2022 peliyhteenveto

Vuosi ei ole vielä ohi, mutta on varmaan turvallista jo vetää pelivuodesta 2022 yhteenvetoa, sillä voidaan vaikka lyödä Demonian kengät vetoa etten saa ainakaan mitään pelattua loppuun näiden parin päivän aikana ja uuden aloittaminenkin on aika epätodennäköistä.

Maaliskuussa pelatessani Horizon Zero Dawnia, päätin panostaa pelaamiseen tämän vuoden aikana. Mielestäni onnistuin ihan kiitettävästi peliajallisesti, mutta pelattujen pelien määrä ei ollut kauhean iso. Listasin alkuvuodesta toiveekseni pelata ainakin Ghost of a Tale, Ori and the Blind Forest, GRIS, Witcher (1-3), Starbound, Blacksad, Kena ja Dark Souls (1), mutta epäonnistuin listan toteutuksessa aika mojovasti. Pelasin näet ihan täysin mielihalujen mukaan, enkä suunnitelmieni.

Dark Soulsista sain pelattua tutoriaaliosuuden, eli tapettua Asylum Demonin, ja päätin että kyseisen pelin pelaaminen saa jäädä tältä erää siihen. Keskittymiskykyni ja sisuni pelien suhteen on nykyään aika kehnolla tasolla ja näin ollen katselen mieluummin Taan pelaavan sitä. Peli on kuitenkin kulttimaineeseen noussut gootahtavaa estetiikkaa pursuava toimintaroolipeli, joten jos sietokyky riittää erittäin haastavan pelin kanssa, jossa tulee kuolemaan vähän väliä, niin suosittelen kokeilemaan. Kannattaa tuolloin myös tutustua laajemmin pelin loreen.

Kenan sen sijaan pelasin läpi ja pidin pelistä. Se oli sellainen kevyt tarinaorientoitunut seikkailupeli, missä ei tarvinnut aloittaa kertaakaan alusta mitään, mikä sopii minulle oikein hyvin. Aivan toista maata kuin Dark Souls, joka rankaisee joka virheestä.

Muita en listaltani sitten saanutkaan vielä pelattua.

Sen sijaan pelasin loppuun Spiritfarerin, jota voin lämpimästi suositella emotionaalis-latautuneista rauhallisista peleistä pitäville. Tässä ei ole minkäänlaista räiskintää, mutta varoitus ajoittaisista vilkkuvista valoista. Paljon managementtia, hieman seikkailua ja super söpöjä hahmoja, jotka tosin välillä riipivät hermoja, mutta ei niille voi olla vihainen.

Aloitin myös Horizon Forbidden Westiä, mutta toivoin peliltä enemmän vain jatkotarinaa edelliseen, enkä niinkään uusia mekaniikkoja, aseita, uintia ja uusia vihollisia, joten peli ärsytti liikaa ja laitoin sen pitkälle tauolle. Sukeltamisen ottaminen peliin mukaan oli viimeinen niitti. Palaan sen pariin kunhan annan sille ensin anteeksi. Aloitin sen selkeästi liian lähellä edeltäjänsä lopettamista. 

Kokeilin myös itselleni hieman erilaista peliä sen gootahtavan olemuksen viettelemänä. Kyseessä oli siis Death's Door, jossa korppi niittää sieluja. En ole vielä ihan varma mitä mieltä olen pelistä, sillä en normaalisti pelaa tämän tyylisiä pelejä, joten ehkä ajan kanssa muodostan mielipiteeni. Ollaan niin uusilla vesillä etten edes tiedä, mihin kategoriaan tämän lajittelisi. Joku viisaampi saa kertoa. Saa myös nähdä, kuinka pitkälle pääsen kun on uhottu tämän olevan soulslike -peli ja minun sisukkuuteni tuntien...

Sisukkuuden puutteesta puheenollen. Katsoin myös Taan pelaavan Hellblade: Senua's Sacrifice, jonka totetesin olevan omalle keskittymiskyvylleni aivan liikaa pelattavaksi, enkä sitten itse enää jaksanut sitä pelata. Sivustakatsojakokemus oli kuitenkin ihan hyvä ja riittävä. Peli on toimintaseikkailupeli, jonka keskiössä ovat ongelmanratkaisupulmat ja iän ikuiset toistuvat kamppailut. Se kertoo nuoren traumatisoituneen Senua-nimisen kelttiläisen naisen tarinaa. Ihan mielenkiintoinen kokemus, mutta ei minulle pelattavaksi.

Sitten tietenkin ajoittain avasin Planet Zoon ja Don't Starve Togetherin, mutta niistä ei oikein ole mitään ihmeempää sanottavaa. Niitä tulen availemaan jatkossakin.

Ilokseni Steam on julkaissut samantyylisen yhteenvedon kuin Spotify, harmi vaan ettei Steam ole ainoa "pelialustani", joten kaikkea dataa se ei kerää. Tähtikaavio kuitenkin on onnistunut hyvin keräämään mieltymykseni kohteita, vaikka kokonaiskuvallisesti painotus ei ole noin suuresti management tyylisiin peleihin ja roolipeli puuttuu graafista kokonaan. Mutta tämä johtuukin siitä, että pelaan roolipelini mieluummin konsoleilla ja management tyyliset pelit tietokoneella. Eli fair enough.

Peliaikaa häiritsi innostus myös kaikenlaiseen muuhun aktiviteettiin kuten lukemiseen, ompeluun ja linopainantaan, jotka toimivat hyvinä ruutuajan vähentäjinä, kun ei työpäivän jälkeen halunnutkaan enää avata omaa konetta. En valita, olen vaan iloinen kun olen saanut tehtyä edes jotain, vaikka se nyt ei ollutkaan sitä, mitä suunnittelin.

Joulualeista tarttui taas pari mielenkiintoista peliä lisää kirjastoon ja jostain onnistuin haalimaan pleikkarillekin pelejä, joten pelaaminen jatkuu ensivuodelle toivottavasti ainakin samassa mittakaavassa. En ole vielä saanut tarpeekseni. Tällä kertaa yritän kuitenkin jakaa aikaa kaikkien harrastusten kesken hieman suunnitelmallisemmin ja motivoida itseäni suoratoistopalveluiden ja päikkäreiden luota muuhun aktiviteettiin.

Satuitko pelaamaan jotain videopeliä? Löytyikö näistä jotain kiinnostavaa kokeiltavaksi?