DIY: Minna Parikka earrings



Parikka ei vielä ainakaan tietääkseni valmista korviksia. Mutta ei lannistuta. Päätin tässä hieman tapella glitterin kanssa torstain kunniaksi ja tuloksena oli enemmän tai vähemmän Parikan pupukorkkareitten jäljitelmät korumuodossa ja glitterin valtaama työpöytä. Tiedän, ettei mallikengissäni ole tuota pupun tupsuhäntää, mutta ei sen niin väliä. Tykkään tupsuista.


Omia pupukenkäkorviksia varten tarvitset liimaa, glitteriä, muovinpalasen, maalia, palleroita (Suomalaisesta), barbien kengät, lakkaa ja korvisten koukut. Tämä on niin superhelppo tehdä itse (jos jaksaa tapella sen kamalan kimaltavan pölyn kanssa), että en vaivaudu selostamaan tässä tarkemmin, miten ne on tehty.


Houkuttaisi tehdä lisää, mutta korvisten koukkuja ja barbien kenkiä ei ole enempää. Pitää varmaan mennä kirpparille.

Kuvissa pilkahtava heponen on muuten tuleva projekti. Kunhan nyt saan ensin muutaman muun pois alta.


Translation:


Minna Parikka does not manufacture earrings, not that I know of. But let's not despond. I decided to make my Thursday a bit more glamorous by having a combat with glitter. The outcome was earrings that looked more or less Minna Parikka's bunny heels and a table covered with glitter. Yes, I know that the reference shoes do not have the bunny tail pompoms, but I like pompoms.
To make your own bunny earrings, you need glitter, Barbie shoes, miniature pompoms, earring hooks, glue, piece of a thin plastic, paint and varnish. These are so easy to make that I won't bother to explain the stages.
I want to make more of these but I'm out of Barbie heels and earring hooks!

Neroko's products available again?


Vähän mainostusta tähän väliin. Ei tietenkään maksettua, vaan ihan oman mielenkiinnon innoittamaa.

Nerokolla suunnitellaan varastokätköjen poismyyntiä, vaikka ovatkin vielä tauolla. Eli mikäli ylimääräistä rahaa löytyy, niin nyt olisi hyvä sauma saada hienoja, kestäviä ja kotimaisia lemmikkituotteita. Meillä Hide-peti ja Serve-kulhot ovat olleet hyvin ahkerassa käytössä, niin Roottorin kuin kaksijalkaistenkin osalta. Neko-kissa on vähän turha kapistus, mutta sekin on lopulta löytänyt käyttötarkoituksensa. Eli hop, Facebookin puolelle!


Some shopping



Kylmä viima ja lumikinokset ovat pitäneet minut hyvin sisällä. Eipä meidän sisälämpötiloissakaan ole kehumista. Muutaman kerran olen uskaltautunut ruokakauppaan ja alennusmyynteihin. Aleista jäi käsiin peruskosmetiikkaa, pari vaatetta JC:ltä ja vähän sisustustuotteita Stokkalta.
Olin vähällä ostaa Parikalta Popcorn-clutchin, mutta 150€ tuntui loppujen lopuksi ihan liian isolta summalta yhdestä pikkulaukusta. Vaikka alkuperäinen hinta hipookin kolmeasataa.


Elektroniikkaan ja kameratarvikkeisiin sen sijaan sitä rahaa on uponnut ihan täysiä hintoja. Ostin viimein tulostimen, salaman ja kolmijalan. Nyt voin viimein kuvata sisällä talvisinkin, sekä kuvata asuni, maalaukseni ja askarteluni helpommin. Olen suorastaan rakastunut ulkoiseen salamaan.


Kaiken shoppailun jälkeen on hyvä aika taas ottaa itseään niskasta ja laatia muutamaksi viikoksi eteenpäin jonkinlainen (aikataulutetumpi) toimintasuunnitelma, joka sisältää tapaamisia, työnhakua, siivoamista, lisää piirtämistä ja tatuointisuunnittelua. Olen jo saanut sen verran pistettyä sivuun, että voisin viimein uskaltautua varaamaan ajan ensimmäiseen neulasessioon! Vielä kun osaisin päättää, mistä kuvasta aloitetaan.

