Inside my lair


Syvä keväinen eskapismi valtaa mielen ja toteutan sitä yrittämällä muuttaa epätoivon vimmalla pientä kotiamme täydellisyyden tyyssijaksi jokaista pientä yksityiskohtaa myöden. Mahdoton tehtävä, mutta haaveissa on hyvä elää välillä. Kolme Ikea-kassillista tavaraa lojuu vintillä odottaen sitä päivää kun saan kirppispöydän varattua. Se päivä tuskin ikinä tulee ja päädyn kuitenkin narisemaan siskolleni, että hän tekisi tavaravuorelleni jotain. Tai ehtisinkin jo oikeastaan narista asiasta. Ja koska järki ei pienellä ihmisellä kulje aina kaikkein fiksuinta tietä, täyttää tämä tyttö tyhjäksi saadut kohdat kodistaan uudella tavaralla. Päähänsä se koittaa takoa, että uusi tavara on paljon edellistä hienompaa ja tarpeellisempaa. Miten voikaan olla niin materialisti.


Tässä kämpässä projektia onneksi on niin paljon kun sielu sietää, aikaa on jakaa ja rahaa riittää. Hiljaa hyvä tulee, sanoisi joku, mutta kärsivällisyyteni ja kevätenergiani ei anna minun rauhoittua. Sisustan ja siivoan siis vähän väliä. Välillä pienemmillä huomaamattomilla teoilla, välillä isoilla koko huoneen ilmeen mullistavilla sykäyksillä.


Missä vaiheessa (kodin) kauneuden tavoittelu alkaa olla hullua? Siinäkö kun haluaisi shampoopullonsa näyttävän kivalta? Onneksi en ole vielä niin pitkällä. Valitsen saippuani kuitenkin vielä hajun, hinnan ja muiden faktoreiden perusteella kuin sen, että se sopii sisustukseen. Vaikka sisustusintoni ei ihan vielä saippuoihin ulotukaan, niin ulottuu se kuitenkin jo tulitikkuaskeihin ja pyykkikoriin, saa minut tuunaamaan mikron, irvistämään väärän värisille lakanoille ja päällystämään säilytyslaatikoita. Hieno design on myös saanut minut hankkimaan sammutuspeitteen, joka olisi varmaan jäänyt hankkimatta, mikäli olisin joutunut kotiuttamaan tavallisen punaisen rumiluksen.


Sisustustyylini on samanlainen kuin vaatekaappini sisältö. Se on sekoitus makaaberia gootahtavaa tavaraa, retroa ja vintagea, design löytöjä, nörttikamaa, halpaa perushuttua ja itse tehtyä. Mikä silmää miellyttää milloinkin. Kuulen jo, kuinka tänne eksyneiden sisustussuunnittelijoiden silmät pyörivät päässä.


Ihan täyttä syvältä kumpuavaa sisustuspotentiaalia en kuitenkaan pääse hyödyntämään sillä rahaa ei ole turhan paljon, asumme vuokralla, toisen mielipiteet pitää ottaa huomioon ja osa tavaroistani odottaa edelleen vanhempieni nurkantäytteenä. Tilan puute on suurin ongelmani. Joudun siis tekemään paljon kompromisseja, mikä on välillä todella suuri innostuksen tappaja. Onneksi voin purkaa näitä turhaumia sentään sisustussuunnitelmakollaasein ja pelaamalla Simssiä. Kyllä maaninen eskapisti keinot keksii.


Hankkiuduin jopa viimein sisustukseemme jo monen monta vuotta kuuluneista muuttolaatikoista eroon. Yhtään ruskeaa pahvilaatikkoa ei ole näkyvillä. Okei, jos ei lasketa tätä yhtä, jossa on pois meneviä lärpyttimiä, mutta se ei kyllä tuohon jää. I promise that. Vuodesta 2009 lähtien pahvilaatikot ovat olleet kiinteä osa sisustusta. Ne ovat vaan tarttuneet huoneen tyhjiin kohtiin ja pitäneet kiinni paikastaan houkuttelemalla kissan tai jonkin tavaran ottamaan ne omakseen. Enää niille ei ole sijaa perussäilytyksessä ja kissakin saa etsiä ihan toisen paikan nukkumiseen. 


