Petticoat

Leveät helmat ovat kuuluneet minulla aina lähinnä kesäisimmille laitumille. Pieni fiftarifriikki kapuaa jostain esiin aina lämpimällä. Vielä ei kuitenkaan ole tarpeeksi lämmin vaikka kevät sieltä pikkuhiljaa hiipiikin siitepölyineen. Muiden blogistien kuten HuggyHaren  ja Alisan innoittamana päätin hankkia ensimmäisen oikean tyllialushameeni. Osasyynä hankintaan on myös rakkauteni sukkahousuihin. Mekkofriikit tietävät, mitä sukkahousujen ja puuvillamekkojen yhdistelmä tarkoittaa. Onhan minulla toki tavallinen alushame, mutta jotkut hameet suorastaan huutavat kohokkeen perään. 



Suurin osa mekoistani, joiden kanssa tätä tulen käyttämään, ovat omatekemiä, sillä valmishamosilla on usein jotain lyhyys + notko + pienet rinnat yhdistelmää vastaan. Miksi pitää olla näin kummallisen mallinen!? Lisäksi, en vaan tunnu löytävät kivoja leveähelmaisia mekkoja ja hameita tarpeeksi suopeaan hintaan. Sanoo hän, joka juuri osti Parikan laukun, josta lisää myöhemmin.


Koska aion pärjätä vaan yhdellä tyllialushameella, ainakin näin alkuun, niin tuli sen sopia mahdollisimman monen mekon ja hameen kanssa, näin ollen musta oli mielestäni turvallisin värivalinta. Joo, olen vähän ennalta arvattava, myönnetään.

Suuntasin ensin Cybershoppiin, kolmeen eri liikkeeseen, mutta jouduin joka kerta poistumaan tyhjin käsin. Joko tyllit olivat liian littania, väärän värisiä tai naurettavan pituisia. Monet asiat ovat naurettavan pituisia kun oma pituus ei ylitä 160cm. Tutkiskelinkin sitten eri verkkokauppojen tarjontaa. Liian kallis, ei kokoja, hirveät toimituskulut, epäilyttävän näköinen liike... Kunnes törmäsin EMPillä siedettävännäköiseen. Klikkasin sen toivelistaani ja odotin noin kuukauden 'ei toimituskuluja'-tarjousta.


Kokoluokitus oli tässä tyllissä taas ihan hepreaa: XS-S ja M-L. Koska olen kokoa S-M, päätin ottaa isomman. Kaventaminen (tai tässä tapauksessa kuminauhan kiristäminen) on aina helpompaa kun suurentaminen. Onneksi tätä ei kuitenkaan tarvitse lähteä pienentämään, vaikka se hieman löysä onkin.


Nyt kohoavat minunkin helmani hieman korkeammalle ja toivon mukaan eivät kelaudu jalkoväliin.



Translation:

I love wearing flared skirts and dresses when it gets warm outside. Inspired by other bloggers and the love for stockings (girls who love cotton dresses know what happens when you use them with stockings) I decided to buy my very first tulle petticoat. I wanted it black so that it would go with most of my dresses. It was really hard to find the perfect one, for you know, Finland isn't that cheap country and I'm under 160cm tall. I finally managed to find one that fit my criteria from EMP, so I added it to my wish list and waited patiently for no-postage offer for a month.
This petticoat was oddly sized: XS-S, M-L. Usually the sizing goes S-M, L-XL... I'm Size S-M so I decided to take the M-L one because it's always easier to make it smaller than to make it bigger. It's a bit loose, but doesn't necessarily need fixing.
Most of my flared skirts and dresses are self made because I can't seem to find anything nice that fits my body at tolerable price. I'm short, I have small boobs and swayback.
At least now my hem will rise higher than before.

