Smileys, cherries, moons and the Christmas spirit


Käväisimpä tässä kirpputorilla viikolla, ja ihmettelempä vaan, miten joku raaskii myydä kahdella kympillä melkein 100€ arvoisen Eva Solon Smiley -kulhon. Kiitos kuitenkin kuin myit. Kulho oli ostoslistallani ja säästin nyt aika monta kymppiä. Kulhossa on pieni näkyvä kolhaus etukulmauksessa, mutta se ei minua haittaa. Muuten kulho on priimakunnossa.


Löysin myös pari viikkoa takaperin pari syötävän söpöä kirsikkaista metallirasiaa, jotka lähtivät matkaan ihan parilla eurolla. En vaan voinut vastustaa. Metallipurkit ja kirsikat. <3 Onneksi ei ihan kauhean usein tule käytyä enää kirpparilla kun sieltä tarttuu melkein joka kerta jotain mukaan.


Kirpparoinnin lisäksi olen vähän shoppaillut muuallakin.
Restylen pakettini saapui juuri sopivasti ennen postilakkoa. Ostin legginssit ja topin. Legginssit ovat aika ohuet ja venyvät. Ostin ne kokoa L, vaikka normaalisti suosin kokoa M. Paita taas on kokoa M ja tällaiselle pienirintaiselle, rintojen kohdalle jää vähän turhaa tilaa. Onneksi se on nopeasti hoidettavissa ompelukoneella.

Lisää kuu-aiheista asustetta löysin tänään Design District Marketilta, jonne suuntasin toivoen löytäväni yhdet joululahjat hieman halvemmalla. Suunnittelemiani joululahjoja sieltä en löytänyt, mutta sen sijaan ostin itselleni korvakorut.


Oletin, että EMPin paketti olisi nyt ainakin jumittunut logistiikkakeskukseen lakon takia, mutta sainkin perjantaina saapumisilmoituksen sähköpostitse ja kävin hakemassa sen pois postin nurkista pyörimästä. Paketista löytyi se synttärilahjalistani Nightmare Before Christmas-villapaita ja Taalle muutama pitkähihainen. Parempaa villapaitaa ei olekaan! Säästin hieman kun tilasin tuotteet EMPin ei-postikuluja -kampanjan aikaan ja lunastin vielä samalla jonkin -10% alennuksen, joka olisi mennyt umpeen seuraavana päivänä. Käytän nämä alennukset aika häikäilemättömästi hyväkseni. :D

Tehokkaan osteluspurtin lisäksi olen vaan lähinnä koomannut, katsonut sarjoja ja Taan pelaamista, sekä nukkunut liian pitkiä päikkäreitä. Ihan hirveä väsymys painaa päälle ja kaikki miljoonat projektit tuntuu vaan seisovan, vaikka intoa olisikin tehdä kaikkea. Ehkä se tästä kun lisäsin ruokavalioon D-vitamiinia.

Mulle on muuten tarttunut tämä muiden joulufiilis. Lunta ja pakkasia en kuitenkaan kaipaa yhtään, vaikka sitä valkoista ainetta jo hieman tänään autojen katoilla olikin. Joululahjat on melkein kaikki hankittu, ja loput, mitä ei vielä ole ostettu, ovat hyvin tiedossa. Ajattelin tässä lähiaikoina koota vinkkipostauksen joululahjojen ostoon liittyen, jos siitä vaikka olisi apua jollekulle.

Muistakaa muuten osallistua mun kisujenpelastuskampanjaan, että saan lisäpontta sen toteuttamiseksi! :) Pari kuvaa onkin jo sähköpostiin kolahtanut.



English:

I did some shopping. A lot, actually, but most of them were on sale, cheap or found on flea-markets. Our postal service has gone on strike so it wasn't certain when I'd get my Restyle and EMP orders, but luckily they did come right on time.
I've felt myself a bit weary these past few weeks and all I've managed to do is to take way too long naps, watch some series and Taa playing. But even though I'm super tired, I'm full of Christmas spirit! Most of the gifts are already bought and wrapped!
 

I wish I could save every kitty in the world


Minulla on idea. Ja haave. Haluaisin nimittäin pelastaa kisuja.
Monet teistä varmaan tietää, kuinka pienillä rahamäärillä erilaisia kissojenpelastusyhdistyksiä pyöritetään. Aika usein tällainen toiminta tuntuu perustuvan suurimmaksi osaksi vapaaehtoistyöhön. Koska nämä pienet, mutta pirulliset ja sisukkaat otukset ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja en nyt oikein rahallisesti, perinteisellä vapaaehtoistyöllä tai adoptoimalla pysty auttamaan, päätin kantaa korteni kekoon muuta kautta.