Sitten, kun meillä on omistusasunto, minua ei pidättele mikään.


ENGLISH:


Deep escapism invades my mind as the spring advances. I try to escape the reality by decorating our home desperately piece by piece till it's perfect. I know it's impossible here, but sometimes it's good to give into your dreams. Three Ikea bags filled with old stuff waits at the attic the day I manage to reserve a table from flea market. I doubt the day ever comes and I just end up giving them to my sister for her to get rid of. As I get rid of my old stuff, empty spots emerge and soon fill up with new stuff, that is prettier and more practical - or at least I keep telling myself that. How can one be so materialistic?
This place still need a lot of work. As much as one can spare time and money. Luckily my energy and enthusiasm levels are high and I have something where to unleash all this bubbling power in me.
When does the beauty seeking start to go mad? When you want your shampoo bottles to match your decor? At least I still pick my shampoos by its smell, price and other factors than what the bottle looks like. But my beauty seeking craziness has already reached matchboxes and laundry baskets, makes me decorate my microwave with dc-fix, cover boxes with wrapping paper and makes me sneer at ugly coloured sheets. This madness also made me get a fire blanket, just because it looked pretty. I'm sure I would never have bought a fire blanket if I had to buy the regular red one.
As I kept decorating, I noticed that my decorating style is like my wardrobe. It's a mix of macabre gothic stuff, retro and vintage, design bargains, cheap everyday items and DIY. What ever pleases my eye at the moment. I can almost hear the eyes of a poor little interior designers that happened to stumble here rolling.
Even though I try my best to make this place as pretty as I can, sometimes it's almost impossible task because there are so many things I have to take into account. I don't have much money, I share the apartment with my boyfriend, some of my stuff are still at my parents' and this is a rental apartment. The biggest reason is the fact that this is place is terribly small. To keep myself happy when ever I feel stuck, I make interior design collages and play The Sims. The true escapist finds her way to escape the reality no matter what.
The biggest achievement of this spring is that I got rid of all of the ugly cardboard boxes. No brown moving boxes at sight anymore. Except for this one, which has movies and CDs I'm trying to get rid of in it. It won't stay there I can promise that. From year 2009 moving boxes have been a solid part of my interior decor. Not by intention. They took a tight grasp of what ever empty space they landed on and nested there by collecting useful stuff and by inhabiting the cat. Finally I got fed up with that nonsense, told kitty to find another place to sleep in and threw the boxes away. I couldn't be more happier.

Project Charity Cats; The First Auction 4.-6.4.


Purmiau
Kisuprojektin tärkein vaihe alkaa olla käsillä. Maanantaina 4.4. alkaa Seinäjoen seudun Eläinsuojeluyhdistyksen huutokauppa. Huutoaikaa on keskiviikkoiltaan 6.4. saakka. Ssesyn Facebook-sivua tai tapahtuman sivua seuraamalla saa selville, mitkä kuvat tulee myyntiin. Loput kuvat ovat menossa Kissakoti Kattilalle, mutta niistä huutoajoista ei olla vielä sovittu, joten siitä lisää myöhemmin.

Nyt oikeasti sana kiertämään, että nämä menevät kaupaksi ja mahdollisimman korkeaan hintaan! Mä kuitenkin olen nähnyt paljon vaivaa ja kuluttanut tähän aikaa ja rahaa, enkä halua, että kuvat palautuu mulle takaisin. Syötän ne Roottorille tai teen niistä paperiveneitä muuten.

Koska mä olen vähän hullu ja haluan näköjään kuluttaa lisää aikaa ja rahaa, niin lisään tähän porkkanan. Mikäli Ssesy saa näistä yhteensä vähintään 150€ niin mä järjestän täälä vielä pienen arvonnan, jossa saa ekstrapisteitä siitä, miten paljon tähän projektiin on osallistunut. ;) Eli kaikki mainonta, kuvien lähettäminen yms. tuo lisää arpaonnea.

