Vappu


Hurjan hyvää vappua kaikille!

Tiesittekös, vappu on mun lempparijuhla. Kaikki on kauhean onnellisia kesän tulosta, ruoka on hyvää, ei ole velvoitteita mennä sukuloimaan, kenellekään ei tarvitse hommata lahjoja ‒ vaikka toki tykkäänkin lahjojen antamisesta, serpentiini ja ilmapallot on jees jne. Ei ole valittamista.
 
Vietän vaput yleensä kotona syöden ja juoden tai sitten pienessä porukassa (yleensä Taan kavereita). Tänä vuonna pysytään kotosalla. Taa teki perinteisesti perunasalaattia, joka on muuten hyvää.


Miten teillä vietetään vappua?


English:

Happy vappu aka May Day!
I bet you didn't know that May Day is my favorite holiday. Everyone is so happy about the approaching summer, food is so good, there's no obligations what so ever to go see your family, paper streamers and balloons everywhere, no need to buy anyone any presents ‒ even though I love to give out presents... 
May Day is the only carnival-style street festivity in the Finland. Google it if you don't know about Finnish "vappu". :)
Unlike most young people, I usually spent my May Day at home eating and drinking, or I'm with a small group of... Taa's friends. :D This year we're staying home. Taa made some terrific potato salad.

Korkeasaari Zoo

Selkeästi minua on vaivannut univaje, sillä menin torstaina nukkumaan yhdeksän aikoihin. Normaalisti menen vasta puolenyön pintaan. Taa taisi saada gradunsa valmiiksi jossain siinä nukkuessani, tuli herättämään minut ja yritti saada minua ymmärtämään asiaa, mutta aivoni eivät sitä silloin oikein rekisteröineet ja sen kyllä huomasi. Silmät eivät kuulemma liikkuneet mihinkään.


Nousin ylös vasta puoli 9. Koska työkokeiluni loppui torstaina, ei tarvinnut nousta aiemmin. En sitten saanut sieltäkään kunnon töitä. En jaksa olla yllättynyt. Ehkä jotain keikkahommaa, mutta siitäkin pitäisi sopia tarkemmin. Taitaa kaatua siihen, että en haluaisi valjastaa opiskelijalisenssistä Photoshoppiani töihin.

Suunnitelmissa tälle päivälle oli käydä Korkeasaaressa, koska ostin sinne joitakin viikkoja sitten kausikortin, kun sen sai -50%. Nyt voin vuoden ajan milloin huvittaa mennä katsomaan eläimiä ja harjoittelemaan valokuvaamista. Sää oli mitä mainioin. Vähempikin auringonvalo olisi riittänyt – olisi kamerankin näytöltä nähnyt jotain. Kuvaamista ei onneksi häirinnyt ihmismassat. Koko paikka oli nimittäin aika autio puoleltapäivin. 
Joten, varoitus, tästä eteenpäin kilometrin verran kuvia.


Kevättä ilmassa. Puolet eläimistä oli päälekäin tai piti keväisiä ääniä.


Viimeiseksi säästin voimaeläimeni. 


Minulla on hyvin ristiriitaiset tuntemukset eläintarhoja kohtaan. Hyvää niissä on se, että ne opettavat ihmisille eläimistä, pitävät geenipoolia varalla, auttavat luonnonsuojelussa jne. Mutta häkkiin suljettuja eläimiä käy sääliksi. Tilat ovat aivan liian pienet, eläimet joutuvat kestämään meteliä ja häirintää, eivätkä saa toteuttaa luontoaan (metsästää elävää ruokaa, valita partnereitaan yms.). No, eiväthän toisaalta kaikki kotieläimetkään saa... Erityisesti kuitenkin sydämestä ottavat linnut. Lintujen kuuluisi lentää taivaalla...



