DIY: Silver seashell jewelry


Minulla on pari pientä purkkia simpukoita. Ne ovat nähneet päivänvaloa vain satunnaisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana ja silloinkin vain muistellessani menneitä tai tehdessäni inventaariota. Esillä ne ovat olleet viimeksi joskus teininä.

Simpukoita oli joskus enemmänkin, sillä yritin keräillä niitä. Karsin kuitenkin kotoa pois muuttaessani osan pois. En ollut mikään kovan luokan keräilijä, joka jaottelee ja nimeää simpukoita sen mukaan, mille lajille ne kuuluvat, vaan enemmänkin semmoinen sunnuntaikeräilijä, joka hankkii vain kivannäköisiä. Simpukat ovat tulleet minulle joko sekatavarakauppojen simpukkalajitelmina tai tuliaisina mummuni etelänmatkoilta. Enää en pysty kertomaan kuin vain muutaman simpukan alkuperän. Simpukkaharrastukseni päättyi äitini todetessa aina kaupassa: "Sulla on niitä ihan tarpeeksi." Kaksi Fruit Drop purkillista ei ole keräilijäluonteelle tarpeeksi, mutta en jaksanut vängätä asiasta ikuisesti ja keräilyinto suuntautuikin lopulta muihin asioihin.

Tonkiessani kaappejani, törmäsin taas näihin unohdettuihin aarteisiin ja minun kävi niitä hieman sääliksi. Omaan sisussuunnitelmaani ne eivät istu, mutta halusin edes osan pääsevän useammin päivänvaloon, sillä niihin liittyy muistoja. Valitsin kaksi mahdollisimman muodokkainta simpukkaa ja lähdin muokkaamaan niistä koruja.


Kokeilin porata simpukoihin reiät ensin vanhalla porakoneella, mutta kiviporat eivät tuntuneet uppoavan kuoreen pienen yrityksen jälkeen, koska akku veteli viimeisiä virtojaan. Nappasinkin sitten vieressä olleen vanhan sähköisen kynsiviilasetin ja suristelin pallon muotoisella viilalla simpukoihin reiät. Aikaahan se hieman vei, porakone olisi varmaan hoitanut asian täydessä virrassa paremmin, mutta tämä työkalu oli hieman ergonomisempi kuin suuri pora.

Reikien jälkeen piti miettiä väriä, sillä omaan makuuni luonnollinen väri oli liian maanläheinen. Päädyin lopulta hopeaan, sillä hopeiset korut pääsevät eniten käyttöön. Tasaisimman pinnan saa tietenkin spray maalilla, joten tein hieman nettivertailua ja Mastonin COLORmix Chrome vaikutti lupaavalta ja kohtuuhintaiselta. Jätesäkki parvekkeen lattian suojaksi ja maalaamaan. Ensin pari kerrosta mustaa pohjamaalia ja sitten muutama kerros kromimaalia. Maalailuihini eksyi mukaan myös muutama muu asuste, kuten kirppikseltä eurolla löytynyt Titimadamin kultakala ja H&M:n luurankokäsi hiusnipsuttimet.


Helppoa ja suhteellisen nopeaa.


Nämä muistuttavat minua hieman 70-luvun suomalaisista hopeakoruista. Hopeaahan nämä eivät ole, vaikka kromimaali aika läheltä liippaakin, mutta sitäkin arvokkaampia, sillä näihin sisältyy tunnearvoa. Nyt toivottavasti on muutakin käyttöä kuin vain viedä tilaa kaapista.


Ajattelin karsia simpukoita hieman lisää; säätää muutaman, tuunata loput ja myydä ne eteenpäin, mitä en itse halua käyttää. Olen nyt aikuistuessani yrittänyt noudattaa ajatusta, että ihan kaikkea ei tarvitse säästää. Jos poisheittäminen arveluttaa, niin ainahan esineestä voi ottaa kuvan muistoksi.



English:

