Tältä meillä nykyään näyttää

Oho, tämäkin on täällä! Monta postausta on valmiina odottamassa kuvia ja siistimistä, mutta jotenkin tuo elämä tulee harrastusten tielle. Kummallista tämä aikuisuus.

Tämä postaus oli tarkoitus tehdä jo aikoja sitten. Mutta silloin kun oli aikaa, oli kauhea kaaos, ja silloin kun oli siistiä, ei ollut aikaa ottaa kuvia, oli huono sää, ei mielenkiintoa tai jotain muuta estettä. Olisihan toki voinut tehdä tästä kauhean inhorealistisen sotkuineen päivineen, mutta ehkä se sanoma siitä, miten nättiä täälä on, olisi mennyt täysin ohi. Porukka keskimäärin kuitenkin on paljon siistimpää kuin minä, ja jo näissä näkyvä pikkusotku voi jotakuta häiritä. Itseäni ei häiritse.

Nykyinen eteinen on tosi kätevä ja simppeli. Ei tunnu ihan yhtä ahtaalta ja hukkaneliöiseltä kuin edellinen. Tykkään kauheasti eteiskaapista ja sen peiliovista, sillä olen jo pitkään kaivannut kokovartalopeiliä. Tapetti on myös tosi kiva, enkä olisi osannut itse ehkä valita sellaista. Sopii hyvin yksiin puhelinpöytäni kanssa.

Olohuone, keittiö ja Taan tietokonepiste ovat samassa tilassa. Muutoin täysin sama huonekalukatras kuin edellisessä kämpässä, paitsi viinahylly on uusi. Tuntuu jotenkin paljon tilavammalta ja kivemmalta tupakeittiöratkaisu kuin erillinen keittiö. Myös vieraiden kestitseminen on mukavampaa kun ei tarvitse yrittää jakautua kahden tilan välillä. 

Meillä on normaalisti harmaat verhot olohuoneessa, mutta en ollut valmis päästämään syysväreistä vielä irti lehtien pudottua, joten toin ne verhoilla takaisin. Keittiötäkin koristaa kuvissa väliaikaiset halloween-verhot. Kuvat on otettu lokakuun puolivälissä juuri ennen kuin päästin kaikki halloween koristeet valloilleen. Saatte siis nähdä tämmöisen siirtymävaiheen sisustuksen. Nyt on verhot jo vaihtuneet taas ja rokataankin joulu mustilla verhoilla.

Parveke on ihanan tilava ja paremman muotoinen kuin edellinen, mutta vielä hyvin keskeneräinen. Yhdestä seinästä pitäisi saada jotenkin irti omistajan kauheat mustan tarran jämät, verhot kiinnittää paremmin, siirtää ylimääräinen roju paikalleen, verhoilla tuoli uudestaan jne. Sisustus poikkeaa eniten meidän muusta kodista, koska haluan tehdä parvekkeesta boheemimman ja hieman ehkä japandin. Muu sisustus noudattaa jotain... en edes tiedä enää. Roottori on kuitenkin tykännyt vahdata ohikulkijoita, autoja, lintuja ja ötököitä lattiaan asti ulottuvan parvekelasin ansiosta. Viileällä tai liian kuumalla kissa pääsee parvekkeelle ikkunan kautta halutessaan, eikä meidän tarvitse tuulettaa sen suuremmin. Parvekkeella on myös lämmitin, mutta emme ole kokeilleet toimiiko se.

Vessa ja kylppäri ovat erilliset ja molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Isoin hyvä puoli on se, että kissan vessa on kylppärissä, joten ihmisten vessan oven voi pitää kiinni. Toinen hyvä puoli on se, että voi käydä vessassa rauhassa kun toinen on suihkussa. Ihankun se olisi minua aiemmin estänyt, mutta nyt ei ole enää vanha pariskunta -olo.

Oma lempparini tässä kämpässä on kyllä vaatehuone. Vaikka se onkin pieni ja vähän epäkäytännöllisesti sisustettu, on se silti hyödyllinen ja hauska lisä tällaiselle vaatehoardaajalle. Paljon hehkeämpää änkeä kenkälaatikkopinoa tänne kuin vaatekaappiin.

Makkarista ei ole sen ihmeempää sanottavaa. Se on aika pieni, muttei kuitenkaan liian pieni. Tykkään siitä, että ikkuna on takapihalle päin ja kaikki seinät eivät ole valkoisia. Se on myös talon päädyssä, joten naapurista tulevat äänet tulevat joko ylhäältä tai alhaalta. Paljon parempi kuin edellisen kämpän tilanne, jossa makuuhuoneen päätyseinän takana oli hissi ja rappukäytävä, ja ikkuna osoitti baarille. Nykyiseen makkariin ei myöskään ole ahdettu kaikkea kissan kamaa, harrastusvälineitäni ja kirjoja, joten tilan voi pyhittää täysin makkariin kuuluviin asioihin.