English:

I must have been suffering from sleep deprivation. I went to bed around 9 last night and woke up at 8:30 in the morning. I didn't have to get up earlier because my work try-out ended and they didn't offer me a job. Why am I not surprised. I may have a chance for some part-time job, but we haven't really discussed about it yet. 
Anyways... Taa tried to woke me up at night and tell me that he'd finished his master's thesis, but I was so out and didn't understand a thing. He said that my eyes didn't move even though they were open. 
So, as I had a free time today and it was a lovely day, I had plans to go visit the Korkeasaari Zoo. Couple of weeks ago I bought their annual ticket for it was on -50% sale. So now I can visit the place all year round and see animals and practice my photographing skills. Yay! 
Btw, Snow leopard is my power animal. ♥ 
I kinda have mixed feelings about zoos. They do good work on educating people about animals and they also participate in nature conservation. But it's heartbreaking to see animals locked up in such a small areas where they can't hunt, mate and do other natural things as they would in nature. Especially seeing birds caged up like this breaks my heart. They also have to tolerate loads of people yelling, screaming, staring... All day long.

Some whining

Kello herättää minut hikiseen aamuun. Päässä takoo, suuta ja silmiä kuivaa, oksettaa sekä olo on lievästi kuumeinen. Aivan kuin pahalaatuinen krapula. Se vaan, että en ole juonut alkoholia aikoihin. Tunnin ajan kuuntelen vartin välein pärähteleviä herätyksiä, sillä pahalaatuisesta torkuttamisesta on tullut tapa. Kun viimein on pakko nousta, teen aamujutut miettien, miksi edes yritän. Rannekipukin on tullut takaisin ja päässä puristava jomotus ei vaan anna aspiriinin ja parin vesilasillisenkaan jälkeen periksi. Peilistä katsoo takaisin tummimmat  silmänaluset aikoihin.

Koska olen mielettömän masokistinen ja jääräpäinen, hankkiudun töihin vaikka pää kainalossa. Niin kuin kunnon suomalainen, lähden taapertamaan bussille. Ehkä raitis ilma auttaa? Ehkä olo helpottaa parin tunnin sisään?

Krapulainen olo seuraa minua työpaikalle. En saa edes nimeäni kirjoitettua oikein yrittäessäni kirjautua työsähköpostiin. Saan pari hassua tiedostoa lähetettyä ja muuten koomaan hiljaisessa toimistossa työtuolin syleilyssä. Olen juonut jo vähintään litran vettä, mutta muuhun se ei vaikuta kuin vessahätään.

On kulunut jo kolme tuntia heräämisestäni. Olo ei ole yhtään helpompi. Päätän lähteä kotiin. Eihän minulle edes makseta palkkaa, joten miksi kituuttaa?

Kissalla on ruoka loppu, joten joudun käymään hakemassa sitä matkanvarrelta. Vieressä on ruokakauppa. Pyörähdän sinne ajatuksenani ostaa vaan yksi roiskeläppä lohturuoaksi, koska Taa on tänään koko päivän poissa, mutta mukaan tarttuu läjäpäin herkkuja. Pitikö tässä laihduttaa?

Kotona hautaudun sängyn uumeniin kissan ja Lays-pussin kanssa. En halua nukkua. Päänsärky ei ikinä parane sillä konstilla. Katsonkin siis Joann Fletcherin dokumenttia muinaisen Egyptin naisista. Dokumentti menee oikeastaan vaan katsellen Fletcherin punaista pehkoa. Haluaisin niin kovin tehdä sille jotain. Älyän kuinka pinnalliselta kuulostan ja yritän keskittyä. Keskittymiskykyni on kuitenkin nolla ja päädyn hakkeroitumaan poikaystävän padille. Kannattaisi kulta vaihtaa salasana, sillä näyttää siltä, että osaan sen. Katson kuvat, joita on ehkä neljä. Yritän saada kissan pelaamaan niille tarkoitettua peliä, mutta turhaan. En jaksa keskittyä tähänkään, joten seikkailuni poikaystävän tavaroissa saa jäädä.

Istun hetken koneella kuunnellen sadetta. Olo on jo fyysisesti suht. normaali, mitä nyt hieman turvonnut ja väsynyt ja ranne on kipeä, mutta henkisesti tuntuu todella tyhjältä. En ole saanut aikoihin mitään oikeaa aikaiseksi. En varmaan tänäänkään saa.

Päädyn vahingossa taas lukemaan uutisia. Uutisten lukeminen, varsinkin politiikkaan liittyvien, on saanut mieleni aivan maahan. Kumpa kaikki poliitikot laitettaisiin kahdeksi kuukaudeksi kokeilemaan, miltä tuntuu olla työtön. Laitetaan heidät kirjoittamaan hakemuksia, joihin he saavat sen masentavimman vastauksen joka kerta. "Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun. Onnea työnhakuun!" Annetaan käteen vaan se vähän päälle 500 euroa. Auto ja etuudet pois. Ovatko he edes ajatelleet näitä keppejä jaellessaan, että kaikkien työttömyys ei johdu siitä, että ei haluttaisi mennä töihin?

