Work try-out at Ornamo



Aloitin maanantaina Ornamolla työkokeilun. Aamuisin bussipysäkillä yritän painua syvemmälle vaatteisiini toivoen, että olisin laittanut jotain lämpimämpää päälle ja että bussi ei tulisi ihan täyteen. Päivällä kotiin palatessani haluan vaan käpertyä sänkyyn vilttien alle katselemaan sarjoja tai painaa silmät kiinni hetkeksi. Unirytmin sekoittaneen alun väsymys on tuonut ajatuksiini tasaisin väliajoin kysymyksen: miten työtään vihaavat ihmiset oikein jaksavat elämää?

Roottorikaan ei ole vielä sopeutunut tähän uuteen järjestelmään. Se saa aamuisin ikävän herätyksen kun joudun potkimaan sen pois jalkojeni päältä nukkumasta. Väsynein ilmein se on jäänyt jumittamaan sängynreunalle minun suorittaessa aamutoimiani. Kotiin päästessäni se odottaa ovensuussa innoissaan, tutkii tavarani ja valtaa sylini vartiksi. Taalle tämä taas on varmaan pienoinen helpotus kun kotona ei odota tylsistynyt energiaa puhkuva tyttöystävä, jolla on tarve saada seuraa ja tekemistä.

Vaikka työkokeilu onkin vienyt kaiken energian, on se alkanut ihan mukavasti. Minusta ei ole tehty pelkkää kahvinkeittäjää, tarjoilijaa tai postityttöä, enkä ole joutunut kasaamaan vielä yhtäkään Ikea-kalustetta. Tekemistä on riittänyt, vaikkakin perehdyttäminen joka hommaan on ollut enemmän tai vähemmän huteraa. Vain hyvin pieniä aikoja olen joutunut pyörittelemään peukaloitani.

En ihan vielä osaa sanoa, onko tämä työ minua varten tai toimistotyö ylipäänsä, mutta ei parin päivän kokemuksella pidäkään voida. Vai pitääkö? Parin päivän kokemuksella voin ainakin sanoa, että omppukonetta minulle ei ikinä tule. Olen kuin Lumikki, joka omenaa puraistuaan vaipuu kuolon oloiseen tilaan odottamaan prinssiään. Kotiin päästyäni nautin pc:ni suloista vähän liiankin paljon ja klikkailen hiiren oikeaa näppäintä hurmion vallassa.

Toivotaan, että nämä (ainakin) kaksi kuukautta ovat antoisat ja saan tästä muutakin irti kuin kuluneet kengänpohjat, pc:n tuoman epänormaalin tyydytyksen, huomionhakuisen kissan ja HSL:n tyhjentämän tilin.



Translation:

I started my work try-out at Ornamo this Monday. Work try-out is like an internship. Every morning while waiting for the buss, I try to curl up deeper into my clothes wishing I had put on something warmer. As I come back home from work, all I want to do is nestle under a big pile of warm blankets to watch some series or to take a little nap. My sleep pattern is all messed up and the constant tiredness keeps bringing up the question: how do people who hate their jobs manage their lives?
Poor little Predator's mornings are ruined too as he usually sleeps at my feet. Now that I have to wake up earlier I have to wake him up too so that I can get up. He sits at the corner of the bed looking very tired when I get ready for work. When I get back home he's there waiting for me at the door, checks my bag and sits on my lap about 15 minutes. I think Taa is the only person at this house to benefit from my exhaustion. He no longer has a peppy and bored girlfriend waiting for him to entertain her.
Even though the work try-out has sucked all of my energy, it has started quite nicely. I'm not treated as a waitress or mailman, nor have I had to make coffee or assemble any Ikea furniture yet. There's been a lot to do and I have not had time to just sit around and do nothing. Though the introduction giving has been executed a bit poorly at many times.
I do not know, yet, if I like working there or not, nor do I know if I like office work. No wonder for I have been there only three days now. The one thing that I do know for sure already is that I'm never getting Mac. I'm like snow white who bites the apple and falls into a death like sleep and waits for her prince to save her. When I get back home I get way too much enjoyment of my pc and right-clicking.
Let's hope that I get more from this work try-out than worn out shoe soles, histrionic cat, HSL emptying my bank account and creepy delight from right-clicking.

