Peleistä tehtyjen elokuvien kirous

Koska olen näköjään nörttiytymässä vaan entisestään ja lifestylesta puuttuu niin life kuin stylekin, ajattelin pujahtaa taas peliaiheisiin HBO:lla esitettävän Last of Us sarjan innoittamana.

Vasta ensimmäisen jakson katsoneena on hieman vaikea sanoa, tuleeko sarja olemaan hyvä vai ei. Ensimmäinen jakso taisi kyllä olla aika kopio pelistä. Tosin en muista pelistä paljoa, koska en itse voinut sitä pelata ja katsoinkin taas vaan Taan pelaamista – fobiat nääs tulevat kokemusten tielle kun kukaan ei halua lentäviä ohjaimia, hikilänttiä sohvaan ja hermoromahdusta tähän talouteen. 

Kestää kuitenkin ehkä hieman totutella Bella Ramseyhin Ellienä, mutta uskon, että tämä tulee ainakin olemaan ihan hyvä näyttelijäsuoritus, vaikka nyt hahmo ei tuntuisikaan täysin samalta. Joelin näyttelijävalinta oli mielestäni hyvä. 

Kuinka monta hyvää sarjaa tai elokuvaa tiedätte, jotka pohjautuvat peliin? 

Itse pidin aikoinaan Milla Jovovichin tähdittämästä ensimmäisestä Resident Evilista, mutta en ole pelisarjan kauhea fani (kun en sitä itse voi edes pelata). Standardini leffoille tuolloin olivat muutenkin aika löyhät, joten en ehkä sanoisi sitä niin hyväksi, jos katsoisin sen uudelleen. Muita peleihin perustuvia elokuvia ja sarjoja, joita olen nähnyt on ainakin Silent Hill, Resident Evil (sarja, animaatio ja elokuvat), Max Payne, Tomb Raider, NiNoKuni, Pokémon (1. elokuva ja sarjaa), Castlevania, The Legend of Zelda (vanha animaatio), Arcane, Assassin's Creed... Ja varmasti jotain muita, jotka olen vaan unohtanut täysin. Voidaanko Witcher laskea tähän vai onko se enemmän kirja-adaptaatio? Castlevania ja Arcane olivat tuota listalta ihan ok ja Pokémonia reunustaa nostalgia, muut olivat aika meh. Witcheriä en voi kauhean hyväksi sanoa kun en ole vielä pelannut peliä tai lukenut kirjoja, ja näin ollen en älynnyt sarjaa katsoessa mitä puoletkaan ajasta tapahtuu.

Videopelien periaatteet eivät siirry kovin hyvin elokuvamuotoon. Pelin perimmäinen idea on se, että pelaaja voi hallita hahmoa ja uppoutua näin pelimaailmaan. Mukana on niin näkö ja kuulo, kuin myös omat regointikyvyt. Se saa pelaajan tuntemaan, että hän on pelihahmo, jota pelaa, ja joutuu hahmon kengissä itse tekemään joskus vaikeitakin päätöksiä. On lähes mahdotonta jäljitellä vuorovaikutteisuuden immersiivistä ulottuvuutta, jossa ollaan osa toimintaa passiivisesti katsomalla ja kuuntelemalla. 

Entäs sitten ylimääräiset elämät ja uudelleen yrittäminen? On vaikea luoda draaman tunnetta, jos kuolema ei ole pysyvä ja päähenkilöä ei oikein voi tappaakaan lopullisesti kesken elokuvan. Peleissä toistuu usein myös samannäköiset loputtomat pahikset, joiden yksi tyydyttävyys on kun kehityt pelissä ja niiden voittamisesta tulee helpompaa. Nämä eivät oikein ole sellaisia elementtejä, jotka kääntyvät elokuvaan tai sarjaan. 

Peleistä puhuttaessa tulee mukaan myös usein uudelleenpelattavuuden aspekti. Yleensä silloin peliin tulee aina uudelle pelikerralle uusia asioita tai jotain voi tehdä toisin. Leffat harvemmin muuttuvat seuraavalla katselukerralla, ja jos muuttuvat, niin kyse on yleensä omasta huomio- ja keskittymiskyvystäsi kuin itse uudesta materiaalista. Ellei sitten jokin asia joudu sensuurin haaviin tai elokuvasta tehdä jotain uutta leikkausversiota.

Tarinarikkaasta pelistä saa hyvin pureksitun juonen, jossa varmasti riittää materiaalia elokuvaan tai sarjaan, mutta nykyisten pelien grafiikat vastaavat hyvää animaatiota, joten miksi vaivautuisin näkemään saman tarinan uudelleen ja pahimmassa tapauksessa vieläpä huonolla nättelysuorituksella. Tätä varmaan kysyvät elokuva- ja sarjatuottajatkin, ja tekevät näin ollen muutoksia tarinaan tai lisäävät siihen jotain, usein huonolla menestyksellä. Joko se on päälleliimattua, tai sitten muuttaa jotain tärkeää ja saa fanit raivoihinsa. Pelisarjojen fanit kun yleensä ovat se päällimmäisin kohderyhmä.

Surullinen totuus on se, että videopelistä voi tehdä elokuvasovituksen vain, jos siitä poistetaan kaikki se, mikä teki siitä alun perin videopelin. Ainoa tapa tehdä oikeasti hyvä videopeliin perustuva elokuva on kertoa pelin universumissa tarina, jota ei ole aiemmin kerrottu, mutta miellyttääkseen myös faneja, sen tulee olla uskollinen pelin universumille ja siinä jo näytetyille asioille. Tai sitten jätetään fanit omaan arvoonsa, mutta miksei sitten saman tien tehdä jotain täysin uutta? No, nostalgia ja fanituotteet myy.

Odotan innolla ja kauhulla tulevaa Horizon filmatisointia. Muista lempparipeleistä tuskin tuleekaan ikinä sarjaa tai elokuvaa koska mieltymykseni poikkeaa valtavirrasta näköjään vähän kaikessa. Vaikea on löytää Don't Starve Together pelaajia ja Fable faneja. Myöskin, RIP kirsikan makuiset elintarvikkeet mansikkaposkisuomessa. Ja kivat sulle, jonka lempparibiisit soi salilla. En ole katkera, mutta vähän.

Mutta entäs se Last of Us? Vaikka peliä saatetaan mainostaa post-apocalyptisena zombiejuttuna, keskiössä on enemmänkin kahden kaiken menettäneen ihmisen yhteinen matka ja luottamuksen rakentaminen. Sarjaa on hieman vaikea suositella pelkästään ensimmäisen jakson perusteella, mutta suosittelen antamaan tarinalle mahdollisuuden, erityisesti mikäli et halua kokea peliä itseään.

Mistä pelistä sinun mielestäsi pitäisi tehdä filmatisointi? Mua vähän kiinnostelisi kunnon elokuvamainen toteutus Don't Starve Togetherin päivitysten yhteydessä tulleista videopätkistä. Tai sitten ehkä Shadow of Colossus. Kelpaisi mulle Fablestakin elokuva, mutta onnistuakseen se ei olisi päivänvalokelpoinen nykyaikana, eikä ainakaan massojen mieleen.