Uutiset, saamattomuus ja reistaileva terveys eivät ole ainoat masennuksen aiheet. Ulkoiset asiat ovat vaivanneet minua viimeaikoina rankasti. Painoni on noussut, kynteni eivät pysy kauniina ja tukkani näyttää aika hirveältä. Yritän kovasti keskittyä niihin saavutettuihin hyviin asioihin, kuten finnittömään naamaan, mutta se on hankalaa, kun yrität vetää perseestä kinnaavia housuja jalkaan. Tämä läski menee salille kun työkokeilu loppuu.

Internet ei tarjonnut muuta kuin mielipahaa, joten ajaudun takaisin sänkyyn. Nukun muutaman tunnin, jonka aikana minua keretään kaipailemaan pariltakin taholta. Miksi vain silloin, kun nukun tai olen suihkussa?

Päivä alkaa olla ohi ja näyttää entistä selvemmältä, että en tule saamaan mitään muuta aikaiseksi kuin vuodatettua saamattomuuteni tähän pieneen omaan internetin kolkkaani.


English:

Morning starts out as sweaty and sick. My head aches, mouth and eyes feel soar, feels like I'm going to puke and have a small fever. Like if I had the worst hangover, except that my lips haven't even touched alcohol in ages. Purple shadows under my eyes seem deeper than ever when I look into mirror. Even my wrist pain is back.
After finishing my morning stuff and drinking couple of glasses of water and taking some pills for the headache, I go to work like every good Finn does trying tell myself that fresh air will help. The pain and sickening feel follow me there. I can't even type my name right as I try to log into my e-mail. Finally I decide to go back home. Why make this so hard? I don't even get paid.
I stop by to the pet store to get some food for the cat on my way home. I also visit the grocery store with the intent of buying myself a microwave pizza since Taa is out the whole day. I end up buying lots of stuff that won't make me any thinner.
I lay on the bed with the cat and a bag of Lays watching some documentaries. I don't want to sleep, 'cause it rarely ever helps with the headache. Joann Fletchers hair steals all the attention from the documentary. I feel unable to concentrate on anything.
After the documentary I found myself sitting here, reading news. Finland's politics is so nasty right now and it makes me even more depressed. The politicians don't know what it's like to be unemployed and poor and they make our lives even harder. They seem to think that all of us are willingly unemployed. I wish that they'd have to experience for at least couple of months what it's like being unemployed with the minimum income and every time you try to apply somewhere you get the same depressing message telling you that you weren't chosen for the job.
Bad news, poor health and lethargy aren't the only things keeping me down these days. I'm not happy with my looks either. I have put on weight,  my nails are in bad shape and I don't like my hair. I try to be happy about the things that look good, like my skin, but when you pull your pants up just to notice that they are way too tight, it matters not how perfect your skin is. This fatty is going to gym when the work try-out ends.
The internet didn't really offer me much so I ended up back into bed. I slept for couple of hours. As the day starts to reach its end I'm more certain that I won't get anything done today except for whining here in my own little part of the internet.

Project Charity Cats; Raffle winner announced


Arvontapäivä on täällä!


Ennen arvontaa pieni katsaus itse projektiin takaisin.
Pöllin Ssesyn sivuilta kuvan, jossa näkyy, mitä kaikkea huutokaupparahoilla hankittiin. Jee! Mukava läjä.


Kissakoti Kattilan huutokauppa tulee toukokuun puolella. Ilmoittelen lisää, kun itsekin tiedän tarkemmin.

Nyt viimein siihen arvontaan. Arvonnan onnettarena toimi Roottori, eli herra hätähousu. Arvontapallo melkein lähti käsistä, kun yritin säätää kameraa. En kerennyt edes kissaa sanomaan kun voittolappu oli ulkona. Näimpä saamme siis tyytyä kuviin: "Ää! Odota! Ei vielä hölmö".

"Hei, täältä tuli joku valkonen papana ulos... Mua on huijattu!"