Ajattelin siis piirtää A4-kokoisia kissakuvia, jotka lahjoitan jollekin yhdistykselle (tai useammalle) huutokaupattavaksi, sillä ehdolla, että tuotot käytetään kissojen hyväksi esim. ruokahankintoihin, herkkuihin, aktivointiin tai rokotuskustannuksiin. Minä itse siis en saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta.
Miltä tämä teistä kuulostaa? 

 
Tämän tyyppisistä kuvista on siis kyse.
En ole vielä päättänyt näiden kuvien osalta, tulevatko ne mukaan projektiin, vaiko eivät.

Jos idea kuulosti hyvältä, niin minulla olisi tähän lisäidea. Toivoisin, että voisitte lahjoittaa minulle omista kissoistanne kuvia inspiraatioksi. Näin tekin pääsisitte osallistumaan ja minun ei tarvitsisi kuluttaa aikaa inspiraation etsimiseen.
Käyttäisin siis kuvianne mallina piirustuksiini, joten kuvan tulee olla teidän itse ottamanne tai teidän tulee olla pyytänyt kuvaajalta lupa! Kuvan ei tarvitse olla mikään super tarkka, eli kännykällä otetut kuvatkin käyvät, kunhan siitä nyt saa jotain selvää. Muistakaa kuvaa valitessanne, että hienot maisemat/taustat jäävät melkein poikkeuksetta hyödyntämättä.

Haluaisin myös esitellä blogissani alkuperäiset kuvat ja kuvan kissan tarinan tai esittelyn. Noin 150 sanaa on aika hyvä määrä. Jos bloggaat, niin laitan myös mielelläni linkin blogiisi. Jos et halua kirjoittaa mitään, niin mainitse vähintäänkin kissan nimi.

Lähettämääsi kuvaa käytän siis vaan tämän projektin yhteydessä; oman tuotokseni mallina, blogissani ja ehkä myös portfoliossani, en muuten. Jos en jostain syystä piirräkään kuvastasi, niin ilmoitan sinulle syyn, jotta voit halutessasi osallistua uudella kuvalla. Useampikin kuva on tervetullut, jos haluat antaa minulle valinnanvaraa, mikä on aina kiva. Pyrin saamaan kuvat piirretyksi tammikuuhun mennessä. Tämä tietty riippuu ihan siitä, montako kuvaa saan ja kuinka nopeasti jaksan työskennellä vetämättä itseäni piippuun. :D Infoan teille aina välillä, miten sujuu.

Osallistutpa projektiini kuvalla tai et, niin olisi kiva kuulla mielipiteesi siitä, mikä yhdistys mielestäsi ansaitsisi rahat? Koita ehdottaa yhdistystä, jolla on aktiivinen facebook-ryhmä, sillä kuvien myynti on helpoin toteuttaa somen kautta.


Kuvat tarinoineen voi lähettää osoitteeseen kasipalloart( a )gmail.com.

Iso kiitos näin etukäteen kaikille kisujen auttajille!


P.s. Tätä projektia voi ja kannattaakin mainostaa, sillä mitä enemmän kuvia ja projektistani tietoisia ihmisiä, sen enemmän rahaa kisuille! Ainakin toivon mukaan.
P.p.s. Jos projekti ei jostain syystä toteudukaan, esim. mikään yhdistys ei kiinnostu ideasta tai palan itse loppuun, niin katsotaan sitten, mitä tehdään kuville, jotka olen jo saanut aikaiseksi.


Translation:

I have this crazy idea. As you might have known, most of the cat shelters run mainly by volunteer work. I have always wanted to help, but as I cannot participate in volunteer work, I don't have money to donate and I cannot adopt more cats at the moment, I've decided to help by doing what I do best. I want to draw kitty portraits and to donate them to a cat shelter for them to auction, only if they promise to use the money they gain from the action for the wellbeing of the shelter cats. I, personally, will not benefit from this financially at all.
What do you think?
If you think this is a great idea, I have an another idea for you.
I'd be delighted if you could participate by sending me a photo that I could use as a reference for it would save me a lot of time. Before sending me anything, remember that you must own the rights of that photo, meaning, that you must have taken the photo by yourself. I most likely will not draw backgrounds, so be sure to choose a photo that isn't dependent on it. I'd also love to hear and share the story of the cat in that photo. 150 words or less is fine. If you don't want to write anything, at least include the name of the cat.
So where and how will I use the photo you send me? I will use it as a reference of my drawing, post it here with the story you gave me and I might use it on my portfolio as well if I ever mention about this project there. That's all. 
You can send the photo(s) and the story at kasipalloart (a) gmail.com.
Note that you will not gain any rights to the drawing I make.
Thank you in advance for taking part in my humble effort to make the shelter cats' lives better!