DIY: koi pond


Kylmäemali, resiini, koruhartsi, epoksihartsi... Millä nimellä tätä ainetta nyt pitäisikään kutsua, on lasimaista ainetta, josta voidaan tehdä esim. koruja tai koriste-esineitä. Se on kaksikomponenttinen aine, eli se tarvitsee kaksi erillistä ainetta, joista toinen on kovettaja, joka aiheuttaa kemiallisen reaktion ja saa aineen kovettumaan. Tämä kyseinen hartsi ei tarvitse kovettumiseen mitään ekstrajuttuja (uuneja, uv-valoa tms.) vaan kovettuu ihan huoneen lämmössä. Yleensä nämä aineet ovat myrkyllisiä, joten niiden kanssa kannattaa olla tarkkana. En suosittele tätä ainetta hätähousuille, sillä sen kovettuminen kestää n. vuorokauden.

Viime vuoden loppupuolella rohkaistuin pitkän harkinnan jälkeen ostamaan itselleni pienen paketin koruhartsia. Olin jo pitkään katsellut dA:ssa muiden tekeleitä ja halu oli kova päästä tekemään itsekin. Viallinen tuote kuitenkin aiheutti minulle päänvaivaa ja aloin jo melkein kuvitella tulleeni hulluksi kun kovettumista ei tapahtunut, teinpä mitä vaan. Viimeisillä hermojeni rippeillä kirjoitin reklamaation jälleenmyyjälle ja sain selville, että minulle oli vahingossa myyty erää, jossa molempiin pulloihin on päätynyt samaa ainetta. Jaha, no ei ihme, että se ei kovetu.

Vaikeuksista huolimatta sain viimein tuotokseni, eli koi-lammen, valmiiksi.


Alusta on jokin askartelukaupan puinen pohja, jonka maalasin ensin akryylimaalein harmaaksi ja käytin viimeiset rippeet PlastiKote granit -spraymaalista tuomaan tekstuuria. Lammen pohjalle asetin valkoisen kiven, jonka poimin Taan porukoiden pihasta. Lisäsin myös pohjaan Nochin pienoismallikiviä ja samalta valmistajalta miniatyyrisammalta, jota liimasin lammen reunoille koristeeksi. Pitkät suikerokasvit ovat ihan oikeaa sammalta. Lumpeet ja kalat on muovailtu fimosta/cernitistä. Ne on maalattu Citadel maalein ja lakattu Fimo Gloss lakalla. Kalat on vielä viimeistelty glitterillä. Liimasin ensin puolet kaloista alustan  pohjaan ja sitten kaadoin koruhartsin siihen päälle. Koruhartsin ollessa jähmeää, eli noin 11 tunnin kuluttua, iskin loputkin kalat paikalleen. Näin kaikki kalat eivät ole aivan samalla tasolla. Sen jälkeen tein uuden seoksen, kaadoin sen vanhan hartsin päälle ja annoin kovettua. Älysin, että hartsia tuli hieman liian vähän, sillä yksikään kala ei ollut kokonaan vedenpinnan alla, joten tein vielä viimeisen hartsikerroksen. Sen ollessa jähmeää, lisäsin lumpeet ja viimeistelin työn.


Tämän ympärille olisi tulevaisuudessa tarkoitus rakentaa laakeaan kukkaruukkuun japanilaistyyppinen minipuutarha. Ihan elävillä kasveilla siis. Oikea puutarha olisi aivan ihana, mutta puutarhahaaveet eivät näillä näkymin toteudu vielä moneen vuoteen, joten joudun tyytymään tällaiseen. Ehkä tämän ylläpitokin on hieman helpompaa. Tappaisin vaan kaikki kalat kuitenkin.


Vielä olisi paljon parannettavan varaa, mutta olen silti tyytyväinen. Varsinkin kaiken sen söheltämisen jälkeen, jonka jouduin kokemaan viallisen tuotteen takia.


Miltä teistä ajatus miniatyyripuutarhasta kuulostaa?