Palaillaan aiheeseen myöhemmin! Ja pahoittelut niille, jota ei voisi vähempää tämä projekti kiinnostaa! :) Se loppuu onneksi pian ja päästään tavallisiin arkisiin askareisiin.


Project Charity Cats; Raffle winner announced


ENGLISH:

Meow
The most crucial stage of my Charity Cat project is nearly at hand. On monday 4.4. starts the first of the two auctions. The auction lasts for three days. It is held by Seinäjoen seudun Eläinsuojeluyhditys (Ssesy) at facebook. Kissakoti Kattila gets the 6 remaining pictures, but we haven't yet discussed about the dates of their auction. 
Please share this project so that kitties get as much money as possible! If Ssesy gets at least 150€, I'm going to throw a small raffle, where you get extra point by how much you've participated in this project.
I'll get back to you as soon as I know more! Also, my apologies for my followers who are not interested in this project at all. It'll soon be over! :)

Mrs. event manager


Rankka viikko takana. Edellisviikkona loppuviikosta olin flunssassa, rutistin kissajutut kasaan, shoppailin sisutustuotteita ja sitten olin maanantaista sunnuntaihin töissä, koska ystävämyynti oli la-su ja kaikki messut yms. aiheuttaa mulle aina: "Mä haluan mukaan! Minä myyn! Joo joo!". Pitäisi varmaan harkita alaa tapahtumasuunnittelijana tai messuesittelijänä yms.


Vaikka yleensä noiden jälkeen onkin jalat kipeät, kun joutuu niin harvoin seisomaan pitkiä aikoja putkeen, niin musta toi on tosi mukavaa. Pääsee optimoimaan myyntipöytää, juttelemaan ihmisille ja myymään niille kivoja tavaroita, sekä antamaan ja ammentamaan ideoita. Ainahan mukaan mahtuu pari aasiakasta, mutta selvisin näistäkin tilanteista ihan kunnialla ja avauduin vasta jälkeenpäin näistä nutipäistä Taalle. Voisin avautua teillekin, mutta en ehkä viitsi. Parempi vaan ehkä unohtaa moiset.

Sunnuntaina päädyin vielä Ysmyn jälkeen matkaamaan Hämeenlinnaan, jossa olikin kahta pikkupoikaa rikkaampi ilmasto. Pienempi juoksi heti vaippasillaan vastaan: "Eni! Kato dinosaurus!" ja toinen huutelee jotain suihkusta. Saadaan pienempikin suihkuun ja se ilmottaa mulle ylpeesti pissanneensa suihkun lattialle. Joo, mikäs siinä. Pikkupojat. :D


Maanantaina aamulla leikin nukkuvani jonkun tunnin ja kuuntelin tumpstumps ääniä kun pojat juoksee käytävällä ja huutaa "Onko Eni jo hereillä!? Mennään ihan hissukseen! Hys!"

Molemmilla pojilla on nyt ollu jokin oksutauti, että sitä odotellessa. En ole sairastanut moista pitkään aikaan, joten hyvin todennäköistä, että saan sen. Toivottavasti en kuitenkaan huomiseksi, koska meillä on Taan kanssa treffipäivä ja mennään teatteriin. En muista koska viimeksi olisin ollut teatterissakaan.


Selvisin tänään kotiin päivällä ja yllätin Taan nukkumasta. Kissa oli kuulemma taas riehunut ja itkenyt mun perään koko yön. Nyt se nukkuu rauhallisena vakipaikallaan varpaat nenässä. Miten voikaan pienen eläimen maailma mennä ihan sekaisin vaan siitä, että en ole kotona.

Oman maailman taas saa sekaisin yli kuukauden eräpäivän jälkeen saapuva melkein satasen hammaslääkärilasku. Mä en käsitä miten mun postit ei osaa tulla oikeeseen osotteeseen. Melkein kolme vuotta asunut tässä, tehnyt muuttoilmoitukset kaikkiin pakollisiin ja jopa ei niin akuutteihin paikkoihin kuten kirjastoille! Soittelin sitten taloushallintoon ja sain aika kivuttomasti selvitettyä asian ja flunssaisen kuuloinen virkailija poisti vielä maksumuistutuksenkin. Taisin unohtaa kiittää häkellyksissäni. Olin niin varautunut todistelemaan saaneeni laskun vasta nyt.