Put that camera down and give me food. Now.


Translation:

Cold wind and snowdrifts have kept me inside. Once or twice I've ventured out to get groceries or to visit the sales. I bought everyday cosmetics, couple of clothes and some decorative items. I almost bough Minna Parikka's Popcorn clutch for 150€ (original price nearly 300€) but didn't. Even though it was on sale, 150€ felt way too much for a small bag.

Electronics and camera equipment I bought emptied my bank account quite extensively. I finally bought myself a printer, a flash and a tripod. Now I can take pictures inside in the winter!

After all this shopping it's a good to get a grip on oneself and create a schedule for upcoming weeks. It will include job hunting, cleaning, drawing and some tattoo designs. I've managed to save some money for my first tattoo and I think it's finally time to spend that money.

Colouring

Hei, tuli tässä mieleen, kun päädyin taas kerran avaamaan kansioitani (koneelta ja hyllyltä), että oisko teillä kiinnostusta värittää mun ääriviivapiirustuksia?

Voisin laittaa niitä vaikka Dropboxiin .pdf ja .psd muodoissa, ja antaa halukkaille linkin. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että tarvitsette joko tulostimen (jos väritätte käsin), tai jonkin kuvankäsittelyohjelman (photoshop, sai, gimp...).

Mulla ei ole mitään hajuakaan, millaisia ääriviivahommeleita tuola on, mutta koluan niitä läpi sitten, jos edes yksi innokas löytyy. Voisin veikata että lähinnä naisia, Disneytä ja ehkä pari eläintä.



Translation:

Hey, a small idea hit me when I was browsing through my files. Would you be interested in colouring some of my line art? I could upload them on Dropbox as .psd and .pdf files, and give link to anyone who's interested. This means that you either have to own a printer or some kind of a graphics software (such as photoshop, gimp, sai...).
I have no idea what kind of line arts do I have there, but I will check them out if there's at least one who's interested. Mainly Disney, women and maybe couple of animals, I guess.

Inspiration waking up


Inspiraatio saapuu kuin postin tuomat tilaukset – joskus se jää jumiin jonnekin päiviksi, joskus se katoaa kokonaan, joskus se on muka käynyt jo eilen ovella, joskus se kolahtaa postiluukusta yllättävään aikaan ja on isompi kuin odotit.

Minulla on ollut mielettömiä taukoja piirtämisestä taas kerran. Ei johdu siitä, etteikö halua olisi ollut, en vaan ole kokenut minkäänlaista inspiraatiota. Jos piirtää ilman inspiraatiota, ei kuvasta tule niin hyvä, kun se olisi voinut olla. Siitä tulee jotenkin sieluttomampi. En tiedä näkyykö se ulkopuoliselle tarkkailijalle, mutta minä itse nään sen omista töistäni. En ole antanut kaikkeani enkä ole nauttinut tekemisestä niin syvästi kun olisin voinut.

Aamulla ei kuitenkaan tarvinnut inspiraatiota etsiskellä sillä heräsin sen kanssa. Piirsin n.5,5h putkeen heti kun olin hoitanut tärkeimmät aamutoimet ja saanut materiaalit kasaan. En pahemmin miettinyt mitään tehdessäni tätä. Se vaan muodostui paperille kuin itsestään.


Kuva on tehty vaaleanharmaalle paperille, joka on ohuempi, kuin normaalisti käyttämäni paperit. Pääasiallisesti väritin sen Derwentin Inktense ja Caran d'Achen Supracolor soft värikynillä, mutta mukaan meni myös hieman Promarkeria, valkoista geelikynää ja akryylimaalia. 


Pääsin senverta hyvään flow-tilaan, että lopettaessani älysin, että on ihan hirveä nälkä ja pissahätä, sekä puolet aamujutuista on jäänyt kesken. Lisäksi sain törkeän rannekivun. Ei mikään ihme tuollaisen yllätysmaratonin jälkeen.