Translation:

Cold glaze has been tickling my interest for a long time, but until now I have never dared to try it. When I finally bought a package, it didn't seem to harden no matter what I did. I was sold a faulty product that had same substance in both bottles. No wonder it didn't work. Luckily I got another as a refund.
My first try with the glaze was this miniature pond.
Nymphaea and Koi carps are made of Fimo/Cernit, painted with Citadel paints, coated with Fimo gloss varnish and finished with glitter. The miniature moss and pebbles are from Noch. Larger plants are real dried moss and the white stone is from Taa's parent's yard.
I'm planning on putting my miniature pond in a flat flower pot and building a miniature Japanese garden around it. I've always wanted a Japanese type garden, but garden dreams seem so unreachable at the moment so it's easier to settle for miniature ones. And also, miniatures doesn't require as much maintenance as a real garden would. I don't know if I could even keep real kois alive for long.
So, what do you think of the idea of mini garden?

"...what to do with the time that is given us."



Kiirettä on pitänyt. Pienet arkipäivän tapahtumat täyttävät päiväni ja niin omat kuin tilatutkin projektit huhuilevat joka nurkasta. Joskus voisi opetella sanomaan ylimääräisille projekteille "ei" ja aikatauluttaa omaa tekemistään hieman paremmin. Tämä on enemmän omaa syytäni kuin tuntien riittämättömyyttä päivässä. Sitä vaan jymähtää koneelle, kirjan ääreen tai vaan katsomaan sarjoja.


Tänään lounastimme Taan kanssa Virgin Oilissa ja kävin palauttamassa viallisia tuotteita Hobby Pontiin. Pääsen taas aloittamaan yhden projektin ties kuinka monetta kertaa alusta. Toivottavasti tuote toimii tällä kertaa. Se kun on aiheuttanut jo aika monet itkupotkuraivarit.

Työkokeilupaperien pitäisi saapua pian allekirjoitettaviksi ja sitten ne pitäisi laittaa vetämään Työkkärin kautta Kelalle. Tulevaisuudelle on siis nyt hieman selkeämmät suuntaviivat. Ainakaan ei tarvitse taas hetkeen miettiä, mitä vastaa, kun uteliaat puolitutut ja tutut kyselevät työtilanteesta. Uusi työkokeilupaikkani on siis Arki Design. Mikäli paperit menevät läpi aloitan kuun lopulla. Peukut pystyyn, että tämä on viimeinen työkokeilupaikkani. Kaipaan jo kovasti jotain pysyvämpää tai ainakin sellaista, josta maksetaan muutakin kuin 9€/päivä. Kateellisena olen seurannut poikaystäväni alan aivan poikkeavia työmarkkinoita. Eri yritykset ovat innokkaana ottamassa häntä leiviinsä aina vaan paremmin tarjouksin ja haluavat pitää työntekijänsä. Toisin kun meidän alalla suositaan vaan ansioituneimpia. Kaikkia nimettömiä mahdollisuuksien mukaan riistetään mitä törkeimmin sopimuksin, jos edes palkataan. Kaiken taiteellisen kun voi myös teetättää sillä veljenpojalla, joka harrastaa vähän tuota piirtämistä. Sille kun ei tarvitse maksaa leffalippuja enempää. Riistotarjouksille sanoisin mielelläni "ei".

Helpotusta elämään tuo myös Työkkärin selkeytyneet ohjeet kevytyrittäjyyttä kohtaan. Nyt voin viimein tehdä pienprojekteja laskuttaen ilman, että tukeni katkaistaan tarkistuksen ajaksi. Tietenkin saamani tulot korreloivat sen kanssa paljonko tienaan, mikä on vähän kakkaa. Eihän työtön saa saada yhtään enempää rahaa käyttöönsä. No, nyt kuitenkin uskaltaa viimein tehdä asioita laillisesti. Tietenkin vähän vituttaa myös ne määrät, mitä laskutuspalvelut vetävät välistä.