I've a couple of small jars of seashells. They haven't seen a lot of daylight in these past ten years. Only when I'm cleaning or if I'm reminiscing the good old days. The last time I had them on display I was a teenager.
Back when I was still in elementary school I used to collect seashells, but not very fanatically. I didn't name or categorize them or anything like that. I just collected the ones that looked pretty. I got them from a general stores and my granny brought them for me from her trips to Southern Europe. Now they just remind me of my granny and that's why they have sentimental value.
My collecting ended because of my mom. Every time I pleaded her to get me more she told me that I already had enough. I only had so much to fill two Fruit Drops jars and that ain't much. So, as I lost the fight I slowly forgot about my passion and started collecting other stuff. When I moved out, I only kept about half of the seashells and threw the rest of them out.
It's was pity to keep these pretty things stored up in some drawer for so many years. I had no idea what to do with them because they don't exactly fit in my decor plans and I just couldn't throw them away. Finally I had an idea. I chose two of them that had the most shape and turned them into jewelry.
I drilled a hole in them using an old electric nail file/driller. I tried using an power drill but it's battery was almost empty and it was way too gawky tool for small shells.
I spray painted a black base coat so that my Maston COLORmix Chrome spray paint would stick better. After a couple of layers it was done. I ended up painting some other accessories as well.
The seashells turned out very pretty. They remind me a bit of Finnish silver jewelry designs from the seventies. I hope these will have more use now. I've planned on saving only handful of the seashells as they are. The rest of them I'm going to turn into jewelry or something else and sell the ones I don't want to use myself. There's no point in storing all of them just for their sentimental value.

Shopaholic

Materiaa materiaa. Saatte siis mitä pyysitte.
Himoshoppaajan salaiset unelmat pyöriessä taustalla ajatukseni harhautuivat oman ei-niin-värikkään vaatekaappini sisältöön. Olen viimeaikoina vinguttanut visaa hieman turhankin ahkeraan. Kuka hölmö meni luovuttamaan minulle luottokortin? Onneksi oma kortinkuluttamiseni ei ole vielä ajanut minua vararikkoon ja shoppailen suurimmaksi osaksi vain aleissa sekä kirpputoreilla. Se ei kylläkään tarkemmin ajateltuna tarkoita sitä, että rahaa kuluisi vähemmän kuin niillä, jotka ostavat kaiken uutena ja täysihintaisena.


Black Fridayn kunniaksi on hyvä muistella, mitä kaikkea sitä onkaan tullut ostettua, että ei hairahda taas kaikenlaisiin alennuksiin. Pysyn siis kotona ja höpötän teille. Olisihan tämä oiva aika ostaa ne puuttuvat joululahjat, mutta siinä kävisi kuitenkin niin, että löytäisin itselleni jotain, joka "on pakko saada, koska se on nyt alennuksessa".

Noin kuukausi takaperin tilasin Killstarilta pienen kasan tavaraa (mekon, laukun, pipon ja kangasmerkkejä) ja olen ihan rakastunut jok'ikiseen asiaan, joka lähetyksen mukana tuli. Suosittelen todellakin tilaamaan suoraan heiltä, eikä jälleenmyyjiltä, sillä toimitus oli nopeampi kuin millään suomalaisella firmalla ja hinnat ovat paljon alhaisemmat – varsinkin tänään. Postikulut ovat toki sitä kympin luokkaa, mutta sisältävät kotiinkuljetuksen, ja niinhän on esim. EMPilläkin, josta myös onnistuin tilaamaan hieman aiemmin pari paitaa, mutta ne ovat nyt pesussa. Edellisestä postauksesta voi käydä kurkkimassa toisen EMPiltä tilaamani paidan ja instassa taitaa olla siitä toisesta paidasta kuva (se on se illuminati-toppi).


Maanantaista perjantaihin, joka päivä viime viikolla, yritin päästä Uffin euron päiville, mutta aina tuli jokin este. Lauantaina kun kaikki maksoi enää euron, pääsin viimein katsastamaan kaksi Uffia. En oikein uskonut löytäväni enää mitään, mutta palasin kotiin kuitenkin täyden kassillisen kanssa. Mitään ihmeellistähän mukaan ei siis tarttunut ja niitä perusvaatteita on aika turha teille kuvata, mutta edellisellä uffikerralla tein löydön. Oletteko huomanneet, että Uffilla on Happy Hour? Eli aina satunnaisesti tunnin ajan tuotteesta saa -20%. 9€ jäi siis tälle ihanalle Ivana Helsingin käyttämättömälle laukulle hintaa ja mukaanhan se oli siis pakko ottaa. Kuka heittää tämmöisiä Uffin laatikkoon?!


Sunnuntaina oli sitten taas Kaivarin kirppis, josta löytyi Viidakkokirja ja Packman-laukku, joka kyllä taitaa tarvita suutaria tms, koska vetoketju kenkkuilee. Ostin myös äidille mökille vietäväksi lyhdyn, koska mökillä ei ole sähköjä. Joku lyhty kelpaisi kyllä tännekin, että voisi polttaa kynttilöitä pelkäämättä kissan kaatavan niitä. En kyllä ole yhtään kynttiläihminen, mutta tuo avopuoliso ehkä salaa vähän on. ♥


Sunnuntaimatkani teki pienen mutkan Vanhalle Ylioppilastalolle, jossa pidettiin Design District Market. Kaiken mielikuvituksettoman ja tylsäksi käyneen designplörinän keskellä – kyllä, olen kyllästynyt – löysin itseni taas kerran Palonin pöydän ääreltä, josta mukaan tarttui Mari & Arrown linnunkallo-korvakorut. Olin vähän kahden vaiheilla ostaako nämä vai kuu-korviksiini sopiva kaulakoru, joten kysyin Taalta apua. Kaulakoruja on aina helpompi löytää ja Taa piti korviksista enemmän, niinpä ne lähtivät mukaani. 25 euron kappalehinta piti huolen, etten voinut kotiuttaa molempia.