Onneksi olkoon Black Scarlet!

Pistätkö minulle s-postilla osoitteesi (osoitteeseen kasipalloart@gmail.com) niin saan sinulle Pepitan kuvan ja kiinnitysohjeet laitettua!



Project Charity Cats; Raffle winner announced


English:

It's the day that the raffle winner is announced. Predator drew the winner from his treat ball. The winner is Back Scarlet! Congratulations!
The second picture of the post features all the goods Ssesy bought with the money they got from the auction. Kissakoti Kattila will auction the rest of the pictures in May. I'll keep you notified! 

Sample sales and fairs

Kaikkeen sitä pieni ihminen aikansa (ja rahansa) tuhlaakaan. Kolme tuntia vierähti rattoisasti perjantaina jonottaessa Minna Parikan sample saleen. Jonon hänniltä on hyvä katsoa kun porukka poistuu liikkeestä monien kenkäparien kanssa. Jääkö meille mitään? Onneksi sain jonossa edes juttuseuraa.


Pelastava ritari saapui viimeisen odotustunnin sisällä juustohampparin ja limun kanssa. En ole eläessäni ollut yhtä onnellinen juustohampparista. Poikaystävä sai tästä kyllä aikamoiset pisteet. Minä taas sain kateellisia katseita kanssajonottajilta.


Kolmen tunnin jonotuksen jälkeen ovelle päästyämme, saimme kuulla, ettei heillä ole pahemmin ollutkaan 38-kokoisia kenkiä alunperinkään. Ei naurattanut. Kengänkokoni on 37,5, joten 37 saattaa välillä mahtua ihan hyvin. Toivoa siis oli. Onneksi kuitenkin löysin itselleni yhdet 37-kokoiset puputennarit satasella, muuten olisin ollut todella pettynyt. Onhan ne hieman naftit, mutta mahtuvat kuitenkin ja ehkä ne venyvät vielä pikkaisen - nahkaa kun kerta ovat. Suutarillakin voi tarvittaessa poiketa. Olisi sinne muutakin vietävää...


Tänään sitten piipahdin Eläinystävä-, Lapsi-, Kädentaito-, yms.messuilla. Sinne ne viimeiset rahat sitten upposivatkin. Uskaltaako tässä tilitietojaan enää katsoakaan.


Mietin pitkään ostavani Roottorille Kivikisin, mutta ei tässä kämpässä ole tilaa ja joka vuosihan ne tulevat uudelleen myymään niitä noille messuille, joten kiire ei ole. Mistä sitä tietää, vaikka joskus sekoaisin taas ja päätyisin itse huovuttamaan Roottorille pesää. Ostin heiltä kuitenkin Hide:n pehmikkeeksi jämävillasta punotun... maton... tyynyn... kuudella eurolla.
Lemmikkipuolelta ostin myös perus leluhiiriä, jotka Roottori vei melkein käsistä kun sain ne laukusta ulos. Niistä onkin pitkään ollut pulaa kun M&M ei osaa myydä oikeanlaisia ja Faunattaret ovat hankalissa paikoissa!
Niin rakkaita, ettei edes kuvauslainaan meinannut saada.


Käsityömessujen puolelta mukaan tarttui söpöisiä neppareita ja kissanaiselle sopivaa Käpysen trikoota. Miau. Nyt pitää kyllä hieman hidastaa tämän kangashamstrauksen kanssa. Lupaan pysyä kaukana kaikista kangaskaupoista puolisen vuotta. Yritän ainakin!
Olisin halunnut myös ostaa Kooky Gemsin tarvikeylijäämiä, mutta en keksinyt paikanpäällä mitä ottaisin ja mitä niille tekisin. Niinpä päätin säästää hermojani, rahaa sekä tilaa ja olla ottamatta yhtään mitään. Eiköhän tätä askarteluromuakin ole jo ihan riittävästi.


Outlet-puoli oli tänä vuonna tosi tosi huono! Lumenella ei ollut mitään mielenkiintoista - ei siis ihme, että sielä mahtui kerrankin kävelemään. Davidilla oli pari hassua urheilutoppia, mutta en jaksanut sovittaa. Rosebudillakaan ei ollut mitään mielenkiintoista. Pläh... Löysin yhdet korvikset ja siinä se sitten olikin.