Rat taxidermy


Olen nyt kokeillut elämässäni: ompelua, virkkausta, neulomista, nukkejen maalaamista, huovuttamista, massa- ja savitöitä, posliininmaalausta, puutöitä, polttokuvioita, kaivertamista, miniatyyrien maalausta jne... Eli kaikkea, mitä on vaan on ollut mahdollisuus ja halu kokeilla. Viikonloppuna tein taas uuden aluevaltauksen. Sain peruutuspaikan Götan Maailmassa järjestetyltä rotantäyttökurssilta.


Muistan hämärästi, kun olin pieni, oli jollakin pappani veljistä täytetty kettu, jota ihailin aina. Myöhemmin muistin täytettyjen eläinten herättämän kiinnostuksen yläasteella. Lukiorakennuksessa oli (ja on varmaan vieläkin) jättimäinen kokoelma täytettyjä eläimiä. Kaksipäinen vasikka... vai oliko se karitsa... tuntui olevan mitä suurin ylpeyden aihe koululle. Myöhemmin olen täytettyjä eläimiä ihastellut lähinnä netissä, erilaisilla messuilla ja Luonnontieteellisessä museossa.

En jaa välivaiheista kuvia, koska tiedän, että eläinten täyttö on aiheena hieman arka, eikä sovi kaikkien silmille. Kannattaa myös harkita kahdesti sellaiseen ryhtymistä, jos ei esim. siedä katsella, kun kissa syö pakastehiiriä.


Kurssi oli suhteellisen tyyris (125€) näin työttömälle köyhälle ihmiselle, mutta otin sen synttärilahjana itselleni. Kurssi kesti noin nelisen tuntia Götan Maailman takatilassa, jossa kuudella osallistujalla oli aika tiiviit oltavat. Vaikka työskentelytahti olikin rivakka, kaikki saivat rottansa tehdyksi.


Hirveähän tämä on, mutta mitäpä muuta ensimmäiseltä täytöltä voi oikein odottaa. :D En vielä tiedä, miten aion rottani koristella tai millaisen jalustan sille teen. Ostin sille Perobalta tällaisen lasikuvun viidellätoista eurolla suojaksi kissalta ja pölyltä ainakin ensihätään. Nyt rotan pitää antaa kuivua vielä pari päivää, jotta sen voi edes siistiä. Nuo rautalangatkin sen etutassuissa tulevat poistumaan.


Kurssi oli kiva, eikä kaduta yhtään sille osallistuminen, päin vastoin. Saimpahan kokea, millaista hommaa tuo täyttäminen on. Saatan ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa kokeilla uudelleen, mutta ei tästä harrastusta minulle kyllä tule.

Roottori kiljui täyttä kurkkua kun toin rotan kotiin. Luuli raukka saavansa sen. Nytkin se piti lukita vessaan kuvaamisen ajaksi. 



Translation:

I have now tried: sewing, knitting, crochet, re-painting dolls, felting, woodwork, china painting, clays, wood burning, miniature painting and everything else that has come in mind and had an urge to try. This weekend I tried something new again. I took part in taxidermy class.
The class cost 125€, lasted about four hours and was held in The World of Ms. Göta's backroom. The space was a bit confined and there were 6 of us. We all stuffed a rat.
Even though the class was a bit expensive for a poor unemployed person, I'm glad I participated. At least now I know what it's like to stuff animals. It's definitely not going to be my new hobby but I might try it again in the future. 
I know my rat is kinda hideous, but what can you possibly expect off from the first try? :D I also know that this is a sensitive matter for some people, so that's why I'm not showing any pictures of the process.
Now the rat needs to dry for couple of days. I'm going to remove the wires from its front paws and clean it up a bit, but I do not know how am I going to decorate it. I bought a bell jar to keep it safe from Roottori and dust. Roottori thought the rat was for him when I brought it home. Poor thing jelled at me because I didn't give it to him.


25th Birthday


25-vuotias ja jonkinmoinen ikäkriisi alkaa jo kutitella. Synttäreitä en oikeastaan kummemmin viettänyt tänä vuonna. Eikä tänne ketään tullut kyläilemään liian myöhäisen avoimen fb-kutsun vuoksi, mikä ei yllättänyt.
 

Lauantaina tein vadelmapiirakan, siivottiin kämppä, käytiin kävelyllä ja mussutettiin hamppareita. Sunnuntaina käytiin Bravuriassa syömässä kunnolla ja sen jälkeen katsomassa leffassa Tale of Tales, joka ei oikein täyttänyt kummankaan odotuksia. Olisi pitänyt mennä katsomaan Kätyrit.