Tässä ei varmaankaan ollut kaikki, mutta unohtuneista sitten joskus lisää, kun ne joskus kaapista tulevat käyttöön. Materiaalihamsteri siis täällä taas ilmoittautuu. Tarvitsen kerhon Anonyymit Materiahamstraajat eli AMh. Onneksi enää ei ole rahaa niin ei tarvitse edes avata verkkokauppojen sivuja tänään. :D Teille kaikille muille kuitenkin toivotan hyviä Black Friday löytöjä!

Ps. Googlasin. AMH on suomalainen firma, joka suunnittelee ja toteuttaa materiaalien tehokkaaseen käsittelyyn ja kuljettamiseen ratkaisuja. :D Kuinka ollakaan. Heiltä ei varmaan tipu neuvoja, miten jättää se materia kuljettamatta kaupasta kotiin.



English:

Oh, the lust for material things! As the movie Confessions of a Shopaholic plays on the background I can't but to think of my own shopping habits and the inside of my wardrobe. I've been flexing my credit card a lot lately. Luckily my lust for shopping is somewhat under control so it hasn't driven me bankrupt. At least not yet. I usually shop at sales and flea markets, which of course doesn't really mean that I spend less money than someone who buys full priced new stuff. 
Black Friday is a good day to think of these things, stay inside and write you guys. Otherwise I probably would have ended up shopping for more stuff which I really don't need but would have bought anyways because it's on sale.
My dear readers seemed interested in hearing what I've been buying lately so how could I not tell. Last month I ordered a lot of stuff from Killstar: a dress, a beanie, patches and a bag. I was more than pleased with the experience of buying directly from them. The shipping was fast, prices were way better than if I had ordered from Finnish retailers and the shipping costs were rather reasonable. I fell in love with every piece that I'd ordered.
Before my Killstar order I had bought two shirts from EMP, but both of them are somewhere in the laundry basket so I couldn't take pictures. If you're interested, the other shirt can be seen in the previous post and the other at my Instagram (it's the tank top with illuminati mark).
From last Monday to Friday, every day, I tried to get to Uff (flea market) because they had this sale where each day everything costs the same amount of money no matter what it is and the prices drop by 1€ every 2-1 days. I finally managed to get there on Saturday and thought that it would be impossible to find anything good anymore but in the end I exited the store with a bag full of clothes. They were just some regular everyday clothes, so there's no point in taking pictures. :) I don't know how well you know Uff, so let me say that it's not regularly a cheap place and you rarely ever find anything there. So I've been lucky lately. I found that Ivana Helsinki bag (the one with the chain print) from Uff couple of weeks before the sales started. It had its original price tags still on and I got it for 9€. Ivana Helsinki is a Finnish based design brand and those bags usually cost over 30€. Like I said: lucky.
On Sunday I visited another flea market and got Rudyard Kipling's The Jungle Book and this adorable Packman bag. It's zipper is a bit irritating and broken, but no biggie, I'll just take it to a cobbler or something and get it fixed. I also found my mom a lantern for their cabin. There's no electricity there so the lighting comes from candles and such. 
The same day, as I was already on the move, I also visited Design District Market where I found these bird skull earrings by Mari & Arrow. They also had these huge moon necklaces (which I already have as earrings) but my boyfriend liked these better and pretty earrings are hard to find when you're super allergic to nickel. I could have taken them both but 25€ price tag on both the lunar necklace and skull earrings was way too much for me.
I doubt that's all but it's enough for now. Yes, I admit, I'm a shopaholic. :D I'm glad I spent my day writing this and photographing my things instead of buying new stuff from Black Friday sales. 
I wish you good bargains!

A night out with total strangers


Hiljainen maanantaipäivä muuttui nopeasti puhelimen jatkuvaksi piipitykseksi ja alkoholin tuoksuiseksi baari illaksi. Olen jo pitkään ollut hiljaisena stalkkerijäsenenä Facebookin Uusia Ystäviä -ryhmässä, kunnes eilen päätin viimein avata sanaisen arkkuni ja kirjoittaa kaverinhakuilmoituksen. Takaraivossani jyskytti pelko, ettei kukaan kiinnostu tämmöisen tytön seurasta, mutta ilmeisesti saman henkisiä ihmisiä on enemmänkin. Eli meitä, jotka eivät hae lenkkiseuraa vaan ehkä ennemminkin peli- ja leffailtoja tai istuskelua teekupin ääressä ja kirppistelyä.