Piirustusenergiaa jäi vielä yli, joten sain kisuprojektiakin eteenpäin taas yhdellä kuvalla. Jee. Kyllä tämä tästä. Seuraavaksi pitää sitten tarttua taas luolamieskuviin ja tehdä niitä vähän eteenpäin. Oli kiva vaihteeksi taas piirtää jotain ihan omaa. Jotain, mitä kukaan ei ole pyytänyt tai en ole lupautunut tekemään.


Translation:

Inspiration comes like post here in Finland – sometimes it gets lost for days, sometimes it disappears altogether, sometimes you notice that someone already tried to deliver it when you weren't home, and sometimes it thumps from your letterbox unexpectedly and that it's bigger than you anticipated.
Once again I've had long periods of times when I've found myself without inspiration. I've been wanting to draw, but without inspiration it's really hard. If you try to draw without it, you get bad and soulless pictures. I don't really know if anyone else sees the soullessness of those drawings, but I do. All I can see is that I haven't enjoyed drawing that particular picture and that I've not given my everything.
However, this morning I didn't have to go look for inspiration. I woke up with it. I drew approximately 5,5 hours nonstop. I got into the zone and didn't even realize my hunger or the need to pee. It also gave me a massive wrist ache. But it doesn't matter. I'm just glad that I got to draw something for myself once. Something that no-one has requested or commissioned me to do.
I still had some energy left after this so I managed to draw yet another cat picture for my cat project too. :)

Dancing swans and mustard burgers



Kummallinen päivä tuo eilinen. Olin ajatellut kirjoittavani lämpimänäpysymysvinkkejä tai esitellä uusimmat ostokseni seuraavaksi, mutta eilinen muutti suunnitelmani. Saattekin siis villasukkakuvien ja elektroniikan sijaan tanssivia joutsenia ja sinappihamppareita.


Aamulla (10:50) sängyssä vielä pötkötellessä (en nukkunut, I swear), sain viestin vanhimmalta siskoltani, joka oli tulossa Helsinkiin katsomaan balettia kaverinsa kanssa ja ehdotti että voitaisiin treffata ennen sitä. Joo, mikäs siinä. Oli lauantai, eikä meillä ollut kuin hatara suunnitelma uimaanmenemisestä, joka ei mitenkään innostanut. 

Hetken päästä saan viestiä, että siskoni kaveri saattaa ollakin estynyt raskauden tuomien oireiden vuoksi ja haluaisinko hänen tilalleen balettiin. Näin sitä sitten päädyin katsomaan elämäni ensimmäisen balettiesityksen ja vierailemaan rakennuksessa, jota haukuin rumaksi ensimmäisen kerran kun sen ohi menin, eli Finlandia-talossa.

Tea we had while waiting for the ballet to begin. I teached my sis to use instagram.

Prima ballerina Irina Kolesnikova Tour St. Petersburg Ballet Theatre Joutsenlampi.

En osaa kunnolla sanoa, mitä mieltä olen baletista, koska se oli ensimmäiseni. Ehkä lievä kulttuurishokki. Ei negatiivinen, mutta ei se minulta jalkojakaan alta pyyhkäissyt. Joutsenlammen lisäksi voisin mennä katsomaan vielä Pähkinänsärkijän. Ehkä sitten osaisin ilmaista mielipiteeni paremmin baletteja kohtaan.

Nautin baletin kerronnallisuudesta, vaikka olinkin hieman hukassa ensimmäisen väliajan jälkeen. Muistuttelin tarinan mieleeni toisella väliajalla ja sitten se kävikin taas järkeen. :D Hävettää hieman myöntää tämä.

Tanssi oli erittäin taidokasta, mutta enemmän ihmetystäni herätti se paikallaan pysymisen taito, jota jotkin joutsenista joutuivat harjoittamaan.


Pistin myös merkille pukukoodin puuttumisen. Resuisia arkivaatteita, smart casualia, cocktailmekkoja, iltapukuja... Mikä kirjo! Hetken kuvittelin olevani kauhean alipukeutunut kirsikkahameessa ja villapaidassa, mutta kun näin tytön harmaanvihreässä hupparissa ja ruskeassa revittyreunaisessa vakosamettihameessa, oloni parani suunnattomasti.