Model exposta ei saanut oikein kunnon messualeja, muuten olisin ehkä saattanut ostaa lisää Citadelin maaleja. Törmäsin kuitenkin ilmoitukseen syksyllä minua lähellä alkavasta pienoismallikurssista, joka voisi olla mielenkiintoinen. Muuta mielenkiintoista sielä ei sitten ollutkaan. Paitsi melkein kokonainen noppasetti (4€), jonka ostin Taalle. Yksi noppa uupuu, joten en ihan päässyt tasoihin hampparipisteiden kanssa. :D


Lapsimessut taas... No, paljon lapsia... Kiersimpä senkin kuitenkin huvikseni. Tosi paljon vaan ihan pienten lasten tarvikkeita ja vaatteita. Vähän isommille lapsille ei näkynyt oikein mitään mielenkiintoista. Olisihan sieltä saanut pussillisen legoja suht halvalla, mutta en jaksanut alkaa tonkimaan.

Tämän vuoden messut olivat aika turhat ja huonot, vaikka mukaan tarttuikin yllättävän paljon tavaraa. Varsinkin Outlet expo ja käsityömessut olivat pettymys. Huomena en suostu liikkumaan mihinkään!



English:

Translation thingy coming up soon. I'm so tired at the moment and it's hard to think straight. <3

DIY: Foxhole doorplate




Sisko rakentaa itselleen kesäpesää ja minä lupauduin tekemään ovikyltin. Prismasta löytyi muutamia erilaisia puisia kylttipohjia, joista sitten tähän projektiin valikoitui valkoinen kaksiosainen. En taaskaan älynnyt ottaa pelkästä pohjasta kuvaa, mutta takaa tekele jäi koskemattomaksi, joten siitä voi ammentaa mielikuvituksentäytettä.


Pähkäilin pitkään polton ja maalaamisen välillä, sillä en tiennyt, miten kummatkin tavat taittuvat valmiiksi maalattuun pohjaan. Päädyin viimein kokeilemaan molempia. Poltto ei ollut helpoimmasta päästä, sillä maalipinta reagoi lämmön kanssa hieman ja lähti irti sulaen. Nice. Mutta koska se ei tuntunut jäävän kiinni polttokynään/kolviin/mikä-ikinä-virallinen-nimi-onkaan, päätin jatkaa. Maalasin vielä teokseni, mutta siitä tuli mielestäni liian lastenhuonemainen, joten päätin poistaa maalin. 


Maalia poistaessani, kävi pieni moka ketun pyllyn kohdalla ja poistin vahingossa pohjamaaliakin. Hetken siinä mietin, mitä tälle tekisin, kunnes sain idean tehdä siitä kulutetun ja maalaisromanttisen näköisen. Se tuskin haittaa siskoani vaan päinvastoin. Hioin, kolhin ja raaputin ovikylttiä kunnes olin tyytyväinen. Sen jälkeen poltin kuvaa haalistuneista kohdista hieman enemmän näkyviin.


Projektista viisastuneempana tiedän nyt, että pohjamaalattua puuta ei ehkä ole kaikkein fiksuinta lähteä polttelemaan. Tämä on kyllä sellainen harrastus, jota haluan kehittää eteenpäin. Tavallinen piirtäminen ei ole aikoihin oikein innostanut.



English: 

My sister is building herself a summer getaway room and I promised to make her a doorplate. I found couple of different kinds of bases from which I chose a white heart shaped one that has two parts. The plate sais "ketunkolo" which means foxhole.
I pondered for a long time weather I should paint or burn the design on the plate, for the plate had a priming and I didn't know how the burner or my paints would react to that. I decided to try out both. The primer melted off while burning, but it didn't seem to harm my burner so I carried on. I painted over the burnt figure but the whole thing looked like children's room doorplate and I decided to remove the paint. While I doing that, I managed to take a little of the ground-coating off revealing the wood underneath. Once again I was left pondering. After a while I had an idea to turn this thing into worn out and country romantic. I was certain my sister wouldn't mind, in fact she might even like it better that way. I sanded, bruised and scratched the plate until I was happy with it. After that I reburned the worn out parts of the design.
This project taught me that it's better to use untreated wood for woodburning. Woodburning will definitely be something I want to carry on practicing.