Bye-bye mascara!


Pieni punainen kutina hiipi silmääni maanantain aikana supistaen lopulta näkökenttäni melkein olemattomaksi. Ihan kuin lauantaina alkaneessa flunssassa ei olisi jo tarpeeksi kestämistä.

Myötätunnoton lääkäri olisi ilmeisesti halunnut laittaa silmäoireeni allergian piikkiin kyselemällä siihen liittyviä kysymyksiä, mutta itse tiesin paremmin ja joutui hänkin lopulta luopumaan haaveiluistaan. Tämä lähiterveyskeskukseni ilkeä ja työhönsä tympääntyneen oloinen ylimielinen työntekijä (analyysia ei ole muodostettu yhden kerran perusteella) syyllisteli vielä aiheen vierestä muka liian vahvoista e-pillereistäni kirjoittaessaan reseptiä silmäoireisiini. Ihankuin silmätulehdus olisi estrogeenin syytä.

Nuori ja mukava apteekkari lohdutteli, ettei silmäni nyt niiiin kamalalta näytä ojentaessaan voideputkiloa. Kiitos nuori mies kauniista sanoistasi, mutta eivät ne sillä hetkellä lohduttaneet yhtään.

Eivätkä ainakaan seuraavana aamuna. Kuten silmätulehduksilla on tapana, tämäkin vihulainen päätti sitten tunkeilla toisenkin vihreän silmäni limakalvoille.


Koska saikkua ei saa, vaikka ei näkisikään mitään, niin menin sitten torstaina töihin. Voi jos olisin vielä se arka ja surullinen tapaus, joka kavahti postilaatikolle naama meikittömänä menoa, paikkakunnalla, jossa sinut näkee ehkä pari hassua oravaa, olisin varmaan kuollut työmatkallani Helsingin keskustan läpi.
Uusi silmämeikitön ja itkuisen näköinen lookkini ei jaksanut kuitenkaan vaivata päätäni ihmeemmin. Kummallisena köhivänä ja niiskuttavana synkiöhipsterimuumina uhmasin ihmisten katseita vaihtaessani ratikkaa Stokkan kulmilla kahtena viikon viimeisenä työpäivänä.

 

Työpaikalla sain kuulla useammastakin suusta olevani kalpean näköinen. No, miltä muultakaan sitä näillä albiinokarvoilla näyttää? Kaikki väri naamaltani katoaa myös hyvin herkästi pienenkin kuumeen mukana.

Seuraavaksi joudunkin sitten käymään meikkipussini läpi, eliminoiden ainakin ripsarini ja desinfioiden meikkisiveltimet. Ripsarin poisheittäminen ei tuota minkäänlaista sydämen tykytystä, sillä se olisi pitänyt vaihtaa uuteen jo aikapäiviä sitten. Ehkäpä tämä silmätulehdus oli ihan tarpeellinen sysäys puhtaamman meikkipussin saamiseksi.
Ensiviikolla aion juhlistaa silmälääkemömmöjen loppumista, ostaa uuden ripsarin ja vetäistä kunnon smokey eyes -meikit. Albiinolook ei ole minua varten.