Baletin päätyttyä saatoin siskon bussiasemalle ja suuntasin kotiin.


Kotiin päästyäni haettiin Taan kanssa heseä iltapalaksi, koska molempien oli jo pari päivää tehnyt mieli juustohampparia. Mutta kaikki ei mennyt ihan putkeen.
Tällaista palautetta Hesburger sai:

Hei, kiitokset maailman hirveimmästä hampurilaiskokemuksesta kautta aikojen. 

Teimme eilen (9.1.2016) illalla puoli tuntia ennen sulkemisaikaa (23:30) Munkkiniemen Hesburgerissa tällaisen tilauksen: 1 juustoateria, 1 angusateria, 9kpl kananugetteja. Molemmat ateriat isompina, juuston kanssa juomana Coca-cola ja anguksen kanssa Sprite zero, sekä nugetelle kaksi dippiä. Otimme tilauksemme mukaan. 

En ole ennen nähnyt keltaista Coca-Colaa, joka maistuu Fantalle. Eli toinen juoma oli mennyt väärin. Angushampurilainen oli koottu vähän miten sattuu ja oli hyvinkin littana. Teidän ansiosta tiedämme myös nyt, että pelkkä sinappi ei kyllä maistu hyvältä hampurilaisten välissä. Molemmissa hampurilaisissamme oli sinappia kastikkeen tilalla. Maistui vähän miedolta Turun sinapilta. Aika kuvottava kokemus. Kokeilkaa, jos ette usko. Eli molemmat hampurilaiset olivat syömäkelvottomia. Havaitsimme tämän vasta sulkemisajan jälkeen emmekä olisi kotoa kerenneet takaisin, vaikka olisimme huomanneetkin sen heti kotiin päästyämme. Meillä on läjäpäin kuvia epäonnistuneesta ateriasta, jos haluatte. 

Muutenkin tuntuu, että Munkkiniemessä asioidessa tilauksessa on aina jotain pikkuvikaa, kuten väärä tai unohtunut dippi, mutta syömäkelvotonta ruokaa emme ole ikinä ennen saaneet. 

Palvelu oli kuitenkin ystävällistä ja ripeää. 

Ps. Älkää tehkä sinappihamppareita. Ikinä.

Enää ei tee mieli juustohampparia. :D




Translation:

Yesterday was an odd day. I was suppose to write you next how to stay warm or what I bought, but yesterday changed my mind. So instead of woolen stockings and electronics you'll hear about my first ballet experience and my worst burger experience. 
It was Saturday morning, 10:50 to be precise, I was laying on my bed, when I got a message from my oldest sister. She was going to a ballet later that evening with her friend and asked if I wanted to meet before the show. I agreed for I had nothing better planned. Except some swimming with Taa but that didn't really inspire me at the moment.
Couple of moments later she texted me that her friend couldn't make it because she was feeling a bit ill for she was pregnant, and asked me to accompany her at the ballet. This is how I got to see my first ballet show ever. Prima ballerina Irina Kolesnikova Tour St. Petersburg Ballet Theatre Swan Lake.
I liked the ballet even though the experience didn't sweep me off my feet. The dancing was beautiful but more baffling was how still the dancers could stand for such a long periods of time. Next ballet I'd like to see is The Nutcracker.
I also noticed that there isn't any dress code to the ballet here in Finland. I saw people wearing their everyday clothing, smart-casual, cocktail dresses and even evening wear... All mixed up in one place. At first I felt a bit underdressed wearing my cherry skirt and cardigan, until I saw a girl with greyish green hoodie and brown corduroy skirt. The feeling disappeared immediately.
After the ballet I escorted my sister to buss-station and headed back home.
I got home and Taa and I decided to get some burgers from Hesburger (Finnish rival for McDonalds) for we'd been graving for cheeseburgers for couple of days. The burgers we got had mustard in them instead of the regular mayonnaise they usually come with. The taste was disgusting. I also got Fanta instead of the Coke I ordered. I wrote them a nice little passive aggressive feedback today. Mustard in a hamburger tastes really bad, believe me. At least I don't have a graving for cheeseburgers anymore.