Kerrankin olen myös kiitollinen kristillisille pyhille, sillä nyt tuleva pitkä viikonloppu on kyllä tarpeen kaiken tämän jälkeen. Kiitos pääsiäinen. <3 Ehkä saan blogiinkin taas jotain eloa ja parempia kuvia.

 


English:

Intense week behind. At the end of the week before last week I was suffering from flue, last week I finished the cat project (my part of it), redecoretad our home and worked from Monday to Sunday, because from Saturday to Sunday there were sales event and I can never say no to these kinds of happenings. I love fairs, sales events etc. Maybe I should consider a career as a sales person or event manager.
Even though my legs usually hurt afterwards (because I rarely ever have to stand for long at work) it went quite well. There were couple of a**hole customers, as always, but not too many. I managed to serve them with a smile and ranted afterwards to Taa. I could write about them here too, but I think it's just better to forget about them.
After the event I travelled to Hämeenlinna. My nephews were there too. As I got inside the youngest game to me wearing only a diaper and yelling: "Eni! Look, dino!". We got him to shower and he proudly stated that he had just peed on the floor. :D Boys...
Next morning I pretended that I was sleeping for an hour and listened to small feet thumping on the corridor and boys yelling "Is Eni awake!? Let's be quiet! Hush!"
Them both had been sick and vomiting not long before I went there so I'm afraid that I'll get what they had. But I hope not before Wednesday because we're having a date night tomorrow with Taa and we're going to see a play. It's been long since I've last been to the theatre.
I game home today at noon and found Taa sleeping. Predator had been keeping him awake all night by yelling and running around. He does that especially when I'm away. It's funny how the world of a tiny animal can turn around because of me being away for the night. Now he's sleeping happily in his favorite spot.
The tiny thing that turned my world from its course for a moment was a bill that came to me a couple of months late! Gosh how furious I was. They had sent it to my old address which I haven't lived in almost three years. I called them and was surprised and delighted when they believed me straight away and deleted the delay fee. Usually you have to have proofs and such. I was so surprised that I forgot to thank them.
For a once these Christian holidays come when you are in need of time off. Thank you Easter. <3 Maybe I'll have some time to update something more interesting here and take better photos.

Project Charity Cats; Cat stories



Tässä ne nyt viimein ovat - kaikki kissat tarinoineen ja alkuperäisine kuvineen. Aloitetaan loogisesti allekirjoittaneen omasta karvastajasta. Loput kuvat eivät ole missään erityisessä järjestyksessä.


"Predator, Roottori, Roope... Rakkaalla lapsella on monta nimeä kuten arvata saattaa. Predatorin nimi ei ole peräisin siitä Arnold Schwarzenegger leffasta, vaikka moni niin kuvitteleekin. Sisällä tämä kissa osaa olla nimensä veroinen (kunhan paikalla ei ole vieraita isoja miehiä), mutta ulos joutuessaan muuttuu pahimmaksi vellihousuksi, jota saa suostutella ulos kantokopasta.
Olen varma, että Roottori on sekoitus apinaa, oravaa, koiraa, alligaattoria ja mammanpoikaa. Roottori on sosiaalinen, erittäin äänekäs ja osallistuva kissa, joskus vähän liiaksiinkin. Kuvia piirtäessä sylissä oli usein enemmän kissaa kuin paperia. Fiksuna ja sosiaalisena kissana se on oppinut monen monta temppua mm. istumisen, pussaamisen, tassujen annon ja mahan näyttämisen. Persous nameille saa sen oppimaan mitä vaan.
Vaikka namit menevätkin, on Roottori erittäin nirso ruoan suhteen. Se osoittaa herkästi mieltään, mikäli ruoka ei ole juuri oikeaa. Joskus eilisen lempiruoka on seuraavana päivänä suurinta inhokkia. Ihmisten ruokaa on kiva kerjätä hymyillen ja hyristen, mutta ei se kelpaa kuitenkaan tarjottaessa ellei se ole leivänpäällismakkaraa. Pienenä Roottori kuitenkin maisteli kaikenlaista jugurtista leipään ja jauhelihasta sitruunaan.
Roottori on ensimmäinen, mutta tuskin viimeinen kissani. Seuraavan nimeän Terminatoriksi. ;D"
~Eni