Maanantain, eli oikean synttäripäiväni, kulutin bussissa. Matkasin Hämeeseen pikavisiitille jatkamaan Taan lahjaa, joka muuten on ihan kohta valmis, ja viemään kirahvit.
Tiistaiaamuna äiti heitti minut Parolaan, josta sitten siskojen ja poikien kanssa matkattiin Helsinkiin. Pyörähdettiin muutamassa kaupassa, syömässä ja luonnontieteellisessä museossa.

 
 

Yritin etsiä jotain mielenkiintoista sanottavaa numerosta 25, mutta en löytänyt kuin jonkin netissä pyörineen "25 things you don't know about me" jutun, joten mennään sillä. Tässä siis 25 satunnaista faktaa minusta, joita (ainakaan kaikkia) tuskin tiesit:
 
  1. Saatan vaikuttaa uusille tuttaville ujolta ja hiljaiselta, mutta ihmiset, jotka oikeasti tuntevat minut, eivät voi kuvitella luonnehtivansa minua noilla sanoilla.
  2. Assosioin tuttuihin ihmisiin värejä (esim. Taa on harmahtava oliivin/armeijan vihreä).
  3. Puhun paljon itsekseni.
  4. Käytän paljon käsiäni asioiden havainnoimiseen ja hiplaankin siis vähän kaikkea. Rakastan eri materiaalien, pintojen ja muotojen tuntua käsissä.
  5. Piirtäminen on minulle kuin suurimmalle osalle musiikin kuuntelu.
  6. Pärjään hyvin ilman musiikkia pitkiäkin aikoja.
  7. Kärsin liikahikoilusta. En voi siis käyttää kaikenlaisia vaatteita tai juosta bussiin...
  8. Kärsin myös zombie-fobiasta. Pelkään siis niin zombeja, kuin ruumiitakin.
  9. Katson kuitenkin zombie leffoja ja sarjoja.
  10. En välitä pornosta.
  11. Olen nimennyt tissini ja mahani: oikea on Boo, vasen Bii ja maha kulkee nimellä Kaarlo.
  12. Nimeän myös viherkasvit, tietokoneen, hämähäkit... Ja yleensä unohdan ne nimet aika nopeasti.
  13. Minulla tuntuu olevan ikuinen nuha.
  14. Minusta on tullut erittäin huono artikuloija ja selitänkin asiat nykyään mieluummin piirtäen.
  15. Teen lettuja surullisena ja masentuneena.
  16. Rakastan järjestelyä ja erilaisten listojen tekoa, mutta kämppäni ei silti pysy millään järjestyksessä.
  17. Kotoa lähtiessä varmistan pariin otteeseen että uuni on pois päältä, pehmeää muovia ei ole kissan saatavilla, ikkuna on kiinni, kaikki tuli mukaan, vessaan ei jäänyt valoja ja ovi meni varmasti kiinni...
  18. Suklaa ei ole mielestäni mitenkään ihmeellistä.
  19. Eikä kyllä jäätelö tai kahvikaan.
  20. Tietyt ruoka-aineet lautasellani eivät saa koskea toisiinsa (esim. salaatti ja lämpimän ruoan kastikkeet tai ketsuppi).
  21. Olen aina ajoissa paikalla.
  22. Projektit, läksyt yms. jätän kuitenkin usein viimetinkaan tai palautan myöhässä.
  23. Vasemman ja oikean toisistaan erottaminen tuottaa minulle vaikeuksia.
  24. Näen todella eläväisiä ja kummallisia unia.
  25. Lempivärini on sininen.

Siinä, rehellisiä ja osa jopa nolohkojakin tunnustuksia koko internetille. :D
Yllättikö jokin?


Btw, alensin osan tuola For Sale -välilehdessä myynnissä olevien kuvien hintoja. Koitan tässä myös piakkoin katsoa löytyykö multa muita töhryjä, joista haluan eroon. Mitään kauhean upeaa on kyllä turha odottaa.

 

Translation:

I turned 25 this Monday but I didn't actually celebrate my birthday this year. I did make a raspberry pie at Saturday though. On Sunday me and Taa had a dinner at Bravuria and went to see Tale of Tales, which wasn't as good as we had hoped it to be. We should have watched Minions instead.
On Monday I visited my parents and carried on making Taa's birthday present, which is almost finished. I came back to Helsinki with my sisters and their boys on Tuesday. We did some shopping and visited the National History Museum.