Ein sanomista voisi myös opetella muillakin elämänalueilla. Kuten vaikka sillä kolmannen alkoholiannoksen kohdalla. Tai ennen sitä ensimmäistäkään tupakkaa. Minä kun en saa edes sitä käheän seksikästä tupakkaääntä. Tätä mietin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä vessan lattialla tunkiessani sormia kurkkuun, jotta olo paranisi. Alkoholin tuoma huono olo helpotti, mutta sitkeä tervan ja savun haju sormissa, hiuksissa ja keuhkoissa ahdisti minua vielä seuraavankin päivän.
Vaikka business-keskustelut olivatkin paheiden höystämiä niin nyt on viimein mustaa valkoisella Neanderthal -roolipelikirjan kuvittamisesta. Olen ihan tyytyväinen ottaessani vastaan tämän haasteellisen aiheen, sillä muuten piirtäisin vaan nättejä naisia ja söpöjä eläimiä.

Söpöistä eläimistä päästäänkin kisuprojektiin, joka etenee hyvin, vaikka en siitä täälä kauheasti olekaan mainostanut. Kuvista jo puolet on valmiina. Eli kaikilta kuviaan lähettäneiltä on ainakin yksi kisu ikuistettuna paperille. Aikataulu sen sijaan venyy ja poksuu ajanhallintakyvyn puutteen takia, mutta onneksi yhdenkään eläimen henki ei ole tästä riippuvainen. Ehkä tärkeämpää on hyvä jälki ja mieli, kuin se, kuinka nopeasti teen tätä. Vaikka teistä hätäisimmät ehkä meinaavat varmaan luovuttaa kanssani.


Oman eläimeni hyvä mieli oli kyllä täysin kadoksissa viime lääkärireissulla. Bussimatkat ja lääkäri kun eivät kuulu sen lempijuttuihin. Roottori parka pelkäsi kuollakseen mukavaa lääkärinaista ja yritti syliini kantokopan ollessa saavuttamattomissa. Saimme kuitenkin hämättyä kissaa sen verran, että piikki sujahti kankkuun ihan huomaamatta, eikä ketään purtu tällä kertaa. Onneksi nykyään kaikki rokotukset voi huoletta ottaa kolmen vuoden välein, joten mokomalla ei tarvitse kiusata kovinkaan usein. Odotin kauheaa mökötystä loppupäiväksi, mutta sen sijaan meillä olikin mitä reippain kissa, joka antoi kaiken anteeksi päästessään kotiin ja saadessaan pari namia.

Tätä kirjoittaessani huomaan katsovani vähän väliä kelloa ja miettiväni, mihin kaikkeen huominen päivä riittää ja saanko mitään taaskaan aikaiseksi. Seuraavaksi raapustankin taas uuden "Dodo" -listan (eli to-do -listan), jotta en jää huomena aamulla vaan makaamaan sänkyyn.


 

Translation:

I've been busy. Small everyday chores fill my days and various projects lurk behind every corner reminding me of things to do. Sometimes I wish I could just say "no" more often to extra projects. I also wish I was better at scheduling. 
Today we had a lunch with Taa. I visited craft store to get a refund for faulty product, which has given me quite a headache. I had to start one project over and over again multiple times because of that.
Contract of my new work try-out should arrive any day now for me to sign and forward to employment agency. If they prove it, I'll start at the end of the month at Arki Design. Let's hope that this'll be my last work try-out. I really want to have a real job. With envious eyes I've been watching how different mine and Taa's fields are with hiring.
Learning to say "no", would be really helpful when you know you're gonna regret the things you're about to do. Like after the third class of alcohol or before the first cigarette. Sadly, I don't even get that sexy husky voice after smoking... I had time to think of that while sitting on our bathroom floor thrusting my fingers up to my throat to ease off the nausea last Saturday night. The sick feeling relieved as I threw up, but the smell of the tobacco was not so easy to get rid of.
Even though the meeting was filled with vices, we came to agreement of me illustrating a role-playing-game book about Neanderthals. I'm really happy that I took part in this project. Otherwise I would just continue drawing pretty ladies and cute animals.
Speaking of cute animals. My Charity Cat project is going well. I've now finished half of the pictures. I know I'm a bit late of the schedule, but I don't mind. It's better to make these with time and cheer.
Predator wasn't feeling very cheery when I took him to a vet. He hates buss-rides and is terrified of vets. Luckily this time no one got bit and he wasn't moody at all when we got back home.
I was a bit lazy and hasty with the translation. Time seems to run through my fingers without me being able to grasp it at all. I really should write a to-do-list (or as I call it Dodo-list) for tomorrow.