"Pöppis ja Bablo, nuo ikuiset taistelutoverit ja salarakkaat.
Pöppis on kaksikosta vanhempi, mutta silti leikkisämpi ja muutenkin aktiivisempi. Bablon lempipuuhaa on yleinen loikoilu telkkaria katsoen ja nukkuminen. Pöppis ei television päälle ymmärrä vaan viettää mieluummin aikaa katsellen ikkunasta ulos maailman menoa.
Ruokakupilla Bablo on ehdoton kunkku. Bablon ei tarvitse kuin lähestyä Pöppiksen kuppia ja Pöppis väistyy luovuttaen ruokansa ahmatti-Bablolle. Bablo tykkää yleensä ruuassa lihoista, Pöppis hyytelöstä ja kastikkeita. Bablo ei paljoa napuista välitä, toisin kuin toveri Pöppis.
Muualla kuin keittiössä, Pöppiksellä on valta. Se jahtaa Babloa ja ottaa Bablon nukkumapaikan haltuunsa jos siltä tuntuu. Pöppis pitää paljon punaisen pisteen jahtaamisesta kun taas Bablolle mieluisinta puuhaa leikkiessä on pitkän narun kantaminen suussa. Pöppis on oikea kiipeilymestari, se tykkää hyppiä ovien päälle keikoilemaan ja tasapainoilla pitkin ohuitakin reunoja, Babloa taasen ei ole siunattu tasapainolla yhtään vaikka niin voisi olettaa johtuen sen ylimääräisistä varpaista. Silloin kun Pöppis tekee ilkeyttä eikä sitä kukaan kaksijalkainen ole näkemässä, Bablo antaa Pöppiksen ilmi huutamalla niin kauan, että joku tulee komentamaan.
Bablo rakastaa pusuja ja kaipaa niitä paljon varsinkin kun kaksijalkaiset ovat olleet pitempää poissa kotoa, ilmeisesti tämä karvalapsi kokee ikävää. Pöppis ei pusuista piittaa, mutta pitää kyllä sylissä olosta silloin kun itse siitä saa päättää. Bablo yleensä suuttuu jos syliin joutuu. Pöppis on aika sosiaalinen muita kaksijalkaisia kohtaan, häntä usein nimitetäänki kaikkien kaveriksi kun taas Bablo mieluusti viihtyy omassa rauhassa kun talossa on vieraita. Poikien yksi suosikki kaksijalkaisista on selkeästi mummu joka tuo pojille silloin tällöin uusia leluja ja herkkuruokaa.
Keskenään pojat saattavat olla välillä melkoisia riitapukareita, mutta vastapainoksi varsinkin kun kukaan ei ole näkemässä, pojat nukkuvat yhdessä. Noin muuten Pöppis yleensä pesee Babloa, harvemmin toisinpäin.
Iltaisin Pöppis tulee nukkumaan kaksijalkaisten kanssa sänkyyn, ensiksi mahan päälle ottamaan iltarapsut ja sitten siirtyy jalkoihin kerälle nukkumaan. Bablo nukkuu yleensä itsekseen olohuoneessa, mutta kausittain aamunpuolella siirtyy kaksijalkaisten väliin nukkumaan ja kerjäämään pusuja.
Monessa suhteessa nämä rakkaat karvalapset ovat kuin vastakohdat. Pojat ovat erottamattomat kaverukset, vihamiehet kuin myös toisiaan rakastavat veljekset."
~Nänni 


"Hän neiti Myy, ja nimenomaan neiti. Häntähän ei rapustella jos hän ei halua, ja jos hän haluaa niin silloinhan sitten on rapsuteltava. Tästä mun kissalaumasta Myy on vanhin ja aivan selkeä porukan johtaja ja äitihahmo. Myy on rauhallinen tyyppi eikä pienistä hätkähdä. Nauttii loikoilusta ja voi nukkua vaikka koko päivän. Ruuan suhteen hieman nirso ja leikkiminen on nuorempien puuhaa. Myy on selvästi enempi avomieheni perään ja nauttii tämän huomiosta. Todellinen kuningatar siis."
~Viivi K.