Translation:

Little, red and itchy infection made its home inside my eye socket on Monday, narrowing down my eyesight to nearly none. Like I hadn't had enough with the flue I got on Saturday.
My unsympathetic doctor seemed like he would have wanted to diagnose me allergic to something but decided after all that this was in fact an eye infection, like I had told him before. This mean and arrogant doctor, probably fed up with his job, nagged me about my "high level hormone" contraceptive pills as if they were the cause of the infection, while writing me a description to eye medication.
A young and nice pharmacist, told me, that my eye didn't look that bad when handing me my medication. Thank you dear pharmacist, but your kind words didn't give me any comfort at that moment. Nor did they help when the infection spread into my other eye, as the infection usually does.
The doctor didn't give me sick leave so I had to go to work on Thursday. If I was still as shy as I once was, going out without any eye makeup would have killed me. Even though I look like an albino and get comments on my paleness, I got through those days. Looking like some kind of a mix of hipster, goth and moomin, I travelled through the city centre coughing and sniffling.
Now I have to go through my makeup bag, wash all my brushes and get rid of at least my mascara, which I should have thrown out months ago. One good thing came from this eye infection and it's a clean makeup bag.
Next week, when I'm done using this medication, I'll be covering my eyes again with a heavy smokey eyes-look. Albino look isn't my thing at all.

Martial Arts Belt Display


Sain Taan lahjan valmiiksi, kuten jo taisinkin mainita! Tai, no, siitä puuttuu vielä seinäänkiinnityssysteemi, mutta se on vielä pohdinnan alla. Eipä meillä ole seinissä mitään mihin sen kiinnittäisi edes. En taas miettinyt ihan loppuun asti.

Projekti on kestänyt pitkään, sillä sitä on täytynyt tehdä vanhemmillani 100km päässä, jossa käyn ehkä kerran kuukaudessa. Olen joka kuukausi projektin alkamisesta lähtien antanut Taalle niin kuvallisia kuin sanallisiakin vinkkejä siitä, mikä tämä on, mutta onnistunut kuitenkin pitämään sen lokakuuhun saakka arvoituksena, mikä ei ollut mitenkään itsestäänselvyys.

Taan omia arvauksiaan on ollut esim. kirjahylly, jalkatuki, maustehylly, alttari, naulakko... Hänen kaverinsa keskuudessa suosiota herättivät arvaukset: seksikeinu, voimisteluteline ja jalkatuki. Omat tuttavani arvelivat vaan lähinnä kaappikelloa, kun esitin ideani ensimmäistä kertaa paperilla.

No, tässä se nyt siis kokonaisuudessaan on: teline vanhoille kamppailulajeissa käytetyille vöille.

 

Ei siis ihan niin mielenkiintoinen kuin seksikeinu, mutta paljon innovatiivisempi kuin pelkkä hylly tai jalkatuki. 
 
Taa on harrastanut monta vuotta itsepuolustus- ja kamppailulajeja, ja harrastaa edelleenkin. Minusta vyöt ansaitsivat hieman näkyvämmän ja paremman paikan kuin muovikassi vaatekaapin lattialla. Vai mitä mieltä te olette? Itsehän olisin kiertänyt vyöt vaan siististi puolien ympärille, mutta menee ne noinkin.

Koska puutyöt eivät ole paras alueeni sain hieman apua isältäni. Inhoan sähkökäyttöisiä työkoneita, joissa voi mennä sormi. En olisi ensimmäinen meidän suvusta, joka saa puukalikasta käsilleen tai menettää sormensa. :D Tämän lisäksi parempi antaa projektin mennä vähemmällä yritys-erehdys määrällä, kun aikaa oli rajallinen määrä.

Tässä lisäksi hieman kuvia projektin vaiheista.

 
 
 
 
 
 
 
 
 
Olen ihan tyytyväinen tähän vekottimeen. Puutöitä ei ole tullut koulun ulkopuolella tehtyä oikeastaan yhtään, eikä varmaan tule jatkossakaan perus hiomista, polttamista ja maalaamista lukuun ottamatta.

Jos tätä katselee joku, joka tunnistaa, mistä lajista on kyse, niin tiedoksi, että en ota urputuksia virheellisestä merkin värityksestä tai itse vöistä vastaan. Otin taiteilijanvapauden asiassa, syistä, että en löytänyt siihen hätään keltaista maalia ja värien käyttö olisi mielestäni pilannut tuotokseni. :P Ja vaikka tämä onkin "brändätty" tietylle lajille, tarkoituksena oli säilöä tähän kaikki käytössä olemattomat vyöt.


Harrastaako kukaan teistä budolajeja?



Translation:


I finally finished Taa's present! As promised, here it is. It's a rack for his old budō belts.

It took a long time to finish for I had to make it at my parents' house where I visit once a month tops. I also did get some help from my dad with slicing of the wood, because I hate using machinery that can chomp your fingers off.

Taa has practiced different kinds of martial arts for years now and his old belts have been collecting dust on our wardrobe's floor. I thought they needed a better place, so that's why I made this.