DIY: bulletin board


Siivosin meidän eteisen tässä yksi päivä ja ison tavarapinon takaa kuoriutui jokusen vuoden takainen tekele. Nyt sain siitä viimein kuvankin – kiitos salaman.

Tuunasin Taalle ilmoitustaulun kun meillä oli vielä asumusero. En muuten olisi siihen Spider Jerusalemia taiteillut, vaikka Transmetropolitan onkin hyvä sarjakuva. Ilmoitustaulu oli alkujaan ihan normaali ruskea korkkitaulu, jonka ostin muutamalla eurolla kirpparilta, spraymaalasin mustaksi ja koristelin akryylimaalein. Ei siis mitään sen ihmeempää.
 

Jos nyt tekisin ilmoitustaulua niin maalaisin siihen varmaan joko kliseisen maailmankartan, graafisen kouvumetsän, Ouija-laudan tai sitten päällystäisin jollain kivalla printtikankaalla. Ehkä. Nyt saan kuitenkin sietää Spideria. 


Onko Transmetropolitan tuttu? Tykkäsitkö?

 

Tranlation:

While cleaning up our entryway, behind a big pile of stuff I found a couple of years old bulletin board that I made for Taa. Now that I have my flash I was finally able to take a picture of it.
I made this for him while we lived apart for a short term. If we would have lived together at that time, I wouldn't have painted Spider Jerusalem on it, even though Transmetropolitan is a good comic.
This bulletin board used to be just a regular brown cork board. Bought from flea market, spray painted black and decorated with acrylics. So nothing too fancy.
If I were to make a bulletin board for myself, I would paint world map on it. Or maybe Ouija board or birch forest, or cover it with some nice print fabric. Now, I'll just have to tolerate Spider.
Are you familiar with Transmetropolitan? Do you like it?

Game over

"Hero, your will energy is low. Watch that."

Kyllästyttää postailla kokoajan vaan askarteluista ja piirtämisestä, ja koska elämässä ei nyt tapahdu oikein muuta mielenkiintoista, niin puhutaan vaihteeksi vaikka peleistä.

Pelaamiseni alkoi aika pienenä. Esiteininä ja teininä pelasin hyvinkin paljon, mutta nykyään vaan satunnaisesti. Pelaan suurimmaksi osaksi vaan Taan kanssa Lego-pelejä ja katson mielelläni kun Taa pelaa jotain mielenkiintoista (esim. Heartstone ei ole mielenkiintoinen). Näin olen päässyt kokemaan pelejä, joita en ehkä itse halua pelata. Haluaisin toki kovasti pelata enemmän, mutta en vaan jotenkin saa aikaiseksi. Iso läjä aloitettuja ja aloittamattomia pelejä odottaa minua. 


Päätin täyttää blogeissa pyörineen pelikyselyn, hieman muokattuna tosin. Höystin vastaukseni myös Youtube linkeillä, jos joku kiinnostuu pelistä/aiheesta enemmänkin. Vastauksissa ei pitäisi olla akuutteja spoilereita, mutta linkeistä saattaa olla.

Ensimmäinen videopelisi?
Oikeasti varmaan jokin, jossa painellaan näppäimiä ja tulee kivoja valoja ja kuvioita. Jotain DOS-pelejä on kuitenkin jäänyt mieleen: Kings Quest 3, Hero's Heart, The Incredible Machine (aka TIM), Lemmings, In Search of Dr. Riptide, Alien force, Hugo's House Of Horrors 1, God of Thunder... Muumit meren aalloilla... Oli meillä ensimmäinen Tomb Raiderkin, mutta ne dinosaurukset oli liian pelottavia.

Konsolipelit tulivat tutuiksi kun lainasin siskonmiehen pleikkaria. Sillä pelaisin lähinnä Xena: Warrior Princessiä, Discworld Noiria, Ötökänelämää, Cardinal Syn:iä ja No Fear Downhill Mountain Bikingia.