Keskustelusta poikinut ehdotus extempore peli-illasta baarissa tempaisi minut mukaansa. Olin suunnitellut meneväni Uffille, mutta seuran kaipuu löi omien suunnitelmieni yli. Eipä sieltä Uffilta mitään tarpeellista olisi varmaan löytynytkään. Poikakaverikin kannusti minua poistumaan ihmisten ilmoille. Loppuilta ja yö menikin sitten Avistan ja alkoholin parissa täysin tuntemattomassa seurassa. Juttu kuitenkin luisti ja alkoholia kului.


Ehdin yön viimeiseen bussiin, joka suuntasi kotiin päin, mutta harmikseni bussilla ei päässyt ihan perille asti. Jouduin kävelemään puolitoista kilometriä, mikä ei sinällään ole yhtään paha, mutta hieman kuumottavaa Helsingin yössä tällaiselle kiltille kotiintuloaikoja noudattaneelle palelevalle hämäläiselle. Tässä vaiheessa kiitin itseäni siitä, että olin pukenut takin alle villapaidan, vaikka olin juuri baarin kuumuudessa siitä kerennyt valittamaan. En törmännyt yhteenkään elolliseen olioon kävelymatkallani (autoilijoita lukuun ottamatta) ja olin hieman pettynyt. Olin kovasti mielessäni pyöritellyt kaikenlaisia kauhuskenaarioita eikä edes yksikään citykani hyökännyt kimppuun! Superkuukin jäi näkemättä paksun pilvivaipan vuoksi.

Hiippailin sitten lopulta suihkun kautta poikakaverin viereen sänkyyn, vaikka minua ei enää väsyttänytkään yhtään.


Oletteko te ikinä laittaneet nettiin mitään seuranhakuilmoituksia? Tai osallistuneet tapahtumiin/illanistujaisiin, josta ette tunne ketään?


English:

Quiet Monday afternoon suddenly turned into an evening with never ending phone peeping and drinking with total strangers. For long now I've been part of a Finnish Facebook group where people seek friends. Finally I decided to make use of that group and introduce myself there. I was a little afraid that no-one would be interested in company of someone like me, but I guess I was wrong. Seems like there are people like me who would rather spend their evenings playing games, drinking tea and watching movies rather than go jogging. 
Someone proposed an extempore game night at a bar. I had planned on going to a flea market but company, games and alcohol sounded better so I agreed to go. Couldn't have decided better. We had fun and evening turned into night.
I managed to get on the last bus headed homeward, but unfortunately it didn't go as near the place I live in as I would have hoped. I had to walk one and a half kilometers which wouldn't have been any problem if it hadn't been cold and dark. Grateful of the sweater underneath my coat I walked home without seeing a soul except for couple of drivers. Not even one city bunny.
I took a quick shower and crawled into bed next to my boyfriend who was already asleep.

The winter of despair


As autumn turned into a winter and the ground got covered with white snow blanket I sought the darkest and comfiest blankets this apartment holds to cover myself with. Snow paralyzes me. Like it covers the ground, it covers my mind. Dark thoughts and despair is what it whispers in my ear. 

I've never been a fan of the snow, icy roads and freezing cold, and I'm afraid I never will be. Only comforting thing about winter is the darkness that devours the sun for months which means less headaches and better screen time. 

You know that feeling when you have the urge to do something but you get absolutely nothing done? Everything I write feels so meaningless and unpublishable, or gets left unfinished because of the lack of interest. I've been meaning to write to you but no words come out. Time goes by and the longer I wait, the harder it gets. Alas, something had to be done to break the ice. The fact that I have nothing interesting to tell you, because nothing interesting has happened after the Halloween party, makes it even harder to try and break the ice. 

I have spend my days browsing through online stores, shopping for clothes and accessories, watching series and just sitting in front of my computer. My thoughts have mostly revolved around clothing , mainly because of the cold but also because of just pure superficiality. I find myself longing for dark aesthetics now more than ever. This summer almost turned me into someone who likes joyful floral prints, turquoise and sparkly things. Even though I felt like turning into someone I'm not, it was kinda fun while it lasted. I'm a little afraid to see what kind of a dark thing the winter might turn me into. 

But who would be interested in reading post about my new clothes, at least without pictures of me wearing them? All that I've managed to put on lately is just some old faded sweaters. And this Purr Evil beanie.