Inktober


Lokakuu on täynnä kaikenlaista. On Eläinten viikko, Roosa nauha -kampanja, INKtober ja Halloween ainakin. Tykkään piirrellä teemakuvia, mutta koska nyt olen lupautunut tekemään kaikenlaista ihmisille, niin omalle piirtelylle ei tunnu nyt löytyvän tarpeeksi aikaa ja innostusta. En näköjään osaa sanoa ei, kun joku pyytää tekemään jotain. Vaikka kyse olisi vanhojen ukkojen pähkinöiden piirtämisestä. Ei, en laske leikkiä...
Päädyin kuitenkin ottamaan hieman omaa aikaa ja piirtämään yhden kuvan, jossa yhdistyy kaikki nuo luetellut lokakuiset teemat. Joku varmaan näkikin tämän jo dA:ssa. Ehkä ensivuonna jaksan ottaa kunnolla osaa INKtoberiin ja tehdä ne 31 mustekuvaa.


October is full of happenings and stuff, such as Halloween, World Animal Day, breast cancer awareness and INKtober. I wanted to draw something dedicated to all of those happenings. I also would have wanted to take part in INKtober, but I'm way too busy for that because I've promised to draw so much for so many other people. It seems that I don't know how to decline when someone asks me to do something for them. Well, anyways, I thought it would be easier for me to just draw one picture instead of 4 (or 31). Maybe next year I'll take part in INKtober too and draw those 31 ink pictures.


Kun mietin, mitä piirtäisin, törmäsin vanhaan rumaan piirustukseen vuodelta 2011, jossa oli jo kaikki teemat vahingossa valmiina, vaikka vanhaa kuvaa tehdessä olin ajatellut vaan Halloweenia ja Roosa nauhaa. Päätin säästää hieman aikaa ja piirtää saman kuvan uudestaan. Joo, olen hieman tylsä ja kierrätän omia ideoitani, mutta miksi ei? Miksi hylätä vanhoja toimivia ideoita, jos ne voi toteuttaa paremmin uudestaan?


When I was trying to figure out what to draw I bumped into my old ugly drawing from 2011, that had all of those themes already by coincidence. I decided to redraw it. Yeah, I know, I'm boring, but why waste good ideas? When I drew the 2011 version, I only had breast cancer awareness and Halloween in mind.


Tuo mustavalkoinen kuva tuo muuten mieleen Monster High:n Frankie Steinin ennemmin kuin Painajainen ennen joulua Sallyn... Nooh... Ei niin väliä.

Miten muuten, kiinnostaako teitä ollenkaan nämä piirtelyt täälä? Vähemmän? Enemmän? Onko jotain toiveita aiheeseen liittyen? Kuten esim. tutoriaaleja, välinearvosteluja, vaihekuvia, piirustuksia vuodelta nakki...? Vai jätänkö kaiken suosiolla dA:n puolelle?


The black and white version reminds me of Frankie Stein from Monster High rather than Sally from Nightmare Before Christmas. Oh well... Does it matter?

So... What do you think? Should I keep making posts about my drawings? Do you want to know more? Less? Is there anything you'd like to know more about? Should I make tutorials or tell more about the tools I use? Do you want to see some work in process pictures or are you interested in seeing my super old drawings? Or would it be better if I left all of this drawing stuff at dA?

Carnival of Light


Kesän bucket listiin kuului Lintsillä käynti, mutta ei saatu aikaiseksi, joten käytiin nyt sitten lauantaina Valokarnevaalissa. Uskaltauduttiin kummitusjunaan ja maailmanpyörään. 
Kummitusjuna oli kokenut aikamoiset uudistukset siitä kun viimeksi kävin, josta on jo kulunut hyvän aikaa. Hekottelevien noitanukkejen lisäksi sielä on nykyään näyttöjä animaatioineen. Koskakohan sekin laite digitalisoituu kokonaan? Pelottavampi kokemus oli maailmanpyörä. Hyinen tuuli ja jäästä kalisevat hampaat kai tekivät temppujaan ja saivat minuunkin hiipimään pienen korkean paikan kammon. Kamera visusti laukussa ja jäiset sormet kietoutuneena keskitolpan ympärille ihmettelin Lintsin pienuutta ja Helsingin lyhyitä välimatkoja, jotka tulee, surullista kyllä, melkein aina taitettua ratikalla. 
Ehkä meillä on ensi kesänä aikaa, rahaa ja niin iso ikäkriisi, että mennään Lintsille kun vielä on lämmintä ja käydään vähän hurjemmissa kieputtimissa.