Sain myös serkkuni vanhan SNESin, josta parhaiten mieleen on jäänyt Yoshi's Island, Mariot ja Toy Story.

Mitä pelialustoja omistat?
Xbox, Xbox360, SNES ja Playstation 3 (joka on Taan). Ja tietty PC, mutta oma PC pelaamiseni rajoittuu Sims 3:seen. Eipä tämä PC pelaamiseen riittäisikään. SNESiäkään ei ole tullut käytettyä piiiitkään aikaan.

Suosikki pelijärjestelmä?
Mieluummin konsoli kuin tietokone. Tykkään Xboxien ohjaimista enemmän kuin Pleikkarin. Meidän 360:llä vaan on jokin kosketushäiriö jossain ja kuva katoaa välillä.

http://kasipallo.deviantart.com/Lempi pelihahmosi?
Tykkään yleensä pelihahmoista, jotka eivät puhu mitään kuten Isaac Clarke (Dead Space) tai Chicken Chaser (Fable), mutta täytyy nyt kuitenkin vastata tähän Bigby Wolf (Wolf Among Us). 

Pelihahmo, johon samaistut eniten?
Sims 3 ukkelit. Syö, pissaa, nuku, syö, pissaa, nuku, siivoa, meteoriitti osui päähän... Ja huijaamatta ei saa kaikkea, mitä haluaa. ;)

Inhottavin hahmo peleissä?
Näitä on paljonkin. Bloody Mary (Wolf Among Us), Guildmaster (Fable), Briar Rose (Fable), Mario (Yoshi's Island), Ben (Walking Dead s1)... 

Inhottaa myös Spyro: A Hero's Tailissa ne minipelien hahmot. Mikseivät ne voi olla vapaaehtoisia pelejä? 

Ja täytyy kai mainita Ethan Mars "Press X To Jason".

Suosikkipahis?
Jack of Blades. Myös ne ihan perus Heartlessit, jos niitä ei tulisi ihan kokoajan. 

Suosikkisankari?
Chicken Chaser. 

Surullisin kohtaus peleissä?
En nyt keksi muuta kuin Walking Dead: Season 1 lopun. "Clementine will remember that." 
Tai sitten Shadow of the Colossus, kun Argo putoaa.

Peli, jossa paras tarina?
Wolf Among Us pysyi mielenkiintoisena loppuun saakka ja osasi yllättää.

Paras pelattavuus?
Ööm... En ole kauhean kranttu. Kiinnitän huomiota vaan kun se tökkii pahasti.

Kuva pelin ympäristössä, jossa mieluusti asuisit?

Screenshot: Alice: Madness Returns

Suosikkigenre?
Eiköhän se ole aika selkeästi seikkailu.

Paras soundtack peleissä?

Peli, jossa on ollut parhaimmat grafiikat?
Vaikea. Fable-sarjassa on panostettu taustoihin, Wolf Among Usin ja Alice: Maddness Returnsin tyylit ovat kivoja... Mutta ehkä kunnia menee Last of Usille. Kaikki näyttää realistiselta ja uskottavalta. Itsehän en tätä ole pelannut, enkä varmaan valitettavasti pelaakaan zombiefobiani takia.

Paras ääninäyttely?
Ei tähän kiinnitä yleensä huomiota paitsi, jos se on hirveää, mutta... Jack of Bladesin ääni on hunajaa korville. Reaver on kanssa hyvä, mutta voiko muuta odottaa kun ääninäyttelijänä on Stephen Fry. Nuo kaksi tulivat ensimmäisenä mieleen. Grabbed by the Ghoulies toisaalta...

Eeppisin kohtaus pelissä?
Eeppistä tai ei, mutta suuren tyydytyksen tuotti kun Bigby paloittelee Bloody Maryn.