Pieni raotus myös omaan pieneen tilaani, jonka rauhaan olen tykästynyt. Ei tarvitse aina kuunnella Taan pelejä ja videoita sekä äänekästä näppäimistöä, vaan voi vetäytyä hetkeksi hiljaisuuteen, muuallekin kuin makkariin. Tunnun tätä nykyä tarvitsevan yhä enemmän rauhaa ylimääräisiltä ääniärsykkeiltä. 

Tuttavallisemmin harrastehuonettani kutsutaan sotkuhuoneeksi. Minut ja sotkuni on laitettu tänne, jotta voin levittäytyä rauhassa, niin ettei Taan tarvitse kärsiä siitä. Sotku on aihe, jossa meillä nousee esiin erilaiset tarpeet asumisessa. Sotku auttaa luovuuteen, mutta se voi myös kuormittaa jotain toista. Liian siistissä ympäristössä en voi luoda, mutta Taata taas sotku ahdistaa. Nyt meillä on mahdollisuus tyydyttää molempien tarpeet astumatta toistemme varpaille. Saan myös kissan pidettyä poissa, jos käsittelen aineita, jotka eivät ole turvallisia tai teen jotain, mihin kissa voisi itsensä sotkea. En kuitenkaan usko, että internet on ihan valmis kaikelle sotkulleni, joten saatte tyytyä tähän kuvaan, jossa huone on suhteellisen siistissä kunnossa. Tai ainakin lattiapinnan näkee.

Vaikka asunnon pintaratkaisut tuovatkin estetiinkansilmälleni mielenrauhaa, valehtelisin jos väittäisin, että täälä on kaikki paremmin. Jotkin hassut pikkuyksityiskohdat ovat ottaneet päähän. Ensinnäkin se, että täälä saa netin vaan puhelinpistokkeen kautta, ja ainoa pistoke on tottakai makkarissa. Katsele siinä sitten modeemin valoja öisin, jos ne on unohdettu sammuttaa ja kärsi joko pitkistä johtoletkoista tai powerline-adapterien vinkunasta. Lisäksi, vaikka kämppä onkin uusittu, niin meillä on vanhan malliset sulakkeet, eli sulakkeen poksahtamista odotellessa. Vessassa ei myöskään ole pideesuihkua, mikä olisi välillä tosi kätsä ja vaihtaisin lattialämmityksen siihen silmänräpäyksessä. Ikkunatkin kaipaisivat minun ja kissan mielestä ikkunalautoja. Kaksi verhokourua olisi ollut kiva, mutta totun varmaan elämään yksilläkin verhoilla, vaikka makkarin pimentämiseen se tuo ongelmansa. Kämppä on myös tosi korkea ja kaapit sijoitettu ylös. Ensimmäinen uusi ostos olikin siis porrasjakkara, että saan edes mukin kaapista. Sotkuhuoneen tapetti on myös aivan kamala, mutta onneksi se sentään peittyi hyvin Expeditillä ja jää koneella istuessa selän taakse. Ja joko taloyhtiö on todella aktiivinen tai kaikki perushuolenpitotoimet osuivat samaan sumaan, mutta täälä on kulkenut ties mitä putkimiestä, mittarimiestä, seinänpesijää ja suodatinvaihtajaa niin paljon, että olen jo seonnut laskuissa. Hieman ärsyttävää, mutta minkäs teet.

Pikkuvikoja, joiden kanssa toivottavasti oppii elämään. Ihan kiva tällaisia on siinä mielessä kokea, että kun sitä omaa asuntoa joskus hankkii ja remppaa, niin osaa kiinnittää huomiota tällaisiin asioihin suorilta. Esimerkiksi niin kauan kun aion shokkivärjäillä, on metallinen lattiakaivon kansi aivan pakollinen, sillä muovinen imee kaiken värin itseensä. Yhden Hoasin kämpän lattiakaivo ei ollut entisensä minun jäljiltäni ja sen jälkeen tämä monelle mitätön asia on muuttunut minulle tärkeäksi. Onneksi täälä ei ole kyseenomaista vaaraa.

Otan joskus paremmat kuvat kun Halloween sälää ei ole muuttamassa normaalitunnelmaa, olen tottunut paikkaan oikeasti kunnolla ja tähdet ovat asennossaan. En tiedä teistä, mutta itsellä siinä kestää suhteellisen kauan. Kuvien ottamisen jälkeen sain vasta järjesteltyä kirjahyllynkin.

Eikö olekin iso parannus edelliseen? Jo ihan vaan pelkkä lattia tekee mielestäni paljon.