We were suppose to spent a day in our local amusement park Lintsi (Linnanmäki) this summer, but we never did, so instead we went to see the Carnival of Light happening which Lintsi hosts every year before they close up for the winter. We rode the Ferris wheel and the ghost train and walked around the premises for couple of hours.

 

DIY Halloween decoration




Sain harjoittelupaikan Ornamolta! Nyt odotetaan vaan hyväksyntää työkkäriltä ja kelalta. Luvatusta työmäärästä päätellen tulee postaustahtini hidastumaan harjoittelun alkaessa, kun en ehdi/jaksa näperrellä enää niin paljoa. Kirjoitettiin sopimus jouluun saakka ja katsellaan sen jälkeen, jatkanko sielä vai onko joku talvinen puhuri vienyt mennessään toiseen suuntaan. Syystuulet vaikuttavat ainakin lupaavilta. Tekemistä, mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja tulee sisään ovista ja ikkunoista. Kuka olisi uskonut?

Odotellessani heidän vastaustaan, askartelin meille halloween-koristeita. 


I got the internship at Ornamo! Now we'll just have to wait for the employment agancy's and Kela's (social insurance institution of Finland, who's going to pay me a 9€/day) approval. From what they told me at Ornamo, I'll be getting a lot of work, so my time spent here and by crafting will be limited when I start there. Obviously. I'll be working there at least till Christmas, maybe longer if some wintery gust hasn't blown me to another direction. 

As I was waiting for a word from Ornamo, I did some crafting for Halloween.

 
 

Löysin laatikoistani kovettuneita Cernit ja Fimo massoja, joita päätin viimein käyttää pois. Pehmitin massat takaisin käyttökelpoisiksi rapsiöljyn ja lämpimän vesihauteen avulla. Samaan tapaan kuin edellisen postauksen kirahvit, muovasin massasta hassuja pikkukurpitsoja. Nämä näyttäisivät kivalta kukkaruukussa kurkkimassa, mutta meillä ei ole kuin Nestori, jonka ruukkuun ei mahdu mitään. Voisin muuten keväällä siirtää Nessen hieman isompaan ja saviseen ruukkuun, jos se siis selviää kevääseen. Katotaan vetääkö se multaa nenään. 


I found some old hardened Cernit and Fimo clays, which I finally decided to use. First off I softened the polymer clays by using rapeseed oil and giving them a warm water bath. I crafted these loony little pumpkins like I did the giraffes on the last post. These would look pretty nice lurking from some flower pots but I only have Nestori whose pot is way too small for any decoration to fit in. If he survives to spring I'll put him in a bigger pot.


Lankojen jämiäkin oli kertynyt ihan liikaa kaappeihin pölyttymään joten yritin myös hieman virkata. Virkkaus ei ole vahvimpia osa-alueitani, joten lehdet ovat mitä ovat. En tiennyt mitä muutakaan näille tekisi, joten laitoin niitä Roottorin kiusaksi roikkumaan ikkunamme eteen. Lasken tässä tunteja siihen, että se napsii ne alas. Jos haluat itsekin kokeilla lehtien virkkaamista, täältä löytyy video-ohje, jota on helppo seurata, vaikka ei englanninkielistä virkkuutermistöä osaisikaan. 


I also found some left over yarns and tried to crochet some maple leaves, but I'm not very good at these things. I hanged them in front of our window to piss off Roottori, for I didn't know what else to do with them. Now I'm counting the hours till he decides to rip them down. Here's a great easy to follow tutorial on how to crochet maple leaves, if you too want to make some.

 
 

Käytiin myös viikonloppuna Taan vanhemmilla, ja kuten yleensä, päädyttiin lenkille koiran kanssa. :D Lähiöissä tallustelun lisäksi aloitettiin American Horror Storyn katsominen ja pestiin kasa pyykkiä. Meillä palaa sulake, jos yrittää pestä 60 asteen ohjelmalla, joten lakanat ja pyyhkeet on parempi käydä pesemässä muualla. Hieman rasittavaa. 


Last weekend we visited Taa's parents, and like always, we ended up taking the dog out. :D Along with the nice walk in the autumnal suburb we started watching American Horror Story and washed some laundry. Our fuse blows if we try to wash anything by using 60 decree program, so it's best to wash towels and sheets somewhere else. Pretty annoying.