Mielestäsi kaikkien aikojen paras peli?
Fable: The Lost Chapters, koska palaan sen luo aina uudelleen ja uudelleen. Tässä pelissä oli hyvät raamit lähteä kehittämään eteenpäin ja siitä olisi tullut jotain aivan mahtavaa, mutta pelintekijät kehittivät ihan vääriä asioita ja jatko-osat muuttuvat vaan hirveämmäksi. Suurin  syy kuitenkin on ehkä pelin yksinkertaisuus ja helppous.

http://kasipallo.deviantart.com/art/Fable-Anniversary-462696908Pelin jatko-osa, johon petyit?
No ne Fablen jatko-osat. Dead Spacekin muuttui kauhupelistä räiskinnäksi ja juonesta tuli laiska.

Mielestäsi vaikein peli?
King's Quest 3. Ei, ei vaan mene järkeen. Miten tätä voi pelata ilman opastusta? En päässyt ikinä kovinkaan pitkälle.

Pelottavin peli?
Pelottavin, jota olen itse pelannut on ObsCure. Tuon zombiempia pelejä en voi pelata. Siinä menee raja. Taa testaili vähän väliä pelatessamme, kuinka hiessä käteni ovat. Niin, en pelannut edes yksin. Saisin varmaan sydärin ja paskahalvauksen, jos yrittäisin Resident Evilia itse. On ne fobiat huvittavia...

Peli, jonka loppuun et ollut tyytyväinen?
Deus Ex: Human Revolution. En pelannut tätä itse, enkä oikein tiedä haluanko pelata enää kun näin, miten peli loppuu. Voiko laiskempaa loppua ollakaan kohtalaisen hyvälle pelille?


Peli, jossa on parhaat välianimaatiot?
Alice: Madness Returns. Kevyttä, ei ärsytä.

Suosikki klassinen peli?
Klassinen peli? Kingdom Hearts on ainakin klassinen? Sanotaan sitten se, vaikka en vieläkään ole itse pelannut Agrabasta pidemmälle. 

Peli, jota olet pelannut yli 5 kertaa?
Fable: Lost Chapters, Spyro: A Hero's Tail ja The Hobbit ovat sellaisia, jotka muistan pelanneeni alusta loppuun useamman kerran. Teininä ei oikein ollut rahaa ostaa lisää pelejä, joten sillä mentiin, mitä oli.

Salainen pahe -pelisi?
Xena: Warrior Princess, pleikka ykköselle. Haaveilen tämän pelin perään vähän väliä! Ensimmäisiä pelejä, jonka halusin oikeasti päästä läpi ja meninkin. Ötökänelämää on suurin häpeäpilkkuni, sillä se löytyy meiltä vieläkin. 

Screenshot: Xena: Warrior Princess

Peli josta et uskonut pitäväsi, mutta aloitkin pitämään paljon?
Harvemmin tulee kokeiltua pelejä, joista en usko pitäväni. Ehkä The Sims. Simsin noustua suosioon, en ollut kiinnostunut siitä yhtään. Lämpenin kuitenkin ajatukselle aikamoisessa jälkijunassa ja nyt hyllystäni löytyykin Sims kolmonen kattavan lisäosakasan kanssa.

Peli, joka ei ole saanut ansaitsemaansa arvostusta?
En ole kauhean tietoinen pelien arvosteluista. Ehkäpä Grabbed by the Ghoulies. Peli oli hauska ja yksinkertainen, eikä se bugittanut yhtään.

Peli, jota kaikkien pitäisi pelata?
LittleBigPlanet tai jokin Lego-peli, kunhan pelaat jonkun kanssa. Suloisia, huvittavia, eivätkä ota itseään liian vakavasti. Sopivat monenikäisille ja -tasoisille pelaajille.

Peli, jota meinaat pelata lähiaikoina?
Kai tuo Kingdom Hearts pitäisi pelata loppuun.

Mielenkiintoisia pelejä, joita haluaisit kokeilla? 
(Tai vaihtoehtoisesti minun tapauksessani katsoa kun Taa pelaa)

Löysittekö tästä jotain mielenkiintoisia uusia pelejä? 
Muistuiko mieleen vanhoja unohdettuja? Heräsikö kysymyksiä?


Play again?