"Kalle oli mun sankari! Mä rakastin sitä niin suunnattomasti ja se oli niin helppo kissa! Ja niiin komea! Koska asuin pienessä kaupungissa kissani pääsi myös ulos ja se tykkäsi leikkiä tosi paljon naapurin kissan kans ja mua se seuraili ulkona jos vein roskia ja monesti sen kanssa sitten jäinkin ulos hengailemaan. Otin Kallen aina mukaan kun menin äitini luo ja sieläkin Kallen saattoi päästää ulos koska se tuli aina takaisin vaikka oltiin ihan eri paikkakunnalla. Kalle tykkäsi syödä villalankaa ja leikkiä leluilla. Myöhemmin muutin kaverini naapuriin jossa oli kaksi koiraa, mutta ei Kalle piskeistäkään välittänyt vaan sen pystyi päästämään koirien kanssa ulos ilman ongelmia. :D ..Mutta siten tuli se päivä kun Kalle katosi. Tähänkään päivään mennessä mä en tiedä mitä mun sankari-kissalle on tapahtunut, mutta sitä ei ole löytynyt mistään kuolleena, eiklä kenelläkään ole mitään näköhavaintoja, se vaan katosi. Vaikka ikävä on suuri niin silti muistelen Kallea lämmöllä ja hymyssä suin. :)❤"


"Eli, tässä on Reiska. Hän on iältään n. 10-13-vuotias, sillä tarkkaa ikää ei voida sanoa. Hänet on pelastettu löytöeläinkodista ja on siis aivan maatiaiskissa. Reiska oli löydetty koirien agilityradan lähettyviltä ja tästä syystä voidaankin epäillä Reiskan koiramaisuutta mm. tulee vihellyksestä, rakastaa palloja. Luonteeltaan hän on hyvin saalistusviettinen, ruokaa rakastava ja hellyydenkipeä herrasmies. Vaikka näyttäisi olevan kovinkin pahis, todellisuudessa Reiska on pikkuvauva ja tulee rakastamiensa luo kehräämään ja kuolaamaan paidan. :)"


"Pepita 15v = Kolmen pennun (Pipa, Papu ja Poppana) emä, jolla on pinkki nenu ja nykyään oikea silmä on vaihtanut värinsä vihreästä ruskeaksi. Rodultaan normi maatiainen. Se syö MELKEIN mitä vaan: tiikerikakkuu, juustoo, donitsii, pizzaa.. Siis ollaan vaa annettu sen maistaa niitä ruokia, emme tietenkää ruoki kissoja noin :p Eli hyvin perso ruualle... ja hiuksille. Sen käytöksestä huomaa hyvin, että se rakastaa minua, ja niin miäkin sitä (tai ehkä se rakastaa vain pitkiä hiuksiani). Siitä huolimatta vaikka se tappoi aikoinaan ensimmäisen kääpiöhamsuni... Ennen se inhosi ja valitti kun kynsiä leikattiin. Nykyään se lyllerö vaan tuijottaa minua ihaillen siinä sylis kiltisti istuen! Tykkää olla sylissä (niin se pääsee lähelle toisten hiuksia jauhamaan). Pepita on ihmisrakas, sekä tulee toimeen Poppanan kanssa, mutta jos kylään tulee joku muu eläin niin sovusta ei tietoakaan. Rakkaalla lapsella monta nimeä: Manta, Lollero.."


"Musta kissa on Fiona, joka jouduttiin lopettamaan hänen ollessaan 19-vuotias vanhuuden takia. Fiona oli arka kissa, mutta piti silti paljon rapsutuksista :) Tipsu on taas tuo raidallinen kissa, joka jouduttiin myös lopettamaan 17-vuotiaana vanhuuden takia. Tipsu oli rohkeampi ja viihtyi hyvin ihmisten parissa. Molemmat tytöt olivat meillä jo ennen kuin synnyin ja olivat koko elämänsä osana perhettä <3 Elivät pitkät ihanan elämän ihan sisäkissoina. Ikävä on edelleen kova. Oon kissaihminen aina omalla tavalla vaikka on muitaki eläimiä ollut tässä vuosien aikana."


