellinen maailma", mutta kukaan sielä ei oikein ota kantaa mihinkään muuhun kuin Hermione niihin tonttuihin ja siinäpä se.
DeleteTuon thestral-jutun Rowling on selittänyt niin, että Harry oli vanhempiensa kuollessa niin pieni, ettei sisäistänyt asiaa. Ja Oraven kuolemaa hän ei nähnyt (vaikka elokuvassa näin kävikin), koska hän ehti pyörtyä ennen sitä.
ReplyDeleteOkei hyväksytään selitys. Mutta jättää silti kysymykseksi, näkisikö thestraleita, jos näkee kuoleman mutta sisäistää asian vasta myöhemmin, aivot blokkaavat tapahtuman kokonaan tai räpyttää silmiä juuri oikeaan aikaan yms.
DeleteMun mielestä Harry Potter on paras.
ReplyDeleteNo hieno juttu että oot löytäny asian josta tykkäät. Mikä siitä tekee parhaan?
Delete