"Yuki, meidän 5-vuotias arka poitsu. Löydettiin 4kk ikäisenä ikkunan alta maukumasta nälkäisenä. Tehtiin ilmoitukset, mutta omistajien puuttuessa jäi meille. Pelkää kaikkea mahdollista paitsi omistajiaan. Myös hyvin mustasukkainen. Hellät hetket päättyvät siihen, että yuki puskee itsensä väliin. On hyvin puhelias ja omaa partafetissin."
~Jenni I.


"Nipa, joka on Latin pentu vuoden takaa. Alunperin halusin Nipan itselleni, mutta Nipa ei sitte halunnutkaan olla mun oma vaan siitä tuli enemmänkin äitini kissa. :D Nipa alias Pipa, on hyvin itsepäinen , se ei tykkää tulla syliin, ei tykkää kaikista ihmisistä, ei tykkää aina silityksistä, ei tule aina kun kissittää, ei voi sietää uusia kissoja, ei syö mitä tahansa. Muutenkin se on vaativa kissa, joka kaikista mieluiten sisällä ollessaan oleilee silityslaudalla ja mulkoilee rumasti. Pipasta lähtee ruma ääni jos sitä nostaa... Silittääkkin saa silloin kun se Pipa sitä haluaa sietää ja silloin se siitä tykkää, puskee ja kiehnää. Äitiä Nipa käskee silittämään puremalla ja lyömällä tassulla naamaan ja jos äiti ei puhu tai silitä Pipaa niin Pipa kyllä tekee olemassa olonsa selväksi eikä jää huomaamatta että se huomiota äitiltä haluaa. :D pipa on pieni mutta pippurinen.❤"


"Tämä pieni riiviö on Nala. Nuorin porukasta ja käyttäytyy kyllä iän mukaisesti. Kiusaa vanhempia ja saa välillä myös omistajien hermot kireälle kepposillaan. Mutta sitten kuitenkin pikkuinen kaipaa kovasti huomiota ja läheisyyttä. Melkein joka aamu alkaakin sillä että Nala pitää pusu session ja nuolee naaman puhtaaksi. Nala on utelias eikä pelkää mitään, joskus aivan pienenä tyyppi tuli suihkuunkin mukaan. Nalan "kummitäti" on goottirokkari henkeen ja vereen ja huomaan kyllä vaikutuksia Nalassa. Voisin hyvin kuvitella Nalan rokkaamassa metallifestareilla tukkaputkella."
~Viivi K.


"Jaska... Joka on nimestä huolimatta tyttö. On Kallen jälkeen seuraava mulle tullut kissa, samasta paikasta. Jaska on jokseenki epäkuvauksellinen ja itsepäinen tyttö. Rakastan Jaskaakin ihan suunnattoman paljon! Käytetyimpiä lempinimiä on jaskapaska, jassu ja naskali.
Jaska rrrrakastaa juustoa! Kunnon Oltermannia! Juustopallotkin on herkkua. Jos se sais valita niin se ei ikinä söisi mitään muuta kuin juustoa ! Jaska ei ole ikinä oikeen välittäny kavereidensa karvanlaadusta, vaan on ollut hyvä ystävä pupun, marsujen ja koirien kanssa, uusia kissoja kohtaan se on aluksi hiukan varautunut, mutta kyllästyy kiinnittämään niihin huomiota. Jaska on myös hiukan lihava ja sen häntä on pitkä, se on myös hyvin tarkka siitä ettei sen häntään kosketa. Eikä se ikinä miu'u, paitsi kun se haluaa juustoa. :D Jaska osaa myös hypätä oven auki. Ja halutessaan koittaa murtautua ihan mistä vaan ulos. Ulkona Jaska tykkää leikkiä lumipalloilla ja saa kaikkine kiloineen hulluja kohtauksia lumessa, ei se kesäisin rallittele. Jaska on ihana❤"